Edgar Leopold Layard

Layard oli Ceylon Civil Servicessä palvelleen Henry Peter John Layardin ja vaimonsa Mariannen kuudes poika. Hänen veljensä oli arkeologi ja poliitikko Sir Austen Henry Layard.

Layard vietti vuodesta 1844 alkaen kymmenen vuotta Ceylonilla tutkien paikallista eläimistöä yhdessä Robert Templetonin (1802–1892) kanssa. Vuonna 1854 hän muutti Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin virkamieheksi työskennellen kuvernööri Sir George Edward Greyn (1812–1898) palveluksessa. 1855 hän perusti Etelä-Afrikan museon ja toimi sen kuraattorina.[1] Sitten hän matkusti Brasiliaan ja keräsi lintuja Arthur Haylle.

Myöhemmin Edgar Layard toimi Britannian konsulina Nouméassa Uudessa-Kaledoniassa. Hän ja hänen poikansa Leopold olivat aktiivisia lintujen kerääjiä tällä Tyynenmeren alueella. Vuosien 1870 ja 1881 välillä he vierailivat Fidžillä, Vanuatussa, Samoalla, Tongassa, Salomonsaarilla, Uudessa-Britanniassa ja Norfolkinsaarella. Yhdessä eteläafrikkalaisen kokoelman kanssa heidän täältä keräämänsä näytteet ovat tieteellisesti arvokkaimmat. Layardit lähettivät keräämiään näytteitä William Sharp MacLeaylle Sydneyyn, mutta myös muille lintutieteilijöille. Heidän kokoelmansa ovat hajonneet laajalle. Paljon näytteitä meni British Museumille Lontooseen ja Henry Baker Tristramille, jotka ovat nykyisin National Museums & Galleries on Merseysidessä Liverpoolissa.

1887 Layard julkaisi teoksen The Birds of South Africa, jossa hän kuvaili 702 lintulajia. Richard Bowdler Sharpe toimitti kirjan myöhemmin uudelleen.

Megapodius layardi

Layard kuvaili ja nimesi useita lintulajeja, muun muassa srilankankaijan (Psittacula calthorpae) ensimmäisen vaimonsa Barbara Anne Calthropin kunniaksi, kandavunmesikon (Xanthotis provocator) ja intianharmaasiepon (Muscicapa muttui), tamilikokkinsa Muttun kunniaksi.[2] Hänen kunniakseen on nimetty vanuatunisojalka (Megapodius layardi), viheltäjäkyyhky (Ptilinopus layardi) ja kapintiaiskerttu (Parisoma layardi).[3]