Dudinka

Dudinka (ven. Дуди́нка) on noin 22 175 asukkaan (2010)[2] kaupunki Jeniseijoen alajuoksulla, Taimyrin niemimaalla pohjois-Siperiassa Venäjällä. Vuonna 1667 perustettu kaupunki on myös Krasnojarskin aluepiiriin kuuluvan Taimyrin autonomisen piirikunnan hallinnollinen keskus.[1][3]

Dudinkan satama-alue ja tundraa

Dudinkan kotiseutumuseo ja kulttuuritalo

Dudinkan ortodoksinen kirkko lähellä satamaa

Dudinka (Дудинка)
vaakuna
Krasnojarskin aluepiirin sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä
Dudinka
Koordinaatit: 69.4061°N, 86.1648°E
Valtio	Venäjä
Liittovaltiosubjekti	Krasnojarskin aluepiiri
Perustettu	1667[1]
Kaupungiksi	1951[1]
Väkiluku (2010)	22 175[2]
Aikavyöhyke	UTC+7 (MSK+4)
www.gorod-dudinka.ru
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Dudinka on läheisen Norilskin kaivos- ja sulattokombinaatin vientisatama, jonne johtaa 96 kilometrin ratayhteys Norilskista. Dudinkan kaupungin kautta kulkee myös vuonna 1969 avattu Messojaha–Norilsk-maakaasuputki.[1] Ensimmäinen valtamerialus saapui 1936.[3] Jäänmurtajien avulla kaupungin satama pidetään avoimena meriliikenteelle läpi vuoden, mutta säännöllinen jokilaivaliikenne Krasnojarskiin on mahdollista vain lyhyen kesän aikana. Jenisein jäiden liikkumisen aiheuttamien vaurioiden välttämiseksi satamanosturit ja pääosa muista laiturirakenteista siirretään joen ääreltä pois talvella; kevätulvan aikaan satama-alue jää veden alle.[4] Vuodesta 2001 lähtien Dudinka on ollut jälleen suljettu kaupunki, johon ulkomaalaisten pääsy on rajoitettua.

Vuonna 2015 Dudinkan sataman kautta raportoitiin kulkeneen yhteenä 1,2 miljoonaa tonnia rahtia.[5] Myös vuonna 2016 sataman kautta kulkeneeksi kirjattiin 1,2 miljoonaa tonnia rahtia.[6]

Paikkakunnaalla on sataman lisäksi lisäksi kalastusta ja kalanjalostusta, siellä toimii eläinlääketieteellinen oppilaitos ja kotiseutumuseo.[1]

Kaupungissa asuu alkuperäisväestöön kuuluvia nganasaneja.

Dudinkassa on käynyt useita huomattavia tutkijoita. Suomalaisista tunnetuimpia ovat Mathias Aleksanteri Castrén, joka tutki samojedikieliä ja keräsi kansatieteellisiä esineitä vuonna 1846. Han jatkoi Dudinkasta vielä pohjoiseen. Hänen matkakumppaninsa kielitieteilija Johan Reinhold Bergstadi sairastui ja jäi Dudinkaan. Molempien elämä oli kovaa pohjoisessa kylmyyden ja yksipuolisen ravinnon johdosta, mutta he pääsivät takaisin Suomeen julkaisemaan tutkimustensa tulokset. Castrén kertoo, että Dudinkan kylässä oli neljä pientä hökkeliä ja pieni kivikirkko.[7]

Kai Donner, joka tutki samojedien ja ostjakkien kieliä, saapui Dudinkaan jouluaattona vuonna 1912, jolloin pakkasta oli -55 °C. Hän kuvaa Dudinkaa kamaritutkijan paratiisiksi, jossa tutkija voi kohdata pohjoisen alueen eri heimoja, kuten kettejä, sahoja eli jakuutteja, dolgaaneja, evenkejä, nganasaneja ja enetsejä, jotka tulevat Dudinkaan käymään kauppaa. Myös Donnerille matka oli vaikea, kun hän palellutti pahoin kätensä ja jalkansa.[8]

Tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskjöld matkusti Jenisein suulle Dudinkan kautta vuonna 1875.