Dorothy Lamour

Mary Leta Dorothy Slaton syntyi New Orleansissa, Louisianassa tarjoilijoina työskenteleville Carmen Louise LaPortelle ja John Watson Slatonille.[1] Lamourilla oli Louisianan ranskalaiset, espanjalaiset ja irlantilaiset sukujuuret.[2] Hänen vanhempiensa avioliitto kesti vain muutaman vuoden, ja äiti avioitui uudestaan Clarence Lambourin kanssa, jonka sukunimen Dorothy myöhemmin muunsi taiteilijanimekseen. Myös tuo avioliitto päättyi eroon Dorothyn ollessa teini-ikäinen. Perheen taloudellinen tilanne oli niin huono, että Dorothy väärensi 15-vuotiaana nimensä asiakirjaan, joka salli hänen lopettaa koulunkäynnin. Myöhemmin hän kävi kuitenkin sihteerikoulua, mikä ei vaatinut high schoolin päästötodistusta.

Lamour osallistui ja voitti vuoden 1931 Miss New Orleans -kauneuskilpailun, jonka jälkeen hän muutti äitinsä kanssa Chicagoon. Siellä hän ansaitsi 17 dollaria viikossa hissinkuljettajana Marshall Fieldin tavaratalossa State Streetillä. Lamour osallistui myös kykykilpailuun Chicagossa. Tällöin orkesterinjohtaja Herbie Kay huomasