E. E. Cummings

Cummings syntyi Cambridgessä Massachusettsissä Yhdysvalloissa. Hänen isänsä oli protestanttipappi ja opettaja Harvardin yliopistossa. Perhe oli läheinen ja Cummings hyvin rakastettu poika. Opiskellessaan Harvardissa, josta hän valmistui kandidaatiksi vuonna 1915 ja maisteriksi vuonna 1916, Cummings alkoi kirjoittaa runoja perustuen prerafaeliittien ja metafyysisten kirjoittajien monimutkaisiin säkeistökuvioihin. Kun hän alkoi luoda uutta – perehdyttyään Ezra Poundin runouteen – nämä perinteiset tekniikat olivat hänelle pohjana, josta rakentaa eteenpäin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Cummings joutui ranskalaiselle vankileirille. Hän oli liittynyt ystävänsä kanssa ambulanssijoukkoihin Ranskassa päivä sen jälkeen kun Yhdysvallat tuli mukaan sotaan. Heidän halveksuntansa byrokratiaa kohtaan, joka kävi ilmi kotiin lähetetyistä kirjeistä, aiheutti vihamielisyyttä ranskalaisten virkamiesten keskuudessa, ja heidät vangittiin. Cummingsista oli pöyristyttävää mutta huvittavaa joutua oman puolensa vangiksi, ja hän kirjoitti kokemuksestaan ironisen, maallisten ylistyksen tavalliselle sotilaalle ja byrokratian vastaiselle hyökkäykselle. Teos The Enormous Room julkaistiin vuonna 1922, ja se oli hänen ensimmäinen kirjallinen menestyksensä.

Sodan jälkeen Cummings asettui asumaan Greenwich Villageen, matkusteli Ranskassa ja vietti kesiä perheensä kodissa New Hampshiressä. Yksinkertainen eläminen ja tarkka taloudenhoito mahdollistivat sen, että hän saattoi työskennellä taiteilijana kokopäiväisesti tuloillaan, jotka koostuivat palkinnoista, rojalteista ja komissiopalkkioista sekä hänen äidiltään saamastaan pienestä avustuksesta.

Cummings julkaisi neljä runoteosta 1920-luvulla ja runokokoelman 1930-luvun lopulla. 1950-luvulla hän vieraili useissa yliopistoissa, ja opiskelijat nauttivat hänen runoudestaan. Vuonna 1955 National Book Award -komitea myönsi hänelle erikoismaininnan, ja vuonna 1957 hänelle myönnettiin Bollingen Prize -palkinto.

1920- ja 1930-luvuilla Cummings rakensi itselleen maineen erityisen miellyttävän modernin runouden kirjoittajana. Hänen runoudessaan oli ilmeistä älykäs muodollinen innovaatio, herkkä lyyrisyys ja teemallisesti massayhteiskuntaa vastustavan yksilön ylistys. Hänen runoutensa hyökkäsi persoonatonta, kaupallista ja riistävää massakulttuuria vastaan, ja ylisti erakkoja, rakastavaisia ja toisinajattelijoita.

Cummings ei ollut yhtä kunnianhimoinen runouden uudistamisen suhteen kuin esimerkiksi Eliot ja Pound, osittain siksi, että hän halusi olla helposti lähestyttävä laajalle yleisölle. Cummingsin runoudelle on tunnusomaista tavallinen puhe ja runon visuaalinen muoto, eli miltä se näyttää painettuna kirjan sivulla. Kokeilut isojen kirjaimien, välimerkkien, tavuviivojen ja säkeen muotojen kanssa palvelivat nimenomaan tätä tarkoitusta. Ilmaistakseen tunnettaan siitä, että elämä on aina prosessi, Cummings kirjoitti nimettömiä runoja ilman alkuja tai loppuja, pirstaleisina riveinä. Hänen runoistaan löytyy aina huumoria, ja hänen raivoaan julmuutta ja riistoa kohtaan tasapainottaa antaumus ja ruumiin ylistys.

• E. E. Cummings: Valitut runot. Suomentanut Esa Mäkijärvi ja Leevi Lehto). Turku: Savukeidas, 2016. ISBN 978-952-268-162-1.

• Nina Baym (general editor): The Norton Anthology of American Literature. Shorter 6th ed, s. 2112–2113. New York: W.W. Norton & Company, 1979. ISBN 0-393-97969-5. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta E. E. Cummings Wikimedia Commonsissa

• Luettelo E. E. Cummingsin runojen suomennoksista, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta