EMI

EMI Group Limited eli Electric and Musical Industries Ltd. oli alun perin brittiläinen monikansallinen äänite- ja elektroniikka-alan yhtiö. EMI muodostui vuonna 1931 Columbia Graphophone Companyn ja The Gramophone Companyn yhdistyessä monikansalliseksi levy-yhtiöksi, äänitallenteiden tuottajaksi ja monen elektroniikkateollisuuden alan yhtiöksi. EMI, Virgin EMI Records ja sen monet muut levymerkit ovat nykyisin Universal Music Groupin levymerkkejä tai yhtiöitä. EMI Group oli yksi maailman neljästä suuresta levy-yhtiöstä (muut ovat Sony Music Entertainment, Universal ja Warner). Yhtiön pääkonttori oli Lontoossa.

EMI
Emoyhtiö Universal Music Group
Perustettu 1931
Lakkautettu 2012
Kotimaa monikansallinen
Kotisivu

Yhtiö oli listattu Lontoon pörssissä ja kuului osana FTSE 100 -osakeindeksiin, kunnes helmikuussa 2011 EMI:n osti Citigroup.[1] Marraskuussa 2011 Citigroup ilmoitti myyvänsä EMI:n levymerkit Universalille ja musiikkikustannustoiminnan Sonyn johtamalle ryhmälle. Kauppa saatettiin päätökseen syyskuussa 2012. Englantilainen EMI Records Ltd. nimettiin uudelleen Parlophone Records Ltd. -nimiseksi vuonna 2013. Warner Music Group osti Parlophone Music Groupin,[2] jolloin muun muassa Chrysalis- ja Parlophone-tuotannot sekä EMI Classics siirtyivät Warnerille. Mute Records Ltd. siirtyi BMG-Sonylle.[3]

Historia
EMI:n rakennus Lontoossa.

Electric and Musical Industries Ltd, muodostettiin maaliskuussa 1931, kun Columbia Graphophone Company ja The Gramophone Company yhdistyivät. Viimeksi mainitulla oli omistuksessaan jo silloin kuuluisa His Master's Voice -levymerkki. Uusi yritys alkoi siis toimia sekä äänitetuotannon että levysoitinten ja niihin liittyvien äänentoistolaitteiden aloilla.

EMI:n kerroskuvauslaitteiston ensimmäisiä versioita

Laitevalmistus
EMI:n kannettava avokelanauhuri vuodelta 1954

Yhtiön levysoittimista alkanut laitetuotanto johti 40 vuotta kestäneeseen menestystarinaan. EMI:n insinööri Alan Blumlein tutki stereofonista äänentallennusta jo kauan ennen kuin se kypsyi kaupalliselle asteelle 1950-luvun lopulla. Blumlein kuoli vuonna 1942 ollessaan testaamassa uudenlaisen tutkan prototyyppiä. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen EMI:n laboratoriot Hayesissä kehittivät tutka- ja ohjustekniikkaa hyödyntäen siinä analogista tietokonetekniikkaa. Myöhemmin EMI paneutui radio- ja tv-lähetystekniikkaan ja toimitti BBC:lle ensimmäisen televisiolähettimen. EMI kehitti ja valmisti myös tv-kameroita, joiden huipennukseksi muodostui EMI 2000 -väritelevisiokamera, josta tuli lähes standardi brittiläisessä tv-tuotannossa 1970-luvulta aina 1980-luvun alkuun saakka.

Vuonna 1958 EMI rakensi Godfrey Hounsfieldin johdolla Britannian ensimmäisen täysin transistoroidun tietokoneen nimeltä EMIDEC 100. 1960-luvun lopulla äänilevyliiketoiminnalla vaurastunut EMI pystyi sijoittamaan kehitystoimintaan. Vuonna 1971 EMI kehitysryhmä sai valmiiksi ensimmäisen tomografia- eli kerroskuvauslaitteiston, joka mullisti lääketieteen kuvantamismenetelmiä. Laitteiston pääsuunnittelija Godfrey Hounsfield sai työstään lääketieteen Nobel-palkinnon 1979. [4][5]

Vähitellen EMI:n laitekehitys- ja valmistustoiminta myytiin muille yrityksille, pääasiassa Thorn Electrical Industriesille, mistä syntyi Thorn EMI.

