Kaksikko

Kaksikko eli duaali on kieliopillinen luku, jota käytetään puhuttaessa täsmälleen kahdesta esineestä tai asiasta. Kaksikkomuoto voi olla substantiiveilla, adjektiiveilla, pronomineilla ja numeraaleilla. Lisäksi se voi esiintyä verbitaivutuksessa ja omistusliitteissä. Kaksikko on yleinen luku useissa seemiläisissä kielissä, samojedikielissä, saamelaiskielissä, obinugrilaisissa kielissä ja eskimo-aleuttilaisissa kielissä. Esimerkiksi inupiaqissa on kaksikko: iglu 'talo', igluk 'talot' (kaksi taloa), iglut 'talot' (kolme taloa tai enemmän). Kaksikko oli käytössä sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut useimmista näiden kielikuntien nykykielistä. Slaavilaisissa kielissä kaksikko on käytössä sloveenissa. Puolassa ja tšekissä se on säilynyt muutamassa sanassa (korva ja silmä, sanonnoissa myös jalka ja käsi), mutta siitä on jälkiä nominien taivutuksessa lukusanojen jälkeen ja joissakin monikkomuodoissa.

Uralilaisessa kielikunnassa kaksikon katsotaan olevan kantauralista periytyvä piirre, joskin sen käyttö on ilmeisesti aina rajoittunut pelkästään ihmisiin tai muuten yksilölliseksi koettuihin olioihin. Todennäköisesti sitä ei myöskään ole käytetty kaikista sijamuodoista. Nykyisin kaksikko esiintyy saamelaiskielissä, obinugrilaisissa kielissä sekä samojedikielissä. Lisäksi siitä on viitteitä itämerensuomalaisissa kielissä sekä unkarissa.[1]