ERS

ERS-1 laukaistiin heinäkuussa 1991. Se kiertää 780 km:n korkeudella 98,52 asteen inklinaatiolla ja käyttää kierrokseen aikaa 100 minuuttia. ERS 1:n toiminta päättyi marraskuussa 2000.

Satelliitissa on instrumentteina

• AMI (Active Microwave Instrumentation). Sen käyttömoodit ovat: SAR-tutkakuva, SAR-aalto sekä sirontamittaus. SAR-kuvaus kerää dataa C-kaistalla (taajuudella 5,3 GHz = 5,66 cm:n aallonpituus, kaistanleveys 15,55 MHz ja polarisaatio Linear Vertical) 23° katselukulmalla ja 30 m resoluutiolla. SAR-aaltomoodi mittaa muutoksia tutkapulssin heijastumisessa vedenpinnasta, jotka aiheutuvat vedenpinnan aaltoliikkeestä. Sirontamittausmoodi mittaa merenpinnan tuulten nopeuksia ja suuntia. Tutkakorkeusmittari toimii AMI:n yhteydessä K-kaistalla (taajuus 13,8 GHz) tehden tarkkoja mittauksia merenpinnan ja jäänpinnan kaiuista. AMI:n sovelluksia ovat mm. maanpinnan korkeusmallit, geologia ja maankäytön suunnittelu ja seuranta.
• ATSR-1 (Along-Track Scanning Radiometer with Microwave Sounder), joka koostuu mikroaaltoradiometristä ja infrapunaradiometristä. Instrumentilla mitataan merenpinnan lämpötiloja sekä tehdään kasvillisuuskartoituksia noin 1 km resoluutiolla, jolloin kuvakoko on 500 km x 500 km.
• LRR (Laser Retro-Reflector), jolla voidaan seurata tarkasti satelliitin rataa maanpinnalta.
• PRARE (Precise Range And Range-Rate Equipment) ilmakehä-instrumentti.

ERS 2

ERS-2 laukaistiin huhtikuussa 1995. Se kiertää samalla radalla kuin ERS-1. Satelliitin instrumentit ovat samat kuin ERS-1:ssä. Uusia instrumentteja ovat GOME (Global Ozone Monitoring Experiment) on optisen alueen spektrometri jonka aallonpituusalue on 0,24-0,79 µm. GOME:lla havainnoidaan Maan ilmakehästä ja pinnalta heijastunutta ja sironnutta UV-säteilyä. Havaintojen perusteella voidaan määrittää otsonin määrä.

ERS-2 komennettiin pois käytöstä 5. syyskuuta 2011. [1]

• ESAn ERS-kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)