Euroopan keskuspankki

Euroopan keskuspankki (lyhenne EKP) on Euroopan unionin toimielin, jonka vastuulla on euroalueen valtioiden rahapolitiikka. Euroalue koostuu 20 valtiosta, joiden yhteinen valuutta on euro, jota Euroopan keskuspankki hallinnoi yhdessä muiden eurojärjestelmään kuuluvien euroalueen jäsenvaltioiden keskuspankkien kanssa. Lisäksi euroa käyttävät valuuttanaan neljä EU:n ulkopuolista kääpiövaltiota, Montenegro, Kosovo ja eräät Euroopan unionin merentakaiset alueet.[1] Euroopan keskuspankki kuuluu Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ), samoin kuin kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskuspankit riippumatta siitä, ovatko ne ottaneet euron valuutakseen osana Euroopan talous- ja rahaliittoa (EMU).[2]

Euroopan keskuspankki
Tunnus
Tunnus
Perustettu 1998
Päämaja Euroopan keskuspankin pääkonttori, Sonnemannstrasse 20, Frankfurt, Saksa
Pääjohtaja Christine Lagarde (kausi 1.11.2019–31.10.2027)
Aiheesta muualla
ecb.europa.eu
Vuonna 2015 valmistunut pääkonttori Frankfurtissa.

Euroopan keskuspankki pyrkii ylläpitämään hintavakautta euroalueella ja euron ostovoimaa.[2] Se toteuttaa useimmat käytännön rahapoliittiset toimenpiteet yhteistyössä eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien kanssa. Sillä on myös eräitä pankkivalvontaan liittyviä tehtäviä.[3] Euroopan keskuspankin tärkeimmät päättävät elimet ovat johtokunta ja Euroopan keskuspankin neuvosto, joita johtaa Euroopan keskuspankin pääjohtaja. Nykyinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja on Christine Lagarde, joka astui virkaansa 1. marraskuuta 2019. Hänen kautensa on määrä päättyä 31. lokakuuta 2027.[4]

Tehtävät

Euroopan keskuspankin tehtävistä säädetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen pöytäkirjana liitetyssä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännössä. Näissä perussopimuksissa useimmat rahapoliittiset tehtävät on kuitenkin määrätty Euroopan keskuspankkijärjestelmälle, ei Euroopan keskuspankille tai eurojärjestelmälle. Pankin johtajistoon kuuluneen Otmar Issingin mukaan tämä viittaa siihen, että perussopimusten laatijat uskoivat kaikkien Euroopan unionin jäsenmaiden liittyvän euroalueeseen.[5] Perussäännössä määrätään, että Euroopan keskuspankin on huolehdittava Euroopan keskuspankkijärjestelmälle määrättyjen tehtävien suorittamisesta joko toteuttamalla ne itse tai siten, että kansalliset keskuspankit suorittavat ne.[6]

Valikoima erikokoisia ja -maalaisia euroseteleitä ja -kolikoita.

Sopimusten mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on hintatason vakauden ylläpitäminen. Lisäksi se voi osallistua Euroopan unionin muiden tavoitteiden saavuttamiseen, kunhan ensisijainen tavoite ei vaarannu siitä. Euroopan keskuspankkijärjestelmälle toissijaisiin tehtäviin kuuluu siten muun muassa pyrkimys kestävään kehitykseen ja täystyöllisyyteen.[7] Perussopimuksissa luetellaan lisäksi seuraavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän perustehtävät:[8]

  • unionin rahapolitiikan määritteleminen ja toteuttaminen
  • valuuttamarkkinatoimien suorittaminen 219 artiklan mukaisesti
  • jäsenvaltioiden virallisten valuuttavarantojen hallussapito ja hoito
  • maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen.

Eurojärjestelmän ylläpitämä maksujärjestelmä on TARGET-järjestelmä.[9]

Euroopan keskuspankilla on yksinoikeus määrätä euroseteleiden liikkeellelaskusta. Perussopimusten mukaan vain Euroopan keskuspankin itsensä tai jäsenvaltioiden keskuspankkien liikkeellelaskemat setelit ovat laillisia maksuvälineitä.[10] Sen sijaan eurokolikoita laskevat liikkeelle euroalueen jäsenvaltiot Euroopan keskuspankin asettamien määrällisten rajojen sisällä. Euroopan keskuspankkia on kuultava määrättäessä kolikoiden yhdenmukaistamisesta.[11]

