Dundee

Dundee kasvoi pieneksi satamakaupungiksi 1000–1100-luvuilla. Vuonna 1191 kuningas William antoi kaupungille kauppaoikeudet, jolloin kaupunki sai samalla myös oikeudet omaan paikallishallintoon ja tuomioistuimeen. 1300-luvulle tultaessa Dundee oli yksi Skotlannin tärkeimmistä kaupungeista, kaupungissa oli noin 4 000 asukasta. Kaupungin kauppaoikeudet kumosi myöhemmin Edvard I, vaikka Robert Bruce oli jo korvannut luvan uudella 1327.[4][5][6]

Kesäkuussa 1547 suurin osa kaupungista tuhoutui Englannin laivaston pommituksessa. Vuonna 1645, kolmen kuningaskunnan sotien aikana, Dundeetä piiritettiin jälleen, tällä kertaa piirittäjä oli rojalisteihin kuulunut Montrosen markiisi. Kenraali George Monck, joka oli Oliver Cromwellin joukkojen komentaja Skotlannissa, hyökkäsi kaupunkiin Englannin kolmannen sisällissodan aikana vuonna 1651. Hänen joukkonsa hävittivät kaupungin pahoin.[4]

Dundee laajeni maantieteellisesti huomattavasti teollisen vallankumouksen aikana, lähinnä kasvavan Brittiläisen imperiumin pellava- ja juuttiteollisuuden vuoksi. Kutomoteollisuus aiheutti kaupungin äkillisen kasvun, sillä työntekijöinä oli monia maahanmuuttajia vaikka kaupungissa oli ennen vuotta 1860 vain muutama kivirakennus. 1800-luvun alussa kaupungissa oli 26 000 asukasta, ja 1860-luvulla väkiluku oli jo 90 000.[5][6] Tällä ajanjaksolla Dundee sai myös mainetta marmeladiteollisuutensa ja journalisminsa vuoksi, ja Dundeetä kutsuttiin "hillon, juutin ja journalismin" kaupungiksi ("the city of jute, jam and journalism").[4][7] Journalismi viittaa DC Thomson & Co. -kustannusyhtiöön, joka perustettiin kaupungissa vuonna 1905 ja joka oli terveydenhuollon jälkeen suurin työllistäjä. Yritys julkaisee sanomalehtiä, lasten sarjakuvia ja kirjoja. Sen julkaisemia lehtiä ovat The Sunday Post, The Courier, Shout ja lasten julkaisut The Beano ja The Dandy.

Hillo viittaa marmeladiin, jonka Janet Keillerin sanotaan keksineen vuonna 1797 Dundeessa.[8] Todellisuudessa varhaisimmat marmeladireseptit ovat peräisin 1500-luvulta. Keillerin marmeladit tulivat kuuluisaksi brandiksi, koska niitä tuotettiin valtavia määriä ja niitä vietiin ympäri maailmaa. Paikallinen yritys Mackays tekee marmeladia Dundeessa edelleen.[9] Hilloteollisuus ei kuitenkaan ole koskaan ollut suuri työllistäjä verrattuna juuttikauppaan. Marmeladi jäi sittemmin suurempien liiketoimien jalkoihin, mutta Keillerin hilloja oli silti yhä laajasti saatavilla.

Suurin osa kaupungin työläisistä työskenteli 1800-luvun lopulla juuttiteollisuudessa ja siihen liittyvillä aloilla. Dundee sijaitsi suuren estuaarin rannalla, minkä ansiosta juutin rahtaus laivoilla oli helppoa. Juutti tuotiin Intian niemimaalta. Todellinen rannikolla sijaitseva merikauppa kehittyi, samoin kuin Dundeen ja Lontoon välinen kulkuväylä. Teollisuus alkoi hiipua 1900-luvulla, kun kankaan valmistus oli halvempaa Intiassa. Kaupungin viimeinen juuttitehdas suljettiin 1970-luvulla.[5]

Dundeessä kehittyi 1900-luvulla myös laajaa merenkulku- ja laivanrakennusteollisuutta. Kaupungissa rakennettiin vuosina 1871–1881 kaksituhatta laivaa, joista yksi oli Antarktiksella käytetty tutkimusalus RSS Discovery, jota käytti Robert Falcon Scott. Tämä laiva on nyt esillä Discovery Pointissa, ja viktoriaaniset teräsrunkoiset tehtaat, joissa Discoveryn koneet rakennettiin, ovat nyt kaupungin suurin kirjakauppa. Juuttiteollisuus tarvitsi valaanrasvaa voiteluaineeksi, minkä takia kaupunki oli myös merkittävä valaanpyynnin keskus. Dundee Islandin saari Antarktiksella on saanut nimensä Dundeen mukaan.[10] Valaanpyynti loppui 1912 ja laivanrakennus vuonna 1981.[5][6]

Thomas Bouch rakensi Tayn rautatiesillan vuonna 1879. Näihin aikoihin se oli maailman pisin rautatiesilta. Silta romahti myrskyssä vain vajaan vuoden myöhemmin täyden junan alla. Tapahtuma tunnetaan Tay Bridgen katastrofina (The Tay Bridge Disaster). Kaikki junassa olleet 75 henkilöä menehtyivät onnettomuudessa.[11]