Ecuadorin–Perun sota

Tilanne vuonna 1936.

Peru ja Ecuador kuuluivat molemmat aikanaan Espanjan siirtomaa-alueisiin Etelä-Amerikassa. Siirtomaa-aikana rajoja ei oltu piirretty kovin tarkasti. Peru ja Ecuador olivat kuitenkin itsenäistyttyään solmineet keskenään Mosquera-Galdiano-sopimuksen vuonna 1823, jolla maat vahvistivat siirtomaahallinnon aikaiset rajansa. Vuosina 1829 ja 1830 solmittiin edelleen sopimuksia, jotka takasivat Ecuadorille pääsyn Amazonjoelle. Sopimuksista huolimatta aluekiistoja syttyi seuraavien vuosikymmenten aikana. Vuosina 1859–1860 käytiin myös yhteenottoja. Vuonna 1924 molemmat maat suostuivat rajakiistojensa ratkaisuun välitystuomion kautta. Välitystuomio eli Ulloa-Viteri-sopimus määritteli valtioille kuuluneet alueet vuonna 1936, perustuen maiden sen hetkiseen hallintaan kiistellyillä alueille. Ecuador ei hyväksynyt välitystuomiota, koska Perun katsottiin 1800-luvun aikana vallanneen Ecuadorille kuuluneita alueita. Jännitteet kasvoivat ja vuonna 1940 Peru miehitti useita kohteita maiden vastaisella rajalla keskittäen alueelle myös sotilaitaan, tykistöä ja lentokoneita.[1]

Perun ilmavoimien kone pommituslennolla Ecuadorissa.

Avoimet yhteenotot Perun ja Ecuadorin välillä alkoivat 5. heinäkuuta 1941. Ei ole täysin selvää, kumpi osapuoli syyllistyi sodan ensimmäisiin laukauksiin.[1] Perun asevoimat olivat selvästi vastustajaansa paremmin varustettuja ja koulutettuja. Peru käytti ilmavoimiaan Ecuadorin ilmapommituksissa ja sen joukot toteuttivat Etelä-Amerikan sisäisissä sodissa ensi kertaa myös laskuvarjojoukkoja.[2] Selvästi alakynnessä olevat Ecuadorin joukot joutuivat vetäytymään. Perun ilmavoimien iskut ulottuivat aina Ecuadorin pohjoisosien kyliin saakka ja Perun etenevät joukot alkoivat jo uhata maalle tärkeää Guayaquilin satamaa. Sotatoimet kestivät yhteensä vain 16 päivää ja lopulta Ecuadorin oli pyydettävä rauhaa.[1]

Perun ja Ecuadorin välisen sodan virallisesti päättänyt rauha allekirjoitettiin ulkoministerien kokouksessa Rio de Janeirossa 15–28. tammikuuta 1942.[1] Maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut Japanin Yhdysvaltoja vastaan tekemän Pearl Harbourin iskun myötä. Ecuadorin ja Perun välinen konflikti haluttiin sivuttaa mahdollisimman nopeasti ja Ecuadoria painostettiin suostumaan alueluovutuksiin. Maan ulkoministeri Julio Tobar Donoson allekirjoitti Rion sopimuksen, jolla maa menetti lähes puolet pinta-alastaan.[2] Kokoa Ecuadorin luovuttamalla alueella oli 77 700 km²[1] ja alue sijaitsi Marañón ja Napojokien välillä.[2] Ecuadorin presidentti Arroyo del Río arvosteltiin sopimuksen johdosta, mutta hänen onnistui säilyttää asemansa aina vuoteen 1944 saakka.[1] Rauha ei päättänyt maiden rajakiistoja lopullisesti. Yhteenottoja kätytiin vielä myöhemmin vuosina 1981 ja 1995.[1] Lopullinen sopimus maiden rajasta saatiin aikaan vasta 26. lokakuuta 1998.[3]