Dragiša Cvetković

Dragiša Cvetković (15. joulukuuta 1893 Niš – 18. helmikuuta 1969 Pariisi) oli serbialainen poliitikko. Hän toimi Jugoslavian kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1939–1941. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli pakolaisena Ranskassa kuolemaansa asti.

Dragiša Cvetković
Dragiša Cvetković.
Jugoslavian pääministeri
5. helmikuuta 1939 - 27. maaliskuuta 1941
Edeltäjä	Milan Stojadinović
Seuraaja	Dušan Simović
Henkilötiedot
Syntynyt	15. joulukuuta 1893 Niš, Serbian kuningaskunta
Kuollut	18. helmikuuta 1969 (75 vuotta) Pariisi, Ranska
Tiedot
Puolue	radikaalipuolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dragiša Cvetković kouluttautui ennen ensimmäistä maailmansotaa Sveitsissä, jossa hän luki teknisiä tieteitä ja lakia. Hän aloitti uransa toimittajana kotiseudullaan Nišissä paikallisessa päivälehdessä. Myöhemmin hänet valittiin paikkakunnan pormestariksi ja edelleen kansanedustajaksi. Ministeriura alkoi vuonna 1927 vastuualueena uskontoasiat. Vuonna 1935 hänestä tuli Milan Stojadinovićin hallituksen sosiaali- ja terveysministeriksi ja myöhemmin oikeusministeriksi. Helmikuussa 1939 Cvetkovićista tuli pääministeri Stojadinovićin seuraajana.[1]

Cvetkovićin hallituksen virkaanastumisen ajankohta oli haastava niin sisä- kuin ulkopoliittisesti. Sisäpolitiikassa prinssihallitsijana Paul oli joutunut ottamaan kantaa Jugoslaviaa repineeseen kansallisuuksien ristiriitoihin noustessaan valtaan serkkunsa kuningas Aleksanterin syksyllä 1934 tapahtuneen salamurhan jälkeen. Erityisesti hallitsevien serbien ja itsensä alistetuiksi kokeneitten kroaattien välillä oli jännitettä, jota salamurhatun kuningas Aleksanterin vuonna 1929 tapahtunut diktaattoriksi julistaminen ei ollut vähentänyt. Prinssi Paulin asenne oli suvaitsevaisempi kuin edeltäjänsä Aleksanterin. Hän pelkäsi Kroatian tilaisuuden tullen eroavan Jugoslaviasta, jonka vuoksi hän antoi pääministeri Cvetkovićin neuvotella kroaattien kanssa uuden, liittovaltion luoneen perustuslain, jossa Kroatian provinssi eli Kroatian Banovina sai autonomisen aseman. Tämän niin sanotun Cvetković–Maček-sopimuksen pohjalta syntynyt perustuslaki astui voimaan elokuussa 1939.[1][2][3]

Ulkopolitiikassa akselivallat eli Adolf Hitlerin johtama Saksa ja Benito Mussolinin johtama Italia olivat lisänneet valtaansa keskisessä Euroopassa. Aluejärjestelyitä oli tehty. Cvetković oli edeltäjäänsä Stojadinovićiin verrattuna pidättyvämpi suhteissaan akselivaltoihin. Samanaikaisesti akselivallat painostivat Jugoslaviaa liittymään kolmen vallan sopimukseen. Toisen maailmansodan syttyminen syyskuussa 1939 teki tilanteesta entistä jännittyneemmän. Pääministeri Cvetković allekirjoitti kolmen vallan sopimuksen akselivaltojen kanssa Wienissä 25. maaliskuuta 1941 saatuaan vakuutuksen, ettei Jugoslavian tarvitsisi osallistua sotaan eikä myöntää kauttakulkuoikeutta vieraille joukoille.[4]

Jo ennen kuin pääministeri palasi Belgradiin, puhkesi Jugoslaviassa mellakoita. Kansannousun tukema sotilasvallankaappaus syrjäytti 27. maaliskuuta 1941 akselivalloille ystävällisen Cvetkovićin hallituksen ja prinssihallitsija Paulin vallasta. Valtaan nousi täysi-ikäiseksi julistettu kuningas Pietari II ja pääministeriksi kenraali Dušan Simović. Cvetković oli hetken vallankaappauksen jälkeen vangittuna, mutta vapautettiin. Saksa miehitti Jugoslavian huhtikuuhun 1941 mennessä, ja maa jaettiin osiin sekä alueita luovutettiin ympäröiville valtioille.[3]

Saksan miehitysvallan aikana Cvetković pidätettiin kahteen otteeseen ja vietiin Banjican leirille, jossa hän joutui olemaan kaikkiaan kahden ja puolen kuukauden ajan. Maailmansodan loppuvaiheessa syyskuussa 1944 hän pakeni Bulgariaan ja sieltä edelleen Turkkiin. Sen jälkeen matka jatkui Turkin Istanbulista, Roomaan ja edelleen Pariisiin.[1]

Maailmansodan jälkeen kommunistit ottivat Jugoslaviassa vallan Josip Broz Titon johdolla. Cvetković tuomittiin poissaolevana kansakunnan viholliseksi ja solmimansa kolmen vallan sopimuksen vuoksi myös sotarikolliseksi. Hän toimi Ranskasta käsin ja pyrki tuomaan keskusteluun kolmen vallan sopimuksen merkityksen, sillä sen kumoaminen oli johtanut 1,8 miljoonan jugoslaavin kuolemaan maailmansodan aikana.[1]

Cvetković asui Pariisissa kuolemaansa asti vuonna 1969. Hänet haudattiin Pariisin lähellä sotilashautausmaalle sen serbialaiseen osaan, jonne oli haudattu myös kenraali Petar Živković ja entinen pääministeri Bogoljub Jevtić. Kommunistivallan kaaduttua Jugoslaviassa Cvetkovićin kotiseudulla Nišin alueen korkein oikeus purki syyskuussa 2009 kommunistihallituksen vuonna 1945 tekemän sotarikostuomion, jonka perusteena oli Cvetkovićin solmima kolmen vallan sopimus. Purkutuomiossa todettiin, että Cvetković oli valtuutettu neuvottelemaan akselivaltojen kanssa taatakseen Jugoslavian alueellisen koskemattomuuden ja pysymisen sotatoimien ulkopuolella.[1][5]