Dupont Lajoie

Dupont Lajoie on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut Yves Boissetin ohjaama ranskalainen draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jean Carmet, Pierre Tornade, Pino Caruso ja Jean Bouise.[2] Elokuvan käsikirjoituksen laativat Yves Boisset, Jean-Pierre Bastid, Jean Curtelin ja Michel Martens.[2][3] Elokuvan käsikirjoitus julkaistiin romaanina vuonna 1975. Elokuvan tuottajina olivat Gisèle Rebillon ja Catherine Winter.[2][3]

Dupont Lajoie
Ohjaaja Yves Boisset
Käsikirjoittaja
  • Yves Boisset
  • Jean-Pierre Bastid
  • Jean Curtelin
  • Michel Martens
Tuottaja
  • Gisèle Rebillon
  • Catherine Winter
Säveltäjä Vladimir Cosma
Kuvaaja Jacques Loiseleux
Leikkaaja Albert Jurgenson
Lavastaja Jacques d’Ovidio
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Sofracima
Ensi-ilta
Kesto 103 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Dupont Lajoie sai inspiraationsa tosielämän 1970-luvun alun rasistisista murhista, jotka tapahtuivat eteläisessä Ranskassa, erityisesti Marseillessa kesällä 1973.[2][4] Elokuva kilpaili vuoden 1975 Berliinin elokuvajuhlilla, missä Yves Boisset oli ehdokkaana pääkilpailussa parhaan elokuvan Kultaisen karhun saajaksi.[2][5] Boisset palkittiin muun muassa tuomariston Hopeisella karhulla.[2][6][7]

Juoni
Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pariisilaisen kahvilan omistaja Georges Lajoie (Jean Carmet), hänen vaimonsa Ginette (Ginette Garcin) ja heidän poikansa Léon (Jacques Chailleux) matkustavat jokakesäiselle lomalleen Louloun (Robert Castel) leiripaikkaan Ranskan Rivieralle. Paikalla he tapaavat vanhat ystävänsä, Schumacherit (Michel Peyrelon ja Odile Poisson) ja Colinit (Pierre Tornade, Pascale Roberts ja Isabelle Huppert). Colinien tytär Brigitte (Huppert) on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi, jota Georges alkaa silmäillä. Eräänä päivänä Georges ja Brigitte jäävät kahden kesken, jolloin Georges yrittää raiskata hänet. Kun Brigitte tappelee vastaan, Georges yrittää saada hänet ruotuun lyömällä tätä. Georges kuitenkin vahingossa tappaa Brigitten, jonka jälkeen hän hätääntyneenä piilottaa tytön ruumiin lähelle arabialaisten maahanmuuttajatyöntekijöiden parakkeja. Kun Brigitten ruumis löydetään, Georges alkaa levittää huhua, että arabit murhasivat tytön ja yllyttää lynkkausjoukkoa arabien kimppuun. Hetken ajan tilanne näyttää siltä, että Georges, hyvin tavallinen mies, saa vieritettyä rikoksensa muiden harteille.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät
 Jean Carmet … Georges Lajoie  
 Pierre Tornade … herra Colin  
 Pino Caruso … Vigorelli  
 Jean Bouise … komisario Boulard  
 Pascale Roberts … rouva Colin  
 Robert Castel … Loulou  
 Michel Peyrelon … Albert Schumacher  
 Ginette Garcin … Ginette Lajoie  
 Victor Lanoux … voimamies  
 Isabelle Huppert … Brigitte Colin  
 Jacques Villeret … Gérald  
 Odile Poisson … rouva Schumacher  
 Jacques Chailleux … Léon Lajoie  
 Jean-Pierre Marielle … Léo Tartaffione  
 Abderrahmane Ben Kloua … Saïd  
 François Cadet … Léglise  

Tuotanto

Dupont Lajoie kuvattiin lähinnä Fréjusin kunnassa Varin departementissa.[2] Elokuvan tuotantoyhtiönä oli Sofracima.[2][3][8] Elokuvan kuvauksia riivasivat ulkopuolisten aiheuttamat väkivaltaisuudet, sillä elokuvan aihe oli kuvauksien aikaan Varissa vielä hyvin arkaluonteinen.[2]

Julkaisu

Dupont Lajoie sai ensi-iltansa Ranskassa 26. helmikuuta 1975, oli Cinema International Corporationin (CIC) teatterilevittämä ja keräsi teatterikierroksensa aikana 1 454 541 katsojaa; elokuva oli Ranskassa vuoden 1975 25. katsotuin elokuva.[1][2] Kuten myös elokuvan kuvauksissa, väkivaltaisuudet elokuvan ympärillä jatkuivat vielä julkaisunkin aikaan.[2] Useat Dupont Lajoien esitykset jouduttiin perua levottomuuksien vuoksi.[2]

Dupont Lajoie julkaistiin ensimmäisen kerran DVD:lle Ranskassa 2. elokuuta 2007.[2]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Berliinin elokuvajuhlien Kultainen karhuParas elokuvaYves BoissetEhdokkuus
Berliinin elokuvajuhlien Hopeinen karhuTuomariston erikoispalkinto parhaasta elokuvastaVoitto
Berliinin elokuvajuhlien Interfilm-palkintoVoitto
Berliinin elokuvajuhlien Berliner Morgenpostin lukijoiden tuomaristopalkintoVoitto

Lähteet
  1. DUPONT LAJOIE jpbox-office.com. JP’s Box-Office. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  2. DUPONT LAJOIE allocine.fr. AlloCiné. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  3. Dupont Lajoie (1974) Yves Boisset cinema.encyclopedie.films.bifi.fr. Ciné-Ressources. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  4. 1973 : un été raciste cqfd-journal.org. CQFD. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  5. Dupont Lajoie unifrance.org. UniFrance. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  6. Dupont Lajoie (1975) allmovie.com. Allmovie. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
  7. PRIZES & HONOURS 1975 berlinale.de. Berlinale. Arkistoitu 11.8.2018. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
  8. Dupont-Lajoie (1975) elonet.fi. Elonet. Viitattu 23.5.2017. (suomeksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.