Eadric Streona

Eadric sekaantui elämänsä aikana useisiin salaliittoihin ja murhiin. Northumbrian jaarli Ælfhelmin murha vuonna 1006 avasi hänelle tien valtaan.[4] John Worcesterlaisen mukaan Eadric kutsui Ælfhelmin Shrewsburyyn suureen juhlaan ja järjesti murhan metsästysretken aikana.[5] Murhan jälkeen Eadric nimitettiin vuonna 1007 Mercian jaarliksi.[4] Jo näihin aikoihin Anglosaksien kronikka kuvaa hänet epäluotettavaksi, ovelaksi ja petolliseksi. Eadricin nimitys jaarliksi todistaa murhan tapahtuneen Englannin kuningas Ethelred Neuvottoman tieten. Myöhemmin murha oli taakka Eadricille, sillä tanskalaisten valloittajien johtaja Knuut Suuri nai Ælfhelmin tyttären Ælfgifu Northamptonilaisen.[6]

Ælfhelmin kuoltua Northumbrian jaarliksi nousi Uhtred,[7][8] josta samoin kuin Eadricista tuli myös kuningas Ethelredin vävy.[9] Eadric nai Ethelredin tyttären Eadgythin vuoden 1009 paikkeilla, viimeistään 1012, jolloin Eadric oli kuninkaan tärkein jaarli.[10]

Vuosina 1009–1010 tanskalaiset hyökkäsivät Wessexiin ja Itä-Angliaan. Northumbria ja Mercia olivat sivussa sotatoimista. Anglosaksien kronikka valittaa, että Eadric esti kuninkaan armeijan liikkeitä maillaan ”silloin kuten aina”. Eadric ei ollut kuitenkaan täysin toimeton, sillä vuonna 1012 hän teki sotaretken syvälle Walesiin.[11]

Eadric Streonan palvelema ja myös pettämä kuningas Ethelred Neuvoton Abindonin kronikassa kuvattuna noin vuonna 1220.

Vuoteen 1013 mennessä kuningas Sven Kaksiparran johtamat tanskalaiset olivat vallanneet koko Englannin ja Englannin kuningas Ethelred joutui pakenemaan lankonsa luo Normandiaan.[12] Svenin kuoleman jälkeen Ethelred palasi 1014 takaisin ja lupasi ”olla uskollinen herra kansalleen --- ja luoda väkensä kanssa molemminpuolisen ystävyyden”.[13] Vuosi lupauksen jälkeen (1015) Eadric murhasi kuningas Ethelredin käskystä tanskalaisten puolella olleiden seitsemän Burroughsin johtajat.[14] Murhatut olivat veljekset Sigeferth ja Morcar.[15] Murhat tapahtuivat Oxfordissa Ethelredin kokoon kutsumassa kokouksessa, jonka aiheen piti olla tanskalaisten vastustamisen järjestäminen. Ethelred oli lupaillut armahdusta kaikille tanskalaisten puolella olleille englantilaisille sekä parempaa hallintoa,[16] mutta murha todisti muuta.

Morcar oli avioliiton kautta sukua Knuut Suuren vaimolle, ja on mahdollista, että Ethelred pelkäsi veljesten siirtyvän tanskalaisten puolelle.[17] Sigeferthin kuoltua kuningas Ethelredin poika Edmund Rautakylki nai hänen leskensä[18] ja siirtyi pohjoiseen. Hän otti Sigeferthin ja Morcarin maat haltuunsa ja perusti niille oman hallintonsa.[16] Knuutin lähestyessä Eadric kokosi miehensä ja liittyi Edmundin joukkoihin.[19] Eadric ei kuitenkaan taistellut Edmundin rinnalla, vaan poistui ennen taistelua.[20] Tähän aikaan Eadricilla oli kaikki syyt pelätä sekä Edmundia että Knuutia.[21]

Vaikka vanha kuningas Ethelred oli palannut Englantiin, varsinaisia sotatoimia johti kuninkaan poika Edmund. Eadric oli vaihtanut Knuut Suuren puolelle.[22][23] Näihin aikoihin Eadric sekaantui Northumbrian jaarlin Uhtredin murhaan. Kuningas Ethelredin kuoltua 1016 witan valitsi Knuutin uudeksi Englannin kuninkaaksi, mutta Lontoon asukkaat eivät hyväksyneet tätä vaan huusivat Edmundin hallitsijakseen.[24]

Edmund taisteli viidesti tanskalaisia vastaan. Sherstonin taistelussa Eadric oli Knuutin puolella ja surmasi Edmundiksi luulemansa miehen, mikä aiheutti sekasortoa englantilaisten joukoissa. Kun Edmund saavutti menestystä, Eadric siirtyi jälleen hänen puolelleen.[25] Edmund hyväksyi Eadricin anteeksipyynnön, mutta Anglosaksien kronikka mainitsee miesten kohtaamisesta, ettei ”typerämpää sopimusta ole koskaan tehty”.[26] Otfordin taistelussa Edmund löi tanskalaiset, mutta ratkaisevalla hetkellä hän vetäytyi Eadricin neuvosta Aylesfordiin, ja tanskalaiset selvisivät.[27]

Edmund Rautakylki (oikealla) ja Knuut Suuri (vasemmalla) Assandunin taistelussa.

Edmund hävisi lokakuussa 1016 Assandunin taistelun. Anglosaksien kronikka syyttää Eadricia tappiosta: ”Eadric teki kuten oli aina tehnyt, hän oli ensimmäisenä pakenemassa ja täten petti kuninkaan ja Englannin.”[28][29] Aikalaistodistuksesta huolimatta on luultavaa, että Edmund itse luotti liikaa aiempaan menestykseensä ja hyökkäsi liian innokkaasti.[30]

Assandunin taistelun jälkeen Edmund ja Knuut sopivat valtakunnan jakamisesta. Eadric oli tärkeässä osassa neuvotteluissa.[31] Vallanjako oli Eadricille ainoa mahdollisuus selviytyä, sillä hän oli pettänyt kummankin kuninkaan sekä sekaantunut kummankin vaimon sukulaisten murhiin. Vaikka Eadric oli tehnyt sopimuksella itsestään hyödyllisen kummallekin kuninkaalle, hän ei voinut luottaa heihin.[30] Sopimus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi sillä Edmund kuoli ennen vuoden loppua[32] – tässäkin kuolemassa Eadricin huhuttiin olevan osallisena[33] − ja Knuut Suuri tunnustettiin 1017 kiistattomasti koko Englannin kuninkaaksi.[34]

Edmundin kuoleman jälkeen Eadric yritti sekaantua Edmundin veljen, eli oman lankonsa Eadwigin murhaan. Eadric suositteli Knuutille murhaajaksi Aethelwardia.[35] Vuonna 1017 Knuut nimitti Eadricin Mercian jaarliksi,[36] mutta jouluna 1017 Knuut tapatti Eadricin. Encomium Emmae kertoo, kuinka Eadric saapui Knuutin luo hakemaan palkkiota teoistaan, jolloin kuningas kysyi: "Voitko sinä, joka olet pettänyt aiemmat herrasi, olla minulle uskollinen?" Sitten Knuut sanoi Eerik Haakoninpojalle "maksa tälle miehelle, mitä olemme velkaa". Eerik nosti kirveensä ja löi irti Eadricin pään,[37] jotta (Encomium Emmaen sanoin) "muut oppisivat uskollisuutta kuningasta kohtaan."[38]