Dupuynseisoja

Mustavalkopiirros vuodelta 1915.

Dupuynseisoja oli keskikokoisesta kookkaaseen, lyhytkarvainen ja elegantti. Vaikka se oli seisoja, sillä oli selkeästi erotettavia vinttikoiran piirteitä, kuten otsapenkereen puuttuminen ja kapea ja pitkä pää. Se oli ohut- ja pitkäkorvainen, kapea- ja syvärintainen ja pitkäkaulainen. Ruskeiden tai kullankeltaisten silmien katse oli surumielinen ja lempeä. Häntä, raajat ja käpälät olivat pitkät. Väritys oli joko mantteli (musta vähäisin valkoisin merkein) tai valkoinen kastanjanruskein, oranssein tai maksanvärisin merkein. Karvapeitteen valkoinen osa saattoi olla myös täplikäs. Uroksen säkäkorkeus oli 67 cm ja nartun 65 cm.[1]

Väripiirros vuodelta 1907.

Du Puyn veljekset jalostivat rodun Poitoussa 1800-luvulla risteyttämällä keskenään ranskanseisojan ja englanninvinttikoiran (toisen tarinan mukaan ranskalaisen sotilaan Afrikasta kotimaahansa mukanaan tuoman sloughin). Se sopi paitsi maariistan, myös vesilintujen metsästykseen. Se metsästi alangoilla ja se tunnettiin nopeudestaan ja joustavuudestaan. Rotu on nykyisin joko kadonnut sukupuuttoon tai kadonnut alkuperäisessä muodossaan, vaikka se voikin olla uudelleen luotu muista samankaltaisista roduista ja sitä voidaan kutsua dupuynseisojaksi maailman harvinaisten rotujen lemmikkimarkkinoilla.[2]

• Bourbonnais'nseisoja
• Englanninvinttikoira