Musiikkibisnes

EMI:n edeltäjä The Gramophone Company oli perustanut tytäryhtiöitä Kansainyhteisön maihin kuten Intiaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Näissä maissa Gramophone Company ja sittemmin EMI hallitsi levymarkkinoita 1920-luvulta 1960-luvulle saakka ennen kuin paikalliset levy-yhtiöt, kuten Festival Records, alkoivat haastaa EMI:n monopolin kaltaista asemaa. Yli 150 000 eri puolilla maailmaa tehtyä 78 kierrosnopeuden äänilevyä on koottu EMI:n arkistoon Hayesissa, ja joitakin niistä on julkaistu CD:nä vuodesta 2008 lähtien Honest Jon's Records -levymerkillä.

[6] [7]

Aloitusvuonnaan 1931 EMI avasi kuuluisaksi muodostuneet levytysstudionsa Abbey Roadilla Lontoossa. 1930–1940-luvuilla EMI:n kuuluisimmat artistit olivat Arturo Toscanini, Sir Edward Elgar ja Otto Klemperer. EMI alkoi palkata uusia kykyjä etsiviä "Artist and Repertoire Managereita", kuten George Martinin, joka sai EMI:n kiinnittämään talliinsa The Beatles -yhtyeen. EMI julkaisi ensimmäisen LP-levyn vuonna 1952 ja ensimmäiset sterofoniset levytykset vuonna 1955, ensin kelanauhalla ja vuodesta 1958 alkaen vinyylilevyillä.

Vuonna 1957 EMI sai otteen Yhdysvaltain markkinoista ostamalla 96 prosenttia Capitol Recordsin osakkeista. Vuosina 1960–1995 yhtiön pääkonttorina oli Manchester Squarella sijainnut "EMI House", jonka portaikko on ikuistettu The Beatlesin Please Please Me -albumin kansikuvaan.

Sir Joseph Lockwoodin johdolla EMI nautti valtavaa menestystä populaarimusiikin alalla 1950-luvun lopulta aina 1970-luvun alkuun. Kun HMV-levymerkki varattiin klassisen musiikin äänitteille, pop-artistit tekivät sopimuksia EMI:n muille levymerkeille, kuten Parlophonelle, Columbialle, Capitol Recordsille ja vuonna 1967 perustetulle EMI Harvestille. EMI:n kulta-ajan yhtyeisiin kuuluivat Beatlesien ohella muiden muassa The Hollies, The Shadows, The Beach Boys ja Pink Floyd. Kuuluisimpia sooloartisteja olivat Frank Sinatra, Cliff Richard, Cilla Black ja Nat King Cole.

EMI:n loppu yhtiönä

Elokuussa 2007, EMI:n talousvaikeuksien myötä, Terra Firma Capital Partners -yhtiö otti EMI:n omistukseensa. Tammikuussa 2008 pitkäaikainen johtaja Tony Wadsword jätti yhtiön 25 vuoden jälkeen. Guy Hands aikoi leikata työpaikkoja 1 500 – 2 000 hengeltä ja nostaa myyntiä 200 miljoonalla vuodessa. Leikkaukset oli suunniteltu vuodelle 2008, ja vaikutukset tulivat vaikuttamaan kolmannekseen EMI:n 5 000 työntekijästä.

Monet EMI:lle levyttäneet artistit ja yhtyeet, muun muassa Radiohead, lähtivät leikkausten vuoksi pois yhtiöstä. Paul McCartney oli jättänyt EMI:n jo ennen omistajavaihdosta. The Rolling Stones teki sopimuksen yhdestä albumista Interscope/Universal EMI:n kanssa helmikuussa 2008. Helmikuussa 2011 Terra Firma Capital Partners joutui luovuttamaan EMI:n sen ostoa rahoittaneelle Citigroup-pankille vastineeksi lainojen anteeksiannosta[8]. Marraskuussa 2011 EMI:n kilpailija Universal Music ilmoitti ostavansa EMI:n levymerkit ja Sonyn johtama ryhmä EMI:n musiikkikustannustoiminnan.[9][10] Syyskuussa 2012 Euroopan komissio ja Yhdysvaltain Federal Trade Commission hyväksyivät Universal-kaupan. Euroopan komissio kuitenkin vaati, että Universal myy osia EMI:stä ja myös osia emoyhtiöstä. Myytäviä EMI:n osia olivat levymerkit Parlophone, Chrysalis, Mute ja Classics. The Beatles jää Universalille, vaikka se on ollut Parlophone-levymerkillä.[11]

