Drive (elokuva)

James Sallisin romaani Kylmä kyyti julkaistiin vuonna 2005.[3] Tuottaja Marc Platt hankki oikeudet tehdä siitä elokuva, kun hän luki kirjasta tehdyn arvostelun. Kirjan päähenkilö kiehtoi Plattia, sillä hän muistutti hahmoja, joita Platt oli itse ihannoinut lapsena.[4] Hossein Amini palkattiin muuntamaan kirja elokuvaksi. Hänen mielestään oli harvinaista saada sentapainen kirja studiolta, sillä se oli lyhyt ja runomainen. Kirjasta oli myös vaikea tehdä elokuva, sillä se ei noudata lineaarista kerrontaa, vaan se hyppii ajassa ja sisältää paljon takaumia.[5]

Elokuva julkistettiin vuoden 2008 alussa, kun sen ohjaajaksi oli valittu Neil Marshall ja pääosanäyttelijäksi Hugh Jackman. Myös Universal Studios lähti mukaan projektiin.[6][7] Helmikuussa 2010 ilmoitettiin, että Marshall ja Jackman olivat jättäytyneet pois elokuvasta, ja että Ryan Gosling oli valittu pääosaan. Gosling sai valita elokuvalle ohjaajan ja valitsi tanskalaisen Nicolas Winding Refnin, jonka töitä hän ihaili.[8] Refn ei ollut niinkään kiinnostunut tarinasta, vaan siitä, että päähenkilöllä oli kaksoiselämä.[9]

Ryan Gosling tuli mukaan, kun Hugh Jackman jättäytyi pois.

Kolminkertainen Emmy-voittaja Bryan Cranston oli yksi Refnin pakkohankinnoista.

Driven tuottaja Marc Platt otti yhteyttä Goslingiin sanoen, että hän on yksi niistä henkilöistä joiden kanssa Platt haluaisi työskennellä ennen poistumistaan elokuva-alalta. Goslingia kiehtoi elokuvan käsikirjoitus, sillä se sisälsi sekä hyvin vahvan hahmon että voimakkaan rakkaustarinan.[10] Hän oli aina halunnut tehdä toimintaelokuvan, mutta hänen mielestään liian monet painottavat stuntteja enemmän kuin itse hahmoja. Gosling sai myös valita elokuvan ohjaajan ja ajatteli heti Refniä.[11] Hän oli kuitenkin epävarma, sillä Refn ei ollut aikaisemmin tehnyt Driven kaltaista elokuvaa.[9] Goslingin ensitapaaminen Refnin kanssa meni hänen mielestään huonosti, eikä Refn vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta tekemään elokuvaa. Tapaamisen loputtua Refn pyysi Goslingilta kyydin, sillä hän ei omistanut ajokorttia. Matkan aikana radiossa soi REO Speedwagonin kappale "Can't Fight This Feeling" ja Refn sai ajatuksen, että elokuva kertoo miehestä, joka ajaa Los Angelesin katuja pitkin kuunnellen pop-musiikkia.[12]

Refn valitsi muut näyttelijät erikoisella tavalla, sillä hän ei pitänyt koe-esiintymisiä vaan hän kutsui näyttelijäehdokkaat kotiinsa.[13] Carey Mulligan valittiin näyttelemään Ireneä elokuussa 2010.[14] Hän oli kiinnostunut roolista, sillä hän piti Refnin tekemistä elokuvista Bronson ja Valhalla Rising. Rooli oli ensin tarkoitettu vanhemmalle latinolaisnaiselle, mutta Refn teki tarvittavat muutokset käsikirjoitukseen sovittaakseen Mulliganin rooliin.[15] Refn ei ollut nähnyt hänen elokuviaan, mutta tiesi heti löytäneen Irenensä hänet nähdessään. Refn ajatteli myös, että Mulliganin myötä rakkaustarina kuskin ja Irenen välillä vahvistui, sillä nyt molemmat hahmot olivat länsimaalaisia.[16]

Nähtyään kuvia Christina Hendricksistä (kuvassa) ja huomattuaan hänen olevan erittäin kaunis, Refnin vaimo suositteli häntä Blanchen rooliin.[13]

Breaking Bad -sarjan ihailijana Refn halusi Bryan Cranstonin näyttelemään Shannonia ennen ketään muuta. Refn antoi Cranstonin kehittää roolia parantaakseen mahdollisuuksiaan palkata hänet. Cranston oli otettu Refnin innostuksesta ja otti roolin vastaan.[13] Christina Hendricks näyttelee pientä, mutta tärkeää roolia elokuvassa. Refn ajatteli ensin pornonäyttelijöitä Blanchen rooliin, mutta ei löytänyt ketään joka olisi hyvä näyttelemään. Tavattuaan Hendricksin, Refn valitsi hänet rooliin vaimonsa suosituksesta.[13]

Albert Brooks esittää mafiapomoa nimeltä Bernie Rose. Brooks oli Goslingin mielestä sopimaton rooliin, koska se oli väkivaltainen, mutta Brooks otti roolin vastaan mielihyvin, sillä hän sai kokeilla erilaista näyttelytapaa.[17] Ron Perlman näyttelee pääroistoa Ninoa, joka sopi näyttelijän itsensä mielestä hänelle hyvin, sillä hänkin oli juutalainen, ja oli aina halunnut näytellä juutalaista, joka haluaa olla gangsteri. Oscar Isaac esittää latinolaista Standardia, joka on avioliitossa Irenen kanssa. Hän ei alun perin pitänyt hahmosta, vaan halusi muuttaa sen mieheksi, joka haluaa tehdä hyvää, mutta on tehnyt liian monta huonoa valintaa.[16]

Driven musiikista vastasi Cliff Martinez, joka sävelsi elektro-pop -tyylistä instrumentaalista musiikkia elokuvaan. Refn halusi elektronista musiikkia, joka olisi toisinaan abstraktista, jotta katsoja näkisi tapahtumat kuskin näkökulmasta. Leikkaaja Matt Newman ehdotti elokuvan alkuun ranskalaisen Kavinskyn kappaletta "Nightcall".[7] Miksaaja Johnny Jewel antoi Refnille ohjeeksi, että joissain kohtauksissa ei tarvitsisi olla lainkaan bassoa, sillä sitä yleensä käytetään tunteellisissa tai synkissä kohtauksissa.[18]

Elokuvan soundtrack Drive (Original Motion Picture Soundtrack) julkaistiin 27. syyskuuta 2011 Yhdysvalloissa ja 17. lokakuuta 2011 Suomessa.[19][20] iTunesissa se myi hyvin ja nousi neljännelle sijalle myyntitilastoissa.[21] The Boston Heraldin kriitikko antoi sille arvosanan A ja totesi: "yleisö ei ainoastaan katso Drivea vaan myös kuuntelee sitä... Soundtrack on niin suuri osa elokuvaa, että kun katsot sen, et voi kuvitella sitä ilman musiikkia."[22]

Drive (Original Motion Picture Soundtrack) Cliff Martinez
Soundtrack-albumin tiedot
Julkaistu	2011-09-2727. syyskuuta 2011 2011-10-1717. lokakuuta 2011
Formaatti	CD
Tyylilaji	elektroninen musiikki, pop
Kesto	69.41
Levy-yhtiö	Lakeshore Records
Cliff Martinezin muut julkaisut
The Lincoln Lawyer 2011	Drive (Original Motion Picture Soundtrack) 2011	Contagion 2011

Kaikki sävellykset Cliff Martinez, ellei toisin mainita.

Pääartikkeli: Luettelo Driven saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista