Dvaravati

Dvaravati oli 500-luvulta 1000-luvulle nykyisen Thaimaan alueella sijainnut mon-kansan kuningaskunta. Monit omaksuivat esimerkiksi buddhalaisuuden ja monia piirteitä intialaisesta kulttuurista. Thaimaassa on heidän jäljiltään esimerkiksi edelleen sanskritinkielisiä paikannimiä. Kuningaskunta perustettiin heikkenevän Funanin kuningaskunnan alueelle ja lopulta se liitettiin laajenevaan Khmer-valtakuntaan.

Dvaravati
n 500-luku–n. 1000-luku


Dvaravatin kuningaskunnan vaikutusalue (vihreä) nykyisen Thaimaan kartalla
Pääkaupunki Lopbur
Nakhon Pathom
Muita kaupunkeja Suphan Buri
U Thong
Uskonnot buddhalaisuus
Funanin kuningaskunta Edeltäjä
Khmer-valtakunta Seuraaja

Historia
Dvaravati-kautinen chedi eli stupa Lamphunissa.

Monit alkoivat perustaa omia kuningaskuntiaan Kaakkois-Aasiaan aikaisemman Funanin kuningaskunnan alkaessa heiketä.[1] Dvaravatiin kuningaskunta sai alkunsa suurin piirtein 500-luvulla. Nimi Dvaravati viittaa Mahabharatassa esiintyvään Krishna-jumalan pääkaupunkiin. Samaa nimeä käytettiin eri yhteyksissä myös alueen myöhempien kuningaskuntien kausilla. Esimerkiksi Ayutthayan kuningaskunta oli viralliselta nimeltään Dvarati Sri Ayutthaya.[2] Budhalaisuus levisi alueelle buddhalaisten lähetyssaarnaajien mukana 700-luvulla ja buddhalaisuudesta kuningaskunnan valtionuskonto.[1]

800-luvulle tultaessa kuningaskunnan valtakeskus oli nykyisen Lopburin kaupungin alueella Thaimaan keskiosassa[2] Chao Phraya-joen laakson alueella. Muita Dvaravatin tärkeitä kaupunkikeskuksia olivat Nakhon Pathom, Suphan Buri ja U Thong. Niiden ohella valtakunta vaikutti myös niistä kaukana pohjoisessa, koillisessa ja idässä ilmeisesti kauppareittien varrella.[1] Valtakunnan kautta kesti suurin piirtein 1000-luvulle saakka[2], jolloin se liitettiin laajenevaan Khmer-valtakuntaan. Khmer-valtakunnan jälkeen alueelle nousi mon-kansojen kuningaskuntien sijaan tai-kansojen kuningaskuntia.[1]

Kulttuuri
Kivinen Buddhaa esittävä teos.

Dvaravatin kuningaskunnan kautista mon-kansan taidetta kutsutaan thaimaalaisessa taidehistoriassa Dvarati-kauden teoksiksi.[2] Kuningaskunta jätti jälkeensä esimerkiksi uskonnollisia rakennuksia, Buddhaa esittäviä patsaita, muita veistoksia, sekä votiivilaattoja. Monit itsessään olivat saaneet vaikutteita intialaisesta kulttuurista. Sen vaikutuksesta Thaimaassa on esimerkiksi edelleen sanskritin kielisistä nimistä johdettuja paikannimiä.[1]

Kuningaskunnan asukkaat harjoittivat buddhalaisuutta ja viljelivät maata kasvattaen riisiä.[1]

Lähteet
  1. Harold E. Smith, Gayla S. Nieminen ja May Kyi Win: Historical dictionary of Thailand, s. xxiii, 4, 94. Scarecrow Press, 2005. ISBN 0-8108-5396-5. (englanniksi)
  2. Marja-Leena Heikkilä-Horn: ”Rāmaññadesa” ja ”Mandalateoria”, Kaakkois-Aasian historia. Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-605-1.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.