Osana Euroopan unionin pankkivalvonnan yhteistä valvontamekanismia Euroopan keskuspankki luo ja valvoo viranomaisten yhteisiä käytäntöjä. Sen lisäksi Euroopan keskuspankki valvoo suoraan yli sataa pankkia, jotka on määritelty merkittäviksi pankeiksi valvontamekanismiin osallistuvissa maissa. Euroopan keskuspankki voi tehdä näihin pankkeihin tarkastuksia ja myös poistaa niiden toimiluvan. Kansalliset pankkivalvontaviranomaiset tarkkailevat muita pankkeja yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa.[3] Se myös tukee Euroopan finanssivalvojien järjestelmää.[12]

Euroopan keskuspankki on tilastoviranomainen, jolla on kansallisten keskuspankkien avustamana oikeus kerätä tarvitsemiaan taloudellisia tietoja. Lisäksi sillä on eräitä kansainväliseen edustukseen liittyviä tehtäviä ja neuvoa-antavia tehtäviä.[13] Euroopan keskuspankki voi antaa asetuksia sen tehtäviin liittyen ja määrätä yrityksille sakkoja Euroopan unionin neuvoston asettamissa rajoissa, jos niitä ei noudateta.[14]

Rahapolitiikka
Euroopan keskuspankin ja Yhdysvaltain keskuspankin ohjauskorkoja vuosina 1999–2015. Punainen yhtenäinen viiva on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden korko. Teksti saksaksi.

Euroopan keskuspankin neuvosto on asettanut rahapoliittiseksi tavoitteekseen, että kuluttajahintaindeksin nousuvauhti keskipitkällä aikavälillä on mahdollisimman lähellä kahta prosenttia. Tavoite on symmetrinen, eli EKP pyrkii välttämään sekä suurempaa että pienempää inflaatiota.[15] Siten tavoitteen vastaista on sekä deflaatio että yli kahden prosentin inflaatio.[16][17] Tavoitteeseen Euroopan keskuspankki pyrkii pääsemään säätelemällä ohjauskorkoa.[18][19]

Tärkein Euroopan keskuspankin käytettävissä olevista ohjauskoroista tavallisissa tilanteissa on perusrahoitusoperaatioiden korko. Perusrahoitusoperaatiot ovat yksi Euroopan keskuspankin toteuttamista avomarkkinaoperaatioista, joilla keskuspankki lainaa pankeille rahaa tai ostaa niiden arvopapereita. Muita avomarkkinaoperaatioita ovat hienosäätöoperaatiot ja pidempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Muut Euroopan keskuspankin käytössä olevat ohjauskorot ovat maksuvalmiusluoton korko ja liikepankkien keskuspankkeihin tallettamien varojen talletuskorko. Toisin kuin ohjauskorkoja, Euroopan keskuspankki ei aseta muita korkoja, kuten Euribor-korkoa, mutta ohjauskorkojen muutokset vaikuttavat niihin. Esimerkiksi Eonia-korko asettuu maksuvalmiusluoton koron ja talletuskoron väliin. Lisäksi Euroopan keskuspankki voi asettaa pankeille vähimmäisvarantovaatimuksen, jonka suuruisen talletuksen pankkien on tehtävä keskuspankkiin.[18][19]

Ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankin on täytynyt ottaa käyttöönsä muita keinoja. Määrällinen elvyttäminen eli määrällinen kevennys on Euroopan keskuspankin vuonna 2015 käyttöön ottama osto-ohjelma, jossa Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit ostivat valtioiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta lisäten rahan määrää ja vaikuttaen joukkovelkakirjojen omistajien käyttäytymiseen.[20] Lisäksi ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankki voi vaikuttaa korkotasoon ja talouden epävarmuuteen ennakoivalla viestinnällä.[21]

Itsenäisyys ja avoimuus

Euroopan keskuspankin toiminnasta säätelevissä perussopimuksissa määrätään, ettei Euroopan keskuspankki tai sen päättävän elimen jäsen saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita Euroopan unionin toimielimiltä, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä muilta tahoilta sen toteuttaessa tehtäviään. Vastaavasti nämä toimijat eivät saa antaa ohjeita Euroopan keskuspankille tai sen päättävien elinten jäsenille.[22] Päättävien elinten jäsenten itsenäisyyttä vahvistaa heidän määräaikainen virkakautensa ja irtisanomissuoja.[23] Itsenäisyyttä laajentaa se, että Euroopan keskuspankin organisaatiosta ja tehtävistä määrätään suoraan Euroopan unionin perussopimuksissa. Perussopimusten muuttaminen on vaikeampaa kuin tavallisten lakien.[24]

Tehtäviensä toteuttamista varten Euroopan keskuspankille on annettu huomattava toiminnallinen riippumattomuus. Euroopan keskuspankin neuvosto saa valita muutamaa kiellettyä keinoa lukuun ottamatta parhaaksi kokemansa keinot rahapolitiikan toteuttamiseksi.[23] Kielletyt keinot ovat julkisen sektorin rahoittaminen suoraan eli setelirahoitus, mukaan lukien julkisen sektorin velkojen ostaminen ensimarkkinoilta, sekä vakuudettomien tai alivakuudellisten luottojen myöntäminen. Sen sijaan julkisen sektorin velkojen ostaminen jälkimarkkinoilta on sallittua.[23][25][26]

Euroopan keskuspankin neuvosto ei julkista tapaamisistaan pöytäkirjaa. Sen sijaan jokaisen kokouksen jälkeen Euroopan keskuspankin pääjohtaja pitää lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoo kokouksessa päätetyistä asioista. Sen lisäksi kokouksista julkistetaan joitakin viikkoja myöhemmin selonteko.[27] Pääjohtaja antaa neljä kertaa vuodessa Euroopan parlamentille raportin rahapoliittisista toimista. Euroopan keskuspankki antaa vuosittain Euroopan parlamentille ja komissiolle sekä Euroopan unionin neuvostolle ja Eurooppa-neuvostolle vuosiraportin.[28][29]

Organisaatio

Euroopan keskuspankki on oikeushenkilö, toisin kuin Euroopan keskuspankkijärjestelmä.[30] Keskuspankin päättäviä elimiä ovat johtokunta, Euroopan keskuspankin neuvosto, yleisneuvosto sekä valvontaelin.

Johtokunta

Johtokunta vastaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toteuttamisesta yhdessä kansallisten keskuspankkien kanssa sekä Euroopan keskuspankin juoksevista asioista. Johtokuntaan kuuluu kuusi jäsentä, joista yksi on Euroopan keskuspankin pääjohtaja ja toinen varapääjohtaja.[31] Johtokunta tekee päätöksensä kollegiaalisesti, mutta se voi jakaa jäsenilleen epämuodollisesti eri vastuualueita.[32]

Eurooppa-neuvosto nimittää jäsenet Euroopan keskuspankin neuvostoa ja Euroopan parlamenttia kuultuaan määräenemmistöllä kahdeksan vuoden kaudeksi, jota ei voida uusia. Eurooppa-neuvoston on nimitettävä virkaan Euroopan unionin neuvoston suosituksesta Euroopan unionin kansalainen, jolla on ”arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden tai pankkitoiminnan alalla”. Johtokunnan jäsenen voi erottaa vain Euroopan unionin tuomioistuin, jos hän ei täytä tehtäviään tai syyllistyy vakavaan rikkomukseen.[33]

Johtokunnan jäsenet (tammikuun 2021 tilanne)[4]
Nimi Asema Kausi
Ranska Christine LagardePääjohtaja1.11.2019 – 31.10.2027
Espanja Luis de GuindosVarapääjohtaja1.6.2018 – 31.5.2026
Italia Fabio PanettaJäsen1.1.2020 – 31.12.2027
Saksa Isabel SchnabelJäsen1.1.2020 – 31.12.2027
Alankomaat Frank EldersonJäsen15.12.2020 – 14.12.2028
Irlanti Philip LaneJäsen ja pääekonomisti[34]1.6.2019 – 31.5.2027

Neuvosto

Euroopan keskuspankin neuvosto on Euroopan keskuspankin ylin päättävä elin. Se päättää Euroopan keskuspankin strategiasta ja suuntaviivoista sen tehtävien toteuttamiseksi ja asettaa määräykset ohjauskorosta ja varallisuudesta. Lisäksi se hyväksyy Euroopan keskuspankille kuuluvat pankkivalvontatehtäviin liittyvät valvontaelimen päätökset yleensä jättämällä vastustamatta niitä. Euroopan keskuspankin neuvosto kokoontuu yleensä kahdesti kuukaudessa Euroopan keskuspankin pääkonttorissa, mutta se voi myös pitää puhelinneuvotteluja. Pääjohtaja pitää lehdistötilaisuuden kokoontumisten jälkeen.[35][36]

