E

E (e) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten viides kirjain. E-kirjaimen nimi on suomen kielessä ee ja äännearvo [e].

Ee Ee

Suomen kielen aakkoset
Latinalaiset aakkoset
	Aa	Bb	Cc	Dd
Ee	Ff	Gg	Hh	Ii	Jj
Kk	Ll	Mm	Nn	Oo	Pp
Qq	Rr	Ss	Tt	Uu	Vv
	Ww	Xx	Yy	Zz
Muut suomen aakkoset
Åå		Ää		Öö
	Šš		Žž
Luettelo kirjaimista

Latinalaista E-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain epsilon (Ε, ε), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen Е. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa

E-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta epsilon (Ε). Sen taustalla on muinaisseemiläinen E:n peilikuvaa muistuttanut kirjain, joka esiintyi myös muinaiskreikkalaisessa kirjaimistossa. Myöhemmässä kreikassa kirjain kääntyi nykyiseen asentoonsa.[1]

E suomen kielessä

E-kirjaimella merkitään suomen kielessä illabiaalista puolisuppeaa etuvokaalia [e].[2]

Suomen vokaalisoinnun kannalta e on ns. neutraalivokaali: se esiintyy aivan yleisesti samoissa sanoissa takavokaalienkin kanssa, vaikka onkin etuvokaali. E:n kanssa samassa sanassa olevat takavokaalit kuitenkin saavat e:n ääntymään hieman taempana suussa. Näin ollen esim. partikkelissa kera e yleensä ääntyy hieman taempana kuin substantiivissa kerä[3].

Vanhassa kirjasuomessa e-kirjaimen käyttö ei ollut vakiintunutta: e saattoi edustaa ä:tä ja päin vastoin kuten sanassa käsekw (kesäkuu). Tätä on selitetty germaanisten kielten esikuvien lisäksi sillä, että e:n ja ä:n suhde oli vanhastaan hämärä eräissä lounaissuomalaisissa murteissa. Ä-äänteen merkkinä on vanhassa kirjasuomessa käytetty jonkin verran myös a-kirjainta. Vuoden 1642 Raamatussa ä:n ja e:n erottelu oli kuitenkin jo vakiintunut nykykieltä vastaavaksi.[4]

E muissa kielissä

E-kirjaimella merkitään useissa kielissä suomen e:n tai ä:n tapaista äännettä, mutta myös ö:n tai i:n tapaisia äänteitä.[1]

E-kirjain kuuluu useiden kielten yleisimpiin kirjaimiin. Yleisin kirjain se on tiettävästi ainakin englannissa, espanjassa, ranskassa, ruotsissa, saksassa ja tanskassa.[5]

Muita esitystapoja

Morseaakkosissa E merkitään: .
Radioaakkosissa E on suomalaisen standardin mukaan Eemeli ja NATO-standardin mukaan Echo
Pistekirjoituksessa (Braille) E merkitään:

Tietokoneissa E koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	E	e
ASCII	69	101
Unicode	U+0045	U+0065

E-kirjaimen merkityksiä

Pienen e:n merkityksiä

e on matematiikassa Neperin luku, transsendenttinen luku (noin 2,718), joka toimii kantalukuna luonnollisille logaritmeille.
e on fysiikassa alkeisvarauksen tunnus.
e on rakennustehokkuuden tunnus.
e-alkuisissa sanoissa e-kirje, e-asiointi ja e-palvelu e-etuliite tarkoittaa sitä, että asiakas käyttää tietoverkkoa sellaisessa toiminnassa, johon sitä ei aikaisemmin käytetty.
e-pilleri merkitsee ehkäisypilleriä.

Ison E:n merkityksiä

E (eksa-) on SI-järjestelmässä etuliite, joka tarkoittaa kerrointa 10¹⁸.
Fysiikassa
- E on energian tunnus.
- ${\overrightarrow {E}}$ on sähkökentän voimakkuuden tunnus.
Matematiikassa
- E tarkoittaa usein kymmenen potenssia, esimerkiksi 7E8 = 7×10⁸.
- E on heksadesimaaliluku neljätoista.
- E tai $\mathbb {E}$ (nk. liitutaulu-E)^lähde? tarkoittaa todennäköisyyslaskennassa odotusarvoa.
E tarkoittaa ajoneuvon kansallisuustunnuksena Espanjaa.
E ilmansuunnan lyhenteenä merkitsee itää.[1]
E on musiikissa C-duuriasteikon kolmas sävel.
E on lyhenne suomen sanoista En tai Ei.
E on ylioppilastutkinnossa arvosana Eximia cum laude approbatur.
$\exists$ (E takaperin) on logiikassa eksistenssikvanttori, joka merkitsee ”on olemassa (ainakin yksi)...”.
€ on euron symboli, joka toisinaan korvataan pienellä e-kirjaimella.
E-koodi ilmaisee lisäaineen kuuluvan Euroopan unionin alueella hyväksyttäviin ruoan lisäaineisiin.

Lähteet

Viitteet

Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana E. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.
Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
Letter Frequencies for Various Languages practicalcryptography.com. Viitattu 22.8.2014.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta E Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[tietosanakirja-1] Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana E. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

[savolainen-2] Erkki Savolainen: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.

[3] Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.

[häkkinen-4] Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.

[5] Letter Frequencies for Various Languages practicalcryptography.com. Viitattu 22.8.2014.