Downshifting

Downshifting eli downshiftaus tai leppoistaminen[1] tai elämän kohtuullistaminen[2] on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus ja elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.[1] Downshiftingin yleistyminen elämänasenteeksi nuorten aikuisten keskuudessa voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan.[2]

Tavoitteet

Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen ja loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän yritysmaailmassa. Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun ja unettomuuteen.lähde? Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma ja perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Ihmiselle keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset ja niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät, ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä ja mielenrauha.

Seuraukset

Downshiftaamisen vaikutuksista yhteiskuntaan tiedetään vielä toistaiseksi hyvin vähän, sillä termi on lanseerattu käyttöön vasta 2000-luvulla. Ilmiönä aate on kuitenkin hyvin vanha. Sen juuret ovat itämaisessa filosofiassa, ja sen voidaan nähdä olevan ominaisempaa kehitysmaille kuin hyvinvointivaltioille.lähde? Länsimaissa pelätään, että aate voisi yleistyessään johtaa kulutusyhteiskunnan rapistumiseen, elintason ja peruspalveluiden laskuun, työttömyyden rajuun nousuun ja perinteisten sukupuoliroolien vahvistumiseen.lähde? Ideologian perusajatus on kuitenkin, että aidosti hyvinvoiva yhteiskunta tulee menestymään ja vaikka ei tulisikaan, olisi eläminen mielekkäämpää kuin suorituskeskeisessä valtiossa, missä yhteiskunnan hyvinvointi pannaan ihmisen hyvinvoinnin edelle.

Nuoren sukupolven kapinana

Ilmiönä downshiftaus on ominainen Y-sukupolvelle (Generation Y) eli vuosituhannen vaihteen jälkeen aikuistuvalle sukupolvelle, jolle avioerot ja burnoutit ovat arkipäivää. Downshiftaaminen voidaan nähdä myös kapinana aikaisempaa sukupolvea X-sukupolvea vastaan tai vaihtoehtoisesti kiittämättömyytenä toimivaa yhteiskuntaa varten nähtyä työtä kohtaan. Aatteen toivotaan parhaassa tapauksessa poistavan työikäisten stressiä sekä vähentävän nuorten masentuneisuutta ja tarvetta eskapismiin.[2]

Näkemyksiä

Jyväskylän yliopiston professori Juha Hakalan mukaan downshiftaus voi olla hyvä ratkaisu, jos työelämä uhkaa täydellisesti uuvuttaa ja hölläämiseen tarjoutuu mahdollisuus. Hakalan mukaan "[m]onet eivät uskalla elää sellaista elämää kuin haluaisivat, vaikka ulkoisesti puitteet ja hyvän elämän tunnusmerkit, kuten autot ja talot, olisivatkin kunnossa. Jokaisen olisi löydettävä oma tapansa elää." Hakala arvioi, että liian suuret työpaineet johtavat esimerkiksi mieliala- ja muiden lääkkeiden käyttöön.[3]

Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtajan Leena Linnainmaan mukaan downshiftaus saattaa pysäyttää naisen etenemisen työuralla. Koska downshiftaus houkuttelee erityisesti koulutettuja, hyvässä asemassa olevia naisia, se saattaa myös voimistaa vanhoja sukupuolirooleja lisäämällä naisten vastuuta kodista.[4]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apusen mukaan leppoistaminen on itsekästä ja ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä, jotta he kartuttaisivat yhteistä kassaa, josta hyvinvointipalvelut maksetaan.[5] Apusen mukaan ihminen toteuttaa itseään parhaiten tekemällä oikeaa, merkityksellistä työtä.[4] Myös yritysvalmentaja Jari Sarasvuo piti downshiftingia itsekkäänä Suomi-areenassa kesällä 2011.[6]

Katso myös

Lähteet
  1. Hiilamo, Heikki: Leppoistaminen voisi ratkaista ongelmia 27.6.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.7.2012. Viitattu 14.12.2012.
  2. Downshifting kiinnostaa nuoria aikuisia Yle Uutiset. 23.3.2010. Viitattu 11.11.2013.
  3. Taitava downshiftaaja menestyy työssään, Työpiste-verkkolehti 17.8.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Partanen, Minttu-Maaria: Downshiftaus saattaa vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja 22.11.2011. Yle Uutiset. Viitattu 11.11.2013.
  5. "Seuraa minua ja menesty", Anu Silfverberg, HS NYT 20/2012, s. 14-17
  6. Holopainen, Minna: Jari Sarasvuo: Downshifting on pelkkää itsekkyyttä Ilta-Sanomat. 14.7.2011. Viitattu 31.12.2019.

    Aiheesta muualla

    Kirjallisuutta
    • Davis, Kaarina: Irti oravanpyörästä. Helsinki: Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-034-5.
    • Henriksson, Tom & Stranius, Leo: Ekopop: Ekologisen ja onnellisen elämän opas. Helsinki: Avain, 2011. ISBN 978-951-692-842-8.
    • Hodgkinson, Tom: Joutilaisuuden ylistys. (How to be idle, 2005.) Suomentanut Risto K. Träff. Helsinki: Basam books, 2006. ISBN 952-5534-42-1.
    • Hodgkinson, Tom: Vapauden ylistys. (How to be free, 2006.) Suomentanut Osmo Saarinen. Helsinki: Basam books, 2007. ISBN 978-952-5534-66-5.
    • Hodgkinson, Tom: Joutilaat vanhemmat. (The idle parent, 2009.) Suomentanut Mirja Muurinen. Helsinki: Basam books, 2009. ISBN 978-952-5734-48-5.
    • Honoré, Carl: Slow: Elä hitaammin!. (In praise of slow: How a worldwide movement is challenging the cult of speed, 2004.) Suomentanut Outi Huovinen. Helsinki: Bazar, 2006. ISBN 951-9107-67-3.
    • Kopomaa, Timo: Leppoistamisen tekniikat. Into-pamfletti 09. Helsinki: Like: Into, 2008. ISBN 978-952-01-0209-8.
    • Küstenmacher, Tiki Werner: Vähemmän on enemmän elämässä. (Simplify your life, 2002). Helsingissä: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23718-1.
    • Naish, John: Riittää jo: Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. (Enough: Breaking free from the world of more, 2008.) Suomentanut Heli Naski. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-563-7.
    • Ojala, Kari: Irti tavarasta. Helsinki: Etukeno, 2009. ISBN 978-952-99593-9-6.
    • Rajander-Juusti, Ritva: Kohtuus kaikessa: Enemmän elämää vähemmällä. Helsinki: Minerva, 2010. ISBN 978-952-492-379-8.
    • Simonen, Leila: Polulta poikkeamisen taito. Helsinki: Voimapaja, 2012. ISBN 978-951-97991-8-6.
    • Schönburg, Alexander von: Tyylikkään köyhäilyn taito. (Die Kunst des stilvollen Verarmens, 2005.) Suomentanut Raija Nylander. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-475-3.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.