Dwayne Johnson

Johnson teki ensiesiintymisensä Rocky Maivia -nimellä WWE:ssä Survivor Series -tapahtumassa 17. marraskuuta 1996.[12] Hän yhdisti kehänimessään isänsä ja isoisänsä kehänimiä. Myös WWE ryhtyi mainostamaan Johnsonia ensimmäisenä kolmannen sukupolven painijanaan.[12] Kolme kuukautta myöhemmin (17. helmikuuta 1997) Johnson voitti WWE Intercontinental Championship tittelin Hunter Hearst Helmsleylta.[13] Johnson puolusti mestaruuttaan 31. maaliskuuta 1997, jolloin hän voitti hylkäyksellä Bret Hartin.[14]

Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997[14] ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination -talliin loppuvuodesta 1997.[15] Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination -tallin johtajan asemasta.[15] The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia.[15] 7. joulukuuta 1997 The Rock yritti uusia Intercontinental Championship -mestaruutensa, mutta hävisi D-Generation X: In Your House -tapahtumassa Stone Cold Steve Austinille.

Seuraavana päivänä Raw is War -ohjelmassa Vince McMahon määräsi Austinin uusintaotteluun The Rockia vastaan puolustaakseen mestaruuttaan, mutta Austin luovutti mestaruuden The Rockille.[16] Alkuvuodesta 1998 hän otteli uudelleen Austinia ja Ken Shamrockia vastaan, mutta hävisi molemmat ottelut.[17] 31. toukokuuta 1998 The Rock puolusti Austinilta saamaansa Intercontinental Championship -mestaruutta Faarooqia vastaan Over the Edge: In Your House -tapahtumassa. Tämän jälkeen The Rock puolusti titteliään Triple H:ta ja hänen D-Generation X -talliaan vastaan. The Rock otteli Triple H:ta vastaan Fully Loaded -tapahtumassa, jossa ottelu päättyi tasapeliin. Uusintaottelu käytiin 30. elokuuta 1998 "ladder matchina" SummerSlam-tapahtumassa, jossa The Rock hävisi Intercontinental Championship -tittelin. The Rock otteli "Triple threat" -teräskehäottelussa Ken Shamrockia ja Mankindia vastaan 27. syyskuuta 1998 Breakdown-tapahtumassa. The Rock voitti ottelun, minkä myötä hän nousi ykköshaastajaksi WWF-mestaruudesta. Tämän jälkeen The Rock riitaantui tallikaverin Mark Henryn kanssa, minkä myötä hän jätti The Nationin.

The Rock liittyi The Corporation -talliin ja otteli marraskuussa 1998 Survivor Series -tapahtuman Deadly Game -turnauksessa vapaana olleesta WWF-mestaruudesta. Hän eteni aina loppuotteluun saakka voitettuaan matkalla Big Boss Manin, Ken Shamrockin ja The Undertakerin. Loppuottelussa The Rock voitti Mankindin, minkä myötä hänet julistettiin WWF-mestariksi.[18] Se oli samalla hänen ensimmäinen WWF-mestaruus. Myöhemmin joulukuussa 1998 The Rock sai oman pay-per-view-ohjelman In Your House -sarjasta, nimeltään Rock Bottom: In Your House. Kyseisessä ohjelmassa The Rock otteli WWF-mestaruudesta Mankindia vastaan uusintaottelun, jonka hän myös hävisi. The Rockin ja Mankindin välille syntyi riitaa mestaruusottelun myötä, ja Mankind voitti The Rockin Steve Austinin kanssa Raw is War -sarjassa 4. tammikuuta 1999.[19] Lopulta The Rock sai revanssin Mankindista Royal Rumble -tapahtumassa 24. tammikuuta 1999, minkä myötä hänet julistettiin toistamiseen WWF-mestariksi.[20]

Pari päivää myöhemmin WWF-titteliottelusta The Rock hävisi mestaruusvyönsä toistamiseen Mankindille tyhjällä areenalla käydyssä ottelussa, joka esitettiin Super Bowl XXXIII:n puoliajalla 31. tammikuuta 1999.[21] 15. helmikuuta 1999 The Rock otteli viidennen kerran Mankindia vastaan WWF-tittelistä tällä kertaa Raw is War -tapahtumassa, jossa The Rock voitti uransa kolmannen WWF-mestaruuden.[22] The Rock ei kuitenkaan kyennyt puolustamaan mestaruuttaan Steve Austinia vastaan, jolle hän hävisi WrestleMania XV -tapahtumassa 28. maaliskuuta 1999.[22] The Rock haastoi Austinin uusintaotteluun mestaruudesta, mutta hävisi huhtikuussa 1999 Backlash: In Your House -tapahtumassa käydyn ottelun. Tämän jälkeen The Rock otteli muun muassa Triple H:ta vastaan Over the Edge -tapahtumassa voitokkaasti, mutta hävisi WWF-mestari The Undertakerille King of the Ring -tapahtumassa.

Myöhemmin elokuussa 1999 The Rock muodosti Mankindin kanssa Rock 'n' Sock Connection -ryhmän[23], joka osallistui World Tag Team Championship -turnauksiin. Kaksikko nousi tuolloin suosituimmaksi parivaljakoksi ja voitti World Tag Team -mestaruuden kolmesti.[24]

Usean vuoden tauon jälkeen 14. helmikuuta 2011 Monday Night RAW -ohjelmassa Johnson palasi WWE:n pariin, kun hän ilmoitti olevansa vuoden 2011 Wrestlemanian juontaja.

Johnson palasi WWE Showpainiohjelmaan ja WrestleManian jälkeen seuraavassa Raw-ohjelmassa The Rock ja John Cena sopivat välillensä ottelun vuoden 2012 WrestleManiaan. The Rock voitti Cenan WrestleManian pääottelussa. Seuraavana iltana Raw-ohjelmassa The Rock ilmoitti ottelevansa vielä jonain päivänä WWE:n mestaruudesta ja voittavansa sen. RAW'n tuhannennessa juhlajaksossa 23. heinäkuuta 2012 The Rock ilmoitti ottelevansa WWE mestaruudesta Royal Rumble 2013 -tapahtumassa, oli mestari kuka tahansa. Vahvin vaihtoehto oli CM Punk, joka on ollut jo yli 400 päivää WWE:n mestari ja joka teki Clothesline-liikkeen Rockille kun tämä yritti tehdä nimikkoliikettään, Peoples Elbowta, Big Show'lle samaisessa jaksossa. The Rock palasi WWE:hen Royal Rumblessa 2013. Hän sai vastaansa WWE-mestari CM Punkin. CM Punk voitti ottelun, mutta se käynnistettiin uudestaan, jolloin The Rock vei voiton CM Punkista. Mies on uusi WWE-mestari. Saman vuoden Wrestlemania-tapahtumassa The Rockilla oli matsi John Cenaa vastaan WWE- mestaruudesta, Cena voitti ottelun.