Dr13

Dr13 (ennen 1.1.1976 Hr13) on Valtionrautateiden (sittemmin VR Osakeyhtiön) käytössä ollut raskas dieselveturi. Dr13:n suunnittelija oli ranskalaisyhtiö Alsthom. Spesifikaationa oli akselipainoltaan raskaampaa kevyempi eli väliraskas dieselsähkökoneistolla varustettu veturi, joka soveltuisi sekä tavara- että henkilöjunaliikenteeseen. Sarjaan kuului 54 veturia, joista kaksi ensimmäistä valmistettiin Alsthomin tehtailla Ranskan Belfortissa ja laivattiin Suomeen 1962; loput valmistettiin Tampereella Lokomon (parittomat numerot) ja Valmetin (parilliset numerot) tehtailla. Ensimmäinen Dr13-sarjan veturi tuli Suomeen 24. lokakuuta 1962. Dr13-sarja tuli ensimmäisen kerran käyttöön vuosina 1962–1963, ja se poistui kaupallisesta liikenteestä lopullisesti kesäkuussa 2000.

Hr13 / Dr13
Hr13 2304 Tampereella 1963.
Perustiedot
Tyyppi	dieselsähköinen veturi
Liikennöitsijä	Valtionrautatiet, VR-Yhtymä
Valmistaja	Alsthom, Lokomo, Valmet
Lukumäärä	54
Valmistusvuodet	1962–1965
Romutettu	52
Museoitu	2
Numerointi	2301–2354
Lempinimi	Alsti, Alstikka, Alspommi, Myymäläauto, Kymen Huru.
Tekniset tiedot
Huippunopeus	140 km/h
Paino	98,3 t
Pituus	18 576 mm
Leveys	3 094 mm
Korkeus	4 350 mm
Raideleveys	1 524 mm
Pyörästö	C'C'
Pyörästön pituus	14 000 mm
Suurin akselipaino	16,4 t
Moottori	2 × MGO V16 BSHR
Moottorin teho	2 060 kW
Museoitu Dr13 2349 Hyvinkäällä.
Infobox OK

Dr13 on ollut tehokkain ja nopein koskaan VR:llä käytössä ollut dieselveturi. Se hankittiin täydentämään Dr12-kalustoa: Dr12 oli akselipainoltaan raskaampi ja teho-painosuhteeltaan Dr13:a heikompi, ja sillä voitiin ajaa linjaliikenteessä vain radoilla, jotka on kiskotettu raskaammille akselipainoille. Dr13:ssa on sama moottori kuin Dv12:ssa, Tampellan valmistama MGO V16 BSHR/BHSR, mutta niitä on Dr13:ssa kaksi kappaletta. Ranskassa valmistettujen vetureiden alkuperäiset moottorit olivat SACM:n valmistamia.

Dr13-kalustoa käytettiin aluksi Itä-Suomen tavara- ja henkilöjunaliikenteessä, ja kaluston tukikohtana oli Kouvola. Sitä mukaa kun Itä-Suomen rataverkkoa laajemmin sähköistettiin, Dr13-kalustoa alettiin käyttää Länsi-Suomen sähköistämättömillä rataosuuksilla, ja kaluston tukikohta siirtyi sittemmin Tampereelle. Kaluston vapautuessa Itä-Suomen liikenteestä Dr13 korvasi Dv12:n ja Dm8/9 -kaluston Helsingin ja Turun välisellä tuolloin sähköistämättömällä rantaradalla 1982 alkaen. Vetureilla ajettiin sekä tavara- että henkilöjunia.

Dr13 on ollut pisimpään Suomessa linjaliikennettä palvellut dieselveturityyppi. Tyypillä oli aluksi paljon lastentauteja muun muassa käynnistysakkujen, jäähdyttimien ja voimansiirron kanssa. Ranskassa suunniteltu veturi ei sietänyt Suomen ilmastoa. Veturin paino on paljon sovittua korkeampi ja kulkuominaisuuksiltaan huono veturi hyppyytti huonokuntoisilla rataosuuksilla (tästä lempinimi Hyppy-Heikki). Kaikkia ongelmia ei onnistuttu ratkaisemaan, mutta se ei vähentänyt veturisarjan käyttökelpoisuutta junissa, joissa tarvittiin paljon tehoa ja vetovoimaa.

Viimeisiä aikojaan sarjan veturit vetivät junia Tampereen ja Turun välillä. Rantaradalta Dr13-sarja poistui rataosuuden sähköistyksen myötä vuonna 1994. Kun viimeiset Dr13:t poistettiin linjaliikenteestä 2000, kalustolla oli ajettu lähes 40 vuoden ajan yhtäjaksoisesti, ja nuorimmatkin veturit olivat päässeet 35 vuoden ikään. Veturisarjasta on museoitu kaksi yksilöä: saneerattu 2349 Suomen Rautatiemuseossa[1] ja saneeraamaton 2343 Haapamäellä[2].

Veturin lempiniminä tunnettiin veturin ranskalaisen valmistajan Alsthomin (nykyään Alstom) mukaan Alstikka, Alsti, Alstommi, Alspommi ja Ranskatar. Myös lempinimet Hyppy-Heikki, Kymen Huru, Ranskanseisoja, Marinella, Myymäläauto ja Nakkiputka tunnetaan. Tasavallan presidentin puoliso Sylvi Kekkonen kastoi Belfortissa veturin nro 2302 rikkomalla samppanjapullon veturin keulaan, joka sai nimekseen Wäinämöinen.[3]