Dubnium

Dubnium (ennen Hahnium tai Unnilpentium) on keinotekoinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Db ja järjestysluku 105. Tämä on äärimmäisen radioaktiivinen alkuaine, jonka pysyvimmän isotoopin 268Db puoliintumisaika on noin 29 tuntia.[1]

Rutherfordium Dubnium Seaborgium
Ta

Db

  
 
 


Yleistä
NimiDubnium
TunnusDb
Järjestysluku105
Luokkasiirtymämetalli
Lohkod-lohko
Ryhmä5. siirtymäalkuaine
Jakso7
Löytövuosi1970
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)(268)
Orbitaalirakenne[Rn]5f146d37s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 32, 11, 2
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto
Muuta
Ominaislämpökapasiteettiluotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K)
CAS-numero53850-35-4
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Ainetta syntetisoitiin ensimmäiseksi vuonna 1968 venäläisessä Dubnan kaupungissa olevassa ydintutkimuskeskuksessa pommittamalla amerikiumia neonilla. Samana vuonna myös Albert Ghiorson tutkimusryhmä Kalifornian yliopistossa valmisti dubniumia pommittamalla kalifornium-249 kohdetta typpi-15 isotoopin ioneilla:

249Cf + 15N → 260Db + 4 n

IUPAC katsoo kuitenkin vuoden 1970 varsinaiseksi löytövuodeksi, ja nämä molemmat tutkimusryhmät uuden alkuaineen löytäjiksi. Aineen nimeämisestä oli kiistaa, ja IUPAC valitsi pysyvän nimen dubnium vasta 1997. Ennen tätä dubniumia kutsuttiin myös hahniumiksi (Ha) saksalaisen fyysikon Otto Hahnin mukaan.[2]

Isotoopit

Dubniumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Sille tunnetaan 13 radioaktiivista isotooppia, näiden massaluvut ovat välillä 255:stä 270:een. Näistä vakain on 268Db, jonka puoliintumisaika on 29±4 tuntia. Seuraavaksi stabiileimmat ovat 270Db jonka puoliintumisajaksi on mitattu 2,0±1,3 tuntia, 267Db (1,67±1 h) ja 266Db (80±70 min). Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat ovat alle minuutin, useimmiten vain joitain sekunnin murto-osia. Dubniumilla arvellaan olevan ainakin 1–3 meta­stabiilia ydinisomeeriä.[1]

Lähteet

  1. Audi, G. et al.: The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties. Chinese Physics C, 2017, 41. vsk, nro 3, s. 030001-1-030001-138. IOP Publishing. doi:10.1088/1674-1137/41/3/030001. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.4.2018. (englanniksi)
  2. Hoffman, Darleane C. & Lee, Diana M. & Pershina, Valeria: ”luku 14”, Transactinide Elements and Future Elements, s. 1652–1752. Teoksessa: Morss, Lester R. et al. (toim.) The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements, 3. painos. Dordrecht: Springer, 2006. ISBN 1402035985. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.