Dukkha

Dukkha (paaliksi दुक्ख; sanskritiksi दुःख, duḥkha) on eräs keskeinen buddhalaisuuden käsite, jota Buddha käytti ensimmäisen jalon totuuden yhteydessä. Sana suomennetaan usein kärsimykseksi. Dukkhan merkitys on kuitenkin paljon laajempi – sillä tarkoitetaan kaikkia kielteisiä tunnetiloja aina lievästä tyhjyyden tunteesta fyysiseen ja henkiseen kipuun. Termille ei ole yhtä ainoaa sopivaa suomennosta. Se voidaan kääntää esimerkiksi epätyydyttäväksi, epätäydelliseksi, turhauttavaksi tai pysymättömäksi.

Buddhalaiset eivät usko, että elämä olisi silkkaa kärsimystä, vaan onnellisuus (sukkha) on yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä dukkhaa. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein kärrynpyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää.

Buddha käytti sanaa dukkha ensimmäisessä jalossa totuudessa: elämä on dukkha. Elämä on epätyydyttävää. Asiat voisivat aina olla jossakin suhteessa paremmin. Ensimmäinen jalo totuus pyrkii opettamaan, että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä. Neljä jaloa totuutta käsittelevät dukkhan alkuperää ja sen sammumista.

Buddhan mukaan dukkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat dukkha. Buddhalaisuuden mukaan dukkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin.

Buddha jaotteli dukkhan kolmeen päätyyppiin. Niitä ovat:

• dukkha-dukkha: Ilmeisin kärsimyksen muoto, eli fyysinen ja henkinen kipu ja kärsimys. Niihin lukeutuu vanhuus, sairaus ja kuolema.
• viparinama-dukkha: muutoksen, pysymättömien onnellisten hetkien ja pettävien odotusten aiheuttama epätyydyttävyys, turhautuminen, suru tai kärsimys.
• sankhara-dukkha: hienovarainen yleinen epätyydyttävyyden tunne, joka nousee johtuen maailman ehdonvaraisesta luonteesta.

Dukkha on myös yksi olemassaolon tuntomerkeistä pysymättömyyden (paaliksi anicca tai sanskritiksi anitya) ja itsettömyyden (paaliksi anatta tai sanskritiksi anātman) ohella. Koska olemassa olevat asiat ovat pysymättömiä, ne ovat dukkhaa eli kykenemättömiä tuomaan lopullista onnea.