Dynorfiinit

Dynorfiinit ovat luokka hermoston välittäjäaineina toimivia endogeenisia opioidipeptidejä.[1] Ne muodostuvat esiasteena toimivasta prodynorfiini-proteiinista, josta ensymaattisesti pilkotaan erilaisia aktiivisia peptidejä: dynorfiini A, dynorfiini B ja α/β-neoendorfiini. Dynorfiineja on eri puolilla keskushermostoa, mutta korkeimpina pitoisuuksina niitä löytyy hypotalamuksesta, ydinjatkeesta, aivosillasta, keskiaivoista ja selkäytimestä.

Dynorfiini A on hermoston välittäjäaine.

Dynorfiinit vaikuttavat elimistössä κ-opioidireseptorin välityksellä. Dynorfiinit toimivat muun muassa kipujärjestelmän säätelijöinä ja ruokahalun ylläpitäjinä. Niillä on katsottu olevan myös yhteys lääke- ja huumeriippuvuuteen[2].

Lähteet

Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 176. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
Shippenberg TS, Zapata A, Chefer VI.: Dynorphin and the pathophysiology of drug addiction. Pharmacol Ther., 2007, nro 116(2), s. 306–21. PMID 17868902.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[BI4-1] Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 176. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.

[2] Shippenberg TS, Zapata A, Chefer VI.: Dynorphin and the pathophysiology of drug addiction. Pharmacol Ther., 2007, nro 116(2), s. 306–21. PMID 17868902.