Euroopan keskuspankin neuvostoon kuuluu johtokunnan kuusi jäsentä sekä 20 eurojärjestelmään kuuluvan keskuspankin pääjohtajat. Kullakin jäsenellä on yksi ääni, mutta vuonna 2015 neuvosto saavutti rajan, jonka jälkeen osasta äänioikeudesta tuli kiertävä siten, että neljä kansallisen keskuspankin pääjohtajaa kerrallaan ovat äänioikeudettomia. Äänioikeudettomat jäsenet vaihtelevat kuukausittain niin, että viiden suurimman keskuspankin pääjohtajilla on hieman useammin äänioikeus kuin muilla. Äänioikeudettomat pääjohtajat voivat kuitenkin käyttää puheoikeuttaan, ja päätöksenteko on usein konsensuspohjaista. Johtokunnan jäsenten äänestysoikeuteen kierto ei vaikuta.[37]

Yleisneuvosto

Yleisneuvostoon kuuluvat Euroopan keskuspankin pääjohtaja ja varapääjohtaja sekä kaikkien Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvien 27 keskuspankin pääjohtajat eli 20 eurojärjestelmän keskuspankkien pääjohtajat ja seitsemän omaa valuuttaansa käyttävän valtion keskuspankin pääjohtajat. Johtokunnan muut jäsenet, komission edustaja sekä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaan edustaja voivat osallistua kokouksiin, mutta eivät äänestää. Yleisneuvoston tehtävänä on hoitaa Euroopan rahapoliittiselta instituutilta jääneitä tehtäviä, joita on hoidettava, kunnes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat liityneet euroalueeseen. Sen jälkeen yleisneuvosto on määrä lakkauttaa. Lisäksi yleisneuvosto avustaa Euroopan keskuspankkia eräissä tehtävissä, jotka eivät liity suoraan sen rahapolitiikkaan.[38]

Valvontaelin

Valvontaelin hoitaa Euroopan keskuspankille kuuluvat pankkivalvontatehtävät. Virallisesti valvontapäätökset tekee Euroopan keskuspankin neuvosto hyväksyen valvontaelimen luonnokset. Valvontaelimeen kuuluu sen viiden vuoden uusimattomalle toimikaudelle valittu puheenjohtaja, yksi Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen varapuheenjohtajana, neljä Euroopan keskuspankin edustajaa sekä kansallisten valvontaviranomaisten edustajat. Jos kansallinen valvontaviranomainen on erillinen kansallisesta keskuspankista, molempien edustajat voivat osallistua, mutta valtiolla on silti vain yksi ääni.[39]

Pääoma

Euroopan keskuspankin pääoma on peräisin Euroopan keskuspankkijärjestelmän keskuspankeilta. Vain Euroopan keskuspankkijärjestelmään kuuluvat kansalliset keskuspankit voivat merkitä tai pitää hallussa osuutta Euroopan keskuspankin pääomasta.[40] Kullekin kansalliselle keskuspankille on laskettu sen asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen (BKT) perustuva osuus Euroopan keskuspankin pääomasta, jonka kansallinen keskuspankki merkitsee ja maksaa. Euroalueen ulkopuolisten keskuspankkien ei kuitenkaan tarvitse maksaa niille laskennallisesti merkittyä osuutta kokonaisuudessaan.[41][42]

Euroopan keskuspankin oma pääoma oli perustettaessa 5 miljardia euroa. Euroopan keskuspankin neuvosto voi korottaa pääoman määrää. Pääoman jakoperuste kansallisten keskuspankkien välillä tarkastetaan viiden vuoden välein ja uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin. Muutoksen perusteena on Euroopan komission toimittama tieto valtioiden asukasluvun ja bruttokansantuotteen muutoksista. Merkityn tai maksettavaksi tulevan määrän muuttuessa kansalliset keskuspankit suorittavat tarpeelliset siirrot keskenään Euroopan keskuspankin neuvoston asettamien sääntöjen mukaisesti. Muissa tilanteissa Euroopan keskuspankin pääomasta merkittyjä osuuksia ei voi luovuttaa tai antaa vakuudeksi.[40][41]

Pääoman jakoperusteena käytettävää prosenttiosuutta eli pääoma-avainta käytetään Euroopan keskuspankin nettovoiton sekä kansallisten keskuspankkien saaman rahoitustulon jakamisessa kansallisten keskuspankkien välillä. Nettovoitosta siirretään enintään 20 prosenttia yleisrahastoon ja loput jaetaan kansallisten keskuspankkien kesken niiden maksamien pääomaosuuksien mukaisesti. Yleisrahastoon siirrettyjä varoja voidaan käyttää nettotappion kattamiseen. Rahoitustulo lasketaan kaikilta kansallisilta keskuspankeilta yhteen ja jaetaan sitten kansallisten keskuspankkien maksamien pääomaosuuksien mukaisesti talletusten ja luottojen korkotulot ja -menot huomioiden.[43][44]

Pääoman jakoa tarkastettiin Ison-Britannian EU-eron jälkeen tammikuussa 2020. Bank of Englandin maksama 58 miljoonan euron osuus palautettiin. Pääoma ei kuitenkaan muutu, vaan jäljelle jääneiden keskuspankkien osuutta kasvatettiin. Keskuspankit suorittivat maksut erissä vuosina 2021 ja 2022.[45]

Pääoma taulukkoina

Kaikki seuraavat taulukot perustuvat laskelmaan, joka tehtiin Kroatian liittyessä euroalueeseen 1. tammikuuta 2023. Kroatian keskuspankki maksoi tuolloin merkitsemänsä osuuden. Edellinen tarkastus tehtiin tammikuussa 2020. Ero yhteenlaskettujen osuuksien ja ilmoitettujen kokonaissummien välillä johtuu pyöristyksestä.[41]

Euroalueen keskuspankit
Valtio Keskuspankki Merkitty osuus (%) Maksettu osuus (euroa)
 AlankomaatDe Nederlandsche Bank&&&&&&&&&&&&&&04.07662004,7662&&&&&&0515941487.&&&&00515 941 487
 BelgiaBelgian kansallispankki&&&&&&&&&&&&&&02.09630002,9630&&&&&&0320744959.&&&&00320 744 959
 EspanjaBanco de España&&&&&&&&&&&&&&09.06981009,6981&&&&&01049820011.&&&&001 049 820 011
 IrlantiIrlannin keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&01.03772001,3772&&&&&&0149081997.&&&&00149 081 997
 ItaliaBanca d'Italia&&&&&&&&&&&&&013.081650013,8165&&&&&01495637102.&&&&001 495 637 102
 ItävaltaItävallan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&02.03804002,3804&&&&&&0257678468.&&&&00257 678 468
 KreikkaKreikan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&02.0117002,0117&&&&&&0217766667.&&&&00217 766 667
 KroatiaKroatian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.06595000,6595&&&&&&&071390922.&&&&0071 390 922
 KyprosKyproksen keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.01750000,1750&&&&&&&018943762.&&&&0018 943 762
 LatviaLatvian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.03169000,3169&&&&&&&034304447.&&&&0034 304 447
 LiettuaLiettuan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.04707000,4707&&&&&&&050953308.&&&&0050 953 308
 LuxemburgBanque Centrale du Luxembourg&&&&&&&&&&&&&&00.02679000,2679&&&&&&&029000194.&&&&0029 000 194
 MaltaMaltan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.0853000,0853&&&&&&&&09233731.&&&&009 233 731
 PortugaliPortugalin keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&01.09035001,9035&&&&&&0206054010.&&&&00206 054 010
 RanskaBanque de France&&&&&&&&&&&&&016.061080016,6108&&&&&01798120274.&&&&001 798 120 274
 SaksaSaksan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&021.043940021,4394&&&&&02320816566.&&&&002 320 816 566
 SlovakiaSlovakian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.09314000,9314&&&&&&0100824116.&&&&00100 824 116
 SloveniaSlovenian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.03916000,3916&&&&&&&042390728.&&&&0042 390 728
 SuomiSuomen Pankki&&&&&&&&&&&&&&01.04939001,4939&&&&&&0161714781.&&&&00161 714 781
 ViroEesti Pank&&&&&&&&&&&&&&00.02291000,2291&&&&&&&024800091.&&&&0024 800 091
Yhteensä&&&&&&&&&&&&&081.098810081,9881&&&&&08875217621.&&&&008 875 217 621
Euroalueen ulkopuoliset keskuspankit
Valtio Keskuspankki Merkitty osuus (%) Maksettu osuus (euroa)
 BulgariaBulgarian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&00.09832000,9832&&&&&&&&03991180.&&&&003 991 180
 PuolaPuolan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&06.0335006,0335&&&&&&&024492255.&&&&0024 492 255
 RomaniaRomanian keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&02.08289002,8289&&&&&&&011483573.&&&&0011 483 573
 RuotsiRuotsin valtionpankki&&&&&&&&&&&&&&02.09790002,9790&&&&&&&012092886.&&&&0012 092 886
 TanskaTanskan keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&01.07591001,7591&&&&&&&&07140851.&&&&007 140 851
 TšekkiTšekin keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&01.08794001,8794&&&&&&&&07629194.&&&&007 629 194
 UnkariUnkarin keskuspankki&&&&&&&&&&&&&&01.05488001,5488&&&&&&&&06287164.&&&&006 287 164
Yhteensä&&&&&&&&&&&&&018.01190018,0119&&&&&&&073117104.&&&&0073 117 104

Historia
Katso myös: Euron historia
Euroopan keskuspankin entinen päärakennus Eurotower Frankfurtissa.
Euroopan keskuspankin ensimmäinen pääjohtaja Wim Duisenberg (1998–2003).

Perustaminen

Eurooppa-neuvosto teki Delorsin komitean 17. huhtikuuta 1989 antaman raportin pohjalta saman vuoden kesäkuussa päätöksen perustaa vaiheittain Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU). Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 sovittiin perustamisen aikataulutuksesta ja toteuttamisesta. Sopimuksen perusteella perustettiin 1. tammikuuta 1994 Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI), jonka tehtävänä oli valmistella talous- ja rahaliiton perustamisen viimeisen vaiheen toteutumista.[46][47][48]

Euroopan keskuspankin perussäännön luomisessa keskeisellä sijalla oli jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajien komitea. Komitean tekemän luonnoksen mallina oli laki Saksan keskuspankista.[49] Perussääntö liitettiin osaksi Maastrichtin sopimusta pöytäkirjana.[47] Euroopan keskupankin perustamisesta ja euron käyttöönoton yksityiskohdista sovittiin Amsterdamin sopimuksessa vuonna 1997.[50]

Euroopan rahapoliittisen instituutin työn edetessä Eurooppa-neuvosto kokoontui alkuvuodesta 1998 päättämään perustettavan Euroopan keskuspankin pääjohtajasta, varapääjohtajasta sekä johtokunnan muista jäsenistä. Välttääkseen johtokunnan vaihtumisen yhtäaikaisesti jäsenvaltiot sopivat jäsenille poikkeavan pituiset kaudet.[51]

Ensimmäisen johtokunnan jäsenet[4][52]
Nimi Asema Kauden pituus
Alankomaat Wim DuisenbergPääjohtaja8 vuotta (erosi aiemmin)
Ranska Christian NoyerVarapääjohtaja4 vuotta
Suomi Sirkka HämäläinenJäsen5 vuotta
Espanja Eugenio Domingo SolansJäsen6 vuotta
Italia Tommaso Padoa-SchioppaJäsen7 vuotta
Saksa Otmar IssingJäsen8 vuotta

Euroopan keskuspankki perustettiin 1. kesäkuuta 1998, jolloin myös johtokunnan jäsenet astuivat virkoihinsa ja Euroopan rahapoliittinen instituutti asetettiin selvitystilaan sen täytettyään tehtävänsä. Euroopan talous- ja rahaliiton viimeinen vaihe toteutettiin 1. tammikuuta 1999, kun euro otettiin käyttöön ja Euroopan keskuspankki alkoi hoitaa jäsenvaltioiden rahapolitiikkaa.[47]

Ennen finanssikriisiä

1990-luvun alkupuolelta alkaen vallitsi suuri maltillistuminen, jolloin suhdannevaihtelut olivat pieniä ja siksi luotonannon riskinotto oli suurta.[53] Euroopan keskupankin aloittaessa rahapoliittisen toiminnan inflaatio oli euroalueella poikkeuksellisen pieni. Maailmantalouden nopean nousun vuoksi inflaatio kuitenkin nousi, ja Euroopan keskuspankki alkoi nopeasti nostaa ohjauskorkoa 2,5 prosentista. Lokakuussa 2000 ohjauskorko oli huipussaan 4,75 prosenttia.[54][55]

