Edgar Atheling

Edgar Atheling (Edgar Ætheling, noin 1051 – noin 1126 [1]) oli valittu, muttei koskaan kruunattu Englannin kuningas vuonna 1066. Hän syntyi Unkarissa (tai Kiovassa) ja tunnetaan myös nimellä Edgar Lainsuojaton. Anglosaksinen termi aetheling (Æþeling) tarkoittaa kuninkaan poikaa. Witenagemot valitsi Edgarin kuninkaaksi Harald Godwininpojan kuoltua Hastingsin taistelussa 14. lokakuuta 1066. Edgaria ei koskaan ehditty kruunata vaan hän antautui Vilhelm Valloittajalle noin kahdeksan viikkoa myöhemmin. Tapahtumien aikaan Edgar oli hyvin nuori, mahdollisesti jopa noin 10-vuotias. Hän oli viimeinen kuninkaaksi julistettu Wessex-suvun anglosaksi. Tämän jälkeen Englannissa alkoi normannien valtakausi.

Edgar Atheling
Englannin kuningas (kruunaamaton)
Valtakausi	14. lokakuuta jälkeen – noin. joulukuu 1066
Edeltäjä	Harald Godwininpoika
Seuraaja	Vilhelm Valloittaja
Syntynyt	noin 1052 Unkarin kuningaskunta
Kuollut	1125 tai sen jälkeen
Suku	Wessex
Isä	Edvard Maanpakolainen
Äiti	Agatha

Edgar oli Edvard Maanpakolaisen ainoa poika ja kuningas Edmund Rautakyljen pojanpoika ja näin ollen mahdollinen perijä kruunulle. Isä ja poika palasivat maanpaosta Englantiin luultavasti alkuvuonna 1057. Edvardin kuoltua 19. huhtikuuta 1057 kuningas Edvard Tunnustaja valitsi Edgarin kruununperilliseksi ja antoi tälle tätä merkitsevän nimen Atheling (latinaksi Clito). Edgar sekä hänen siskonsa Margaret (myöhempi Skotlannin Pyhä Margaret) ja Cristina tuotiin Edvardin hoviin. Tammikuussa 1066 kuninkaan kuoltua Edgar oli kuitenkin liian nuori puolustamaan maata hyökkääjiä vastaan ja Harald Godwininpojasta tuli kuningas. Edgarin valinta Haraldin kuoleman jälkeen oli vain symbolinen vastarinnan osoitus maahantunkeutuneita normannihyökkääjiä vastaan. Edgar nojautui pääosin arkkipiispa Stigandin sekä Mercian ja Northumbrian jaarlien tukeen ja kun tämä tuki heikentyi Edgar joutui antautumaan Vilhelmille Berkhamstedissa joko marraskuun lopulla tai joulukuun alussa 1066.

Vilhelm kohteli Edgaria hyvin. Nähdessään tilanteen poliittisesti edulliseksi, hän otti Edgarin Normandiaan hoviinsa. Vuonna 1068 Edgar muutti Skotlannin Malcolm III:n hoviin. Seuraavana vuonna Malcolm nai Edgarin siskon Margaretin. Edgar teki liiton Tanskan kuninkaan Sven Estridinpojan, Knuut Suuren sisarenpojan kanssa. Sven uskoi olevansa oikeutettu Englannin kruunuun.

Edgarin ja tanskalaisten joukot nousivat maihin vuonna 1069 vallaten Yorkin. Vilhelm marssi pohjoiseen, jossa hän maksoi Svenille ja sai näin tanskalaiset lähtemään. Edgar eli Skotlannissa maanpaossa aina vuoteen 1072, jolloin Vilhelm teki rauhansopimuksen Malcolmin kanssa. Edgarkin sopi Vilhelmin kanssa vuonna 1074, mutta ei koskaan kokonaan luopunut unelmistaan saada Englannin kruunu. Edgar tuki Normandian herttuaa Robert II:ta tämän noustua Vilhelm II Punaista vastaan vuonna 1091 vain löytääkseen itsensä jälleen maanpaosta Skotlannissa. Hän tuki myös sisarenpoikaansa Edgaria tämän yrityksessä riistää kruunu Skotlannin Donald III:lta.

Noin vuonna 1098 Edgar lähti Konstantinopoliin, jossa hän mahdollisesti liittyi Bysantin valtakunnan varjagikaartiin. Myöhemmin tuona vuonna keisari Aleksios I Komnenos antoi hänen komentoonsa joukon, jonka piti auttaa ensimmäiseen ristiretkeen osallistuneita ritareita Antiokan piirityksessä. Vuonna 1106 Edgar joutui vangituksi Tinchebrayn taistelussa, jossa hän oli mukana herttua Robertin puolella Henrik I:stä vastaan. Edgar palasi Englantiin, jossa Henrik armahti hänet. Edgar siirtyi asumaan maaseudulle Hertfordshireen. Hänen uskotaan matkustaneen Skotlannin kuningaskuntaan myöhemmällä iällä, ehkäpä vuoden 1120 tienoilla. Hän oli yhä elossa vuonna 1125, mutta on mahdollisesti kuollut pian tämän jälkeen hieman yli 70-vuotiaana.