Douglas A-3 Skywarrior

Douglas A-3 Skywarrior on Yhdysvaltain laivaston käyttämä strateginen ydinpommituksiin kykenevä pommikone. Skywarriorin suunnitteli Douglasin sotilaskoneitten pääsuunnittelija Ed Heinemann. Vuonna 1952 ensilentonsa lentänyt Skywarrior otettiin palveluskäyttöön vuonna 1956. Prototyypin Westinghousen valmistamat suihkumoottori vaihdettiin tuotantomallissa Pratt & Whitneyn J-57:ään.[1] Konetta valmistettiin vuosina 1956–1961. Palveluksesta se poistettiin kokonaan vasta vuonna 1991. Skywarrior tunnettiin liikanimillä "Whale", sekä "Heavy" – että "All three dead" – väännöksenä "A3D:sta". Koneessa oli kolmihenkinen miehistö. Konetta käytettiin toistakymmentä vuotta myös Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa, edelleenkehiteltynä versiona tyyppinimellä B-66 Destroyer. Ilmavoimien tiedusteluversio tunnettiin RB-66:na.

A-3 Skywarrior
Tyyppi pommikone, sekä tiedustelu ja ilmatankkaus
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Douglas Aircraft Company
Suunnittelija Ed Heinemann
Ensilento 28. lokakuuta 1952
Esitelty 1956
Poistettu käytöstä 1991
Valmistusmäärä 282
Valmistusvuodet 1956–1961
Museoitu Douglas A-3B.

Kehitysversioiden tärkeimmät erot olivat suihkumoottorin ja hätäpoistumiseen liittyneiden järjestelyiden suhteen. B-66 oli varusteltu heittoistuimilla. Pommien pudottamista varten kone oli varustettu tarkoitukseen soveltuvalla tutkalla.[1]

Lentokoneen rakenne oli ylätaso, jonka kaksi suihkumoottoria oli ripustettu siipiin. Sivuvakain oli korkealla pyrstössä rungon yllä. Sekä peräsin että siivet olivat taittuvat, jotta konetta pystyttiin siirtämään lentokonehisseissä ja säilyttämään lentotukialuksen hangaareissa. A-3 Skywarrior oli laivaston siihen astisista sotilaslentokoneista raskain, sen maksimi lentoonlähtöpaino oli jopa 37 200 kg.

Pitkä ilmatankkauspuomi keulassa ja erityinen pakoluukku hätäpoistumista varten lentokoneen pohjassa kuuluivat kauko-ohjatun pyrstöaseistuksen ohella koneen erikoisuuksiin.

A3:sta tehtiin useita koneversioita eri käyttötarkoituksiin. Se palveli ilmatankkerina, säähavaintokoneena, valokuvaus- ja tiedustelutehtävissä sekä henkilöstön lentokuljetuksissa (koneeseen mahtui 3 henkilöä). Niin ikään ns. ELSO-koneena tyyppi oli palvellut. Näissä malleissa laitteisto oli koneen perään asennettuna, ja se korvasi miehittämättömän taka-ampumon. Monista koneista taaksepäin ampuva tykkiaseistus poistettiin.

Koneessa oli tutkaohjattava taaksepäin ampuva tykkiaseistus, johon kuului 2 ×20 mm tykkiä. Skywarrior kykeni kuljettamaan 5 443 kg pommikuorman sisäpuolisessa pommisäiliössä.

Tekniset tiedot

Lähde:[1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2–3
  • Matkustajat: 1, mikäli miehistöä 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&023.030000023,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&022.010000022,10 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&07.01600007,16 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&075.043000075,43 
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&017875.&&&&0017 875 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Pratt & Whittney J57-P10 -suihkuturbiinia; &&&&&&&&&&&&&046.070000046,7 kN per moottori kuivana, 55,3 kN syötettäessä vettä moottoriin

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0982.&&&&00982 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0840.&&&&00840 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03220.&&&&003 220 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&013110.&&&&0013 110 m

Aseistus

  • 5 443 kg pommeja sisäpuolisesti pommikuiluissa (myös ydinaseita)
  • 2 × 20 mm kauko-ohjattua tykkiä taka-ampumossa

Katso myös

Lähteet

  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 96) ISBN 1-84013-335-X

Viitteet

  1. Sharpe, 2002: s. 96

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.