Dulce María Loynaz

Dulce María Loynaz (loka-joulukuu 1902 Havanna – 27. huhtikuuta 1997 Havanna) oli kuubalainen runoilija, jota pidetään yhtenä maan runouden johtohahmoista. Hän sai Miguel de Cervantes -palkinnon vuonna 1992.

Kenraali Enrique Loynaz del Castillo oli Dulce María Loynazin isä.
Dulce María Loynaz
Henkilötiedot
Syntynyt1902
Kuollut27. huhtikuuta 1997
Kansalaisuus Kuuba
Vanhemmat isä Enrique Loynaz del Castillo
Uskonnollinen kanta roomalaiskatolisuus
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Kirjallinen suuntauslyriikka
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Loynaz syntyi varakkaaseen sotilas- ja kulttuuriperheeseen, jonka isä Enrique Loynaz del Castillo oli vuoden 1902 Kuuban vapaussodan sankari. Perheen lapset eivät lainkaan käyneet julkisia tai yksityisiä kouluja, vaan heillä oli kotiopettajat. Hän julkaisi ensimmäiset runonsa La Nación -lehdessä huhtikuussa 1920. Sen jälkeen hän teki useita matkoja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Hänen matkoihinsa kuului vierailuja myös Turkkiin, Egyptiin ja Lähi-itään. Erityisesti muinainen Egypti tuli sittemmin esille hänen runoudessaan. 1930–1940-luvuilla hän matkusteli Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Kanariansaarilla vuonna 1947 ja 1951. Hän hankki juristikoulutuksen, vaikkakaan ei juuri toiminut lakimiehenä. Sen sijaan hänen kotinsa täyttyi sosiaalisesta elämästä: siellä vierailivat kirjailijat Federico García Lorca sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat Gabriela Mistral ja Juan Ramón Jiménez.[1]

Kuuban sosialistinen vallankumous oli Loynazille järkytys. Hän erakoitui kotiinsa, mutta ei halunnut poistua maasta, koska hänen isänsä oli maan vapaussankari. Parinkymmenen vaikenemisen vuoden jälkeen hän kuitenkin jatkoi runojen ja muiden teosten julkaisua.

Teokset

Runot
  • Versos (1950)
  • Juegos de agua (1951)
  • Poemas sin nombre (1953)
  • Últimos días de una casa (1958)
  • Poemas escogidos (1985)
  • Poemas náufragos (1991)
  • Bestiarium (1991)
  • Finas redes (1993)
  • La novia de Lázaro (1993)
  • Poesía completa (1993)
  • Melancolía de otoño (1997)
  • La voz del silencio (2000)
  • El áspero sendero (2001, vuoden 1920 esikoisteoksen postuumi versio)
  • A woman in her garden: selected poems of Dulce Maria Loynaz. Judith Kerman (2002).

Muut teokset
  • Jardín (1951) -novelleja-
  • Un verano en Tenerife (1958) -matkakertomus-
  • Yo fui (feliz) en Cuba (1993) -historiikki-
  • Canto a la mujer. Tomo I y II (1993) -kooste naisille kirjoitetuista teksteistä-
  • Confesiones de Dulce María Loynaz (1993) -kirjailijan haastattelu-
  • Fe de vida (1994) -mietelmiä-
  • Cartas a Julio Orlando (1994) -dokumentti-
  • Un encuentro con Dulce María Loynaz (1994) -haastattelu-
  • Alas en la sombra (1995) -omaelämäkerta-
  • Cartas que no se extraviaron (1997) -postuumi dokumentti-
  • Cartas de Egipto (2000) -postuumi dokumentti-
  • La palabra en el aire (2000) -postuumisti julkaistuja ajatelmia-

Lähteet
  1. Dulce Maria Loynaz: A Woman Who No Longer Exists. Ruth Behar. Michiganin yliopisto. PDF. Viitattu 7.4.2020.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.