Vuodesta 2001 alkaen Euroopan keskuspankki alensi toistuvasti ohjauskorkoa saavuttaen ennätyksellisen alhaisen kahden prosentin toukokuussa 2003. Syynä pudotukselle oli talouden kasvava epävarmuus, vaikka inflaatio oli ylempänä kuin silloinen tavoite. Inflaatiotavoitetta muutettiin vuonna 2003 siten, että kuluttajahintaindeksin vuotuisen nousuvauhdin tulisi olla alle mutta lähellä kahta prosenttia.[54] Ohjauskorkoa nostettiin jälleen vuodesta 2005 alkaen suurimpien uhkien väistyessä.[55][54] Finanssikriisin aikaan ja sen jälkeen rahapolitiikkaa vuosikymmenen puolivälissä moitittiin liian keveäksi, mutta tästä näkemyksestä ei ole yksimielisyyttä.[53]

Finanssikriisi ja sen jälkeen
Pääartikkelit: Finanssikriisi (2007–2009), Taantuma (2008–2009), Kreikan velkakriisi ja Euroalueen velkakriisi

Talouden kriisin alkamista ennakoitiin jo 2007, jolloin Euroopan keskuspankki teki silloisen mittapuun mukaan suuren, 93 miljoonan euron hienosäätöoperaation. Se kuitenkin pelkäsi inflaatiota ja nosti vuoden 2008 ohjauskorkoa, vaikka Yhdysvaltain keskuspankki oli aloittanut oman ohjauskorkonsa laskemisen. Lehman Brothers -pankki kaatui Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2008, ja sen seurauksena Euroopan keskuspankin neuvosto laski ohjauskorkoa poikkeuksellisesti puhelinpäätöksen jälkeen ja samanaikaisesti muiden keskeisten keskuspankkien kanssa. Ohjauskorkoa pudotettiin nopeasti, ja se oli alkuvuodesta 2009 enää prosentti. Euroopan keskuspankki joutui tukemaan pankkien likviditeettiä.[56]

Euroopan keskuspankki aloitti vuonna 2010 kriisiytyneiden jäsenvaltioiden velkakirjojen osto-ohjelman. Ohjelma sai paljon arvostelua muun muassa Saksassa. Vuonna 2012 kriisimaiden korot nousivat, kun velkojen omistajat alkoivat vaatia ylimääräistä riskilisää niiden velkakirjoilta. Ylimääräinen riskilisä poistui sen jälkeen, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti 26. heinäkuuta 2012, että Euroopan keskuspankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi, ja että se tulee riittämään. Saman vuoden syyskuussa Euroopan keskuspankki päätti antaa Euroopan vakausmekanismille keinoksi rahapoliittisten suorien kauppojen ohjelman. Tämäkin laski Espanjan ja Italian valtionkorkoja ja sai vastustusta Saksalta, jonka perustuslakituomioistuin haki Euroopan unionin tuomioistuimelta ratkaisua ohjelman laillisuudesta. Tuomioistuimen mukaan Euroopan keskuspankki saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.[26] Inflaation hidastumisen vuoksi Euroopan keskuspankki laski ohjauskorkoja 0,75 prosenttiin ja aloitti epätavalliset toimenpiteet ohjauskorkojen alhaisuuden vuoksi. Näihin kuuluu ennakoiva viestintä, negatiivinen talletuskorko ja yli 1 700 miljardin euron laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma eli määrällinen elvyttäminen.[56]

Katso myös

Läheisiä viranomaisia ja toimijoita

Muita merkittäviä keskuspankkeja

Lähteet
  • EKP:n rahapolitiikka 2011. Frankfurt: Euroopan keskuspankki, 2011. ISBN 978-92-899-0829-0. Verkkoversio (PDF) (viitattu 11.6.2019).
  • Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, konsolidoitu toisinto (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. Eur-lex -tietokanta. Viitattu 10.6.2019.
  • Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, konsolidoitu toisinto (pdf) (Pöytäkirja alkaa tiedoston sivulla 74) Euroopan unionin virallinen lehti. Eur-lex -tietokanta. Viitattu 10.6.2019.
  • Hamori, Shigeyuki & Hamori, Naoko: Introduction of the Euro and the Monetary Policy of the European Central Bank. Singapore: Hackensack, NJ : World Scientific Pub. Co, 2010. ISBN 978-981-283-8438. (englanniksi)
  • Issing, Otmar: The birth of the Euro. Alkuperäisteos Der Euro : Geburt, Erfolg, Zukunft, 2008. Käännös Hulbert, Nigel. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-051-142-9804. (englanniksi)
  • Suvanto, Antti & Kontulainen, Jarmo: EKP ilmoitti tänään... Rahapolitiikka tyynessä ja myrskyssä. Jyväskylä: Docendo, 2016. ISBN 978-952-291-2336.

Viitteet
  1. The euro in numbers Euroopan keskuspankki. Viitattu 5.6.2019.
  2. Tehtävät Euroopan keskuspankki. Viitattu 5.6.2019.
  3. Yhteinen valvontamekanismi Euroopan keskuspankki. Viitattu 5.6.2019.
  4. Johtokunnan jäsenten toimikaudet Euroopan keskuspankki. Viitattu 18.2.2019.
  5. Issing 2008, s. 52–53.
  6. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 9 artikla
  7. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 43
  8. Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 127 artikla
  9. Euroopan keskuspankki: Mitä ovat maksujärjestelmät? Entä TARGET2-järjestelmä? ecb.europa.eu. 29.6.2016. Viitattu 12.6.2019.
  10. Issing 2008, s. 54
  11. Sopimus Euroopan unionista, 128 artikla
  12. Euroopan keskuspankki: Euroopan finanssivalvojien järjestelmä bankingsupervision.europa.eu. Viitattu 10.6.2019.
  13. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 4–6 artikla
  14. Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 132 artikla
  15. Euroopan keskuspankki: EKP:n neuvoston uusi rahapoliittinen strategia ecb.europa.eu. Viitattu 28.2.2023.
  16. EKP:n rahapolitiikka 2011 s. 63–64
  17. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 37–38
  18. EKP:n rahapolitiikka 2011 s. 92–99
  19. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 72–79
  20. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 135–139
  21. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 131–132
  22. Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 130 artikla
  23. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 50–52
  24. Issing 2008, s. 59
  25. Issing 2008, s. 55
  26. Tikkala, Hannu: EU:n tuomioistuin: EKP saa ostaa jäsenmaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta 16.6.2015. Yle Uutiset. Viitattu 11.6.2019.
  27. Issing 2008, s. 158–159
  28. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 57–59
  29. EKP:n rahapolitiikka 2011, s. 16
  30. EKP:n rahapolitiikka 2011, s. 13
  31. Euroopan keskuspankki: Johtokunta ecb.europa.eu. Viitattu 12.6.2019.
  32. Issing 2008, s. 70
  33. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 11 artikla
  34. Brennan, Joe: Lane confirmed as ECB’s chief economist 28.5.2019. The Irish Times. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi)
  35. Euroopan keskuspankki: EKP:n neuvosto ecb.europa.eu. Viitattu 12.6.2019.
  36. Issing 2008, s. 67–69
  37. Euroopan keskuspankki: Äänioikeuksien kierto EKP:n neuvostossa ecb.europa.eu. Viitattu 12.6.2019.
  38. Euroopan keskuspankki: Yleisneuvosto ecb.europa.eu. Viitattu 12.6.2019.
  39. Euroopan keskuspankki: Valvontaelin ecb.europa.eu. Viitattu 12.6.2019.
  40. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 28–29 artiklat
  41. Pääoman merkitseminen 30.1.2020. Euroopan keskuspankki. Viitattu 1.1.2023.
  42. EKP:n pääoman uusi jakoperuste (Lehdistötiedote) 3.12.2018. Euroopan keskuspankki. Viitattu 21.8.2019.
  43. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 32–33 artiklat
  44. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 165–166
  45. EKP:n merkitty pääoma ei muutunut Englannin pankin jäädessä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ulkopuolelle (Lehdistötiedote) 30.1.2020. Euroopan keskuspankki. Viitattu 1.1.2023.
  46. Issing 2008, s. 10–11
  47. Talous- ja rahaliitto (EMU) Euroopan keskuspankki. Viitattu 2.6.2019.
  48. Hamori & Hamori 2010, s. 11–15
  49. Issing 2008, s. 9–10
  50. Hamori & Hamori 2010, s. 16–17
  51. Issing 2008, s. 25–26
  52. Issing 2008, s. 27
  53. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 110–111
  54. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 103–107
  55. EKP:n rahapolitiikka 2011, s. 114
  56. Suvanto & Kontulainen 2016, s. 113–143

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.