Englantilainen EMI Records Ltd. nimettiin uudelleen Parlophone Records Ltd. -nimiseksi vuonna 2013. Warner Music Group osti Parlophone Music Groupin.[2] Muun muassa Chrysalis ja Parlophone tuotannot siirtyivät Warnerille. Mute Records Ltd. siirtyi BMG-Sonylle.[3] EMI Classics artisteineen yhtiöitettiin Warner Classicsiin ja Virgin Classics Warnerin elvytetylle Erato Recordsille.

EMI Finland

Tytäryhtiö EMI Finland aloitti toimintansa Suomessa 1972 toimien muun muassa Helsingin Pitäjänmäessä Arinatiellä Finnvox-studion naapurina. Myöhemmin yhtiön pääkonttori sijaitsi Helsingin Ruoholahdessa ja työllisti kymmenkunta työntekijää. EMI Finlandin artisteja ovat olleet muun muassa CMX, Neljä Ruusua, Lapinlahden Linnut, Irina, The 69 Eyes ja Waltari. Muun muassa vuonna 2001 EMI Finland osti Poko Rekords Oy -levy-yhtiön, joka jatkoi toimintaansa Tampereella Kyttälänkadulla. Keväällä 2009 Poko Rekords Oy sulautettiin EMI Finlandiin, mutta levymerkki jatkoi itsenäisenä vanhalla artistirepertuaarillaan Popedasta Yöhön. EMI Finland kuuluu vuodesta 2013 Universal Music Groupin Universal Music Finlandiin levymerkkeineen.

Vuonna 2016 nimi EMI Finland palasi suomalaisille musiikkimarkkinoille, kun Suomen Universal Music aloitti yhteistyön The Fried Musicin kanssa. Fried Musicin levy-yhtiötoiminta vaihtoi tällöin nimekseen EMI Finland ja julkaisut jaetaan EMI Capitol -levymerkillä. [12]

Tunnettuja artisteja

Yhtiön tunnetuimpia artisteja olivat muun muassa Depeche Mode, MC Hammer, Ice Cube, Deep Purple, The Rolling Stones, Robbie Williams, Roxette, OK Go, Coldplay, Radiohead, Iron Maiden, The Beatles, Pink Floyd ja Kylie Minogue.

Lähteet
  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet
  1. The Independent: Citigroup otti EMI:n haltuunsa 2.2.2011. Taloussanomat. Viitattu 31.7.2012.
  2. EMI Discogs. Viitattu 23.12.2015. (englanniksi)
  3. EMI Group Discogs. Viitattu 23.12.2015. (englanniksi)
  4. [http://nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/1979/index.html The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1979 Allan M. Cormack, Godfrey N. Hounsfield] Nobelprize.org. Viitattu 31.7.2012.
  5. Chaline, s. 181
  6. Honest Jon Boomkat.com. Arkistoitu 4.7.2009. Viitattu 31.7.2012.
  7. Jon Dennis: Mark Ainley on EMI's vintage recordings 3.6.2008. The Guardian. Viitattu 31.7.2012.
  8. Robert Peston: EMI taken over by Citigroup in deal to write off debts 1.2.2011. BBC News. Viitattu 31.7.2012.
  9. Universal Music hotkaisee brittiläisen EMIn 11.11.11. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.2.2013. Viitattu 31.7.2012.
  10. Citigroup Sells EMI in Parts for $4.1 Billion to Vivendi, Sony 12.11.2011. Businessweek. Viitattu 25.10.2012.
  11. EMI-Universal deal cleared by EU and US regulators 21.9.2012. BBC News. Viitattu 22.9.2012.
  12. EMI Capitol -levymerkki palaa Suomen musiikkimarkkinoille Universal Music Finland. Arkistoitu 25.5.2017. Viitattu 8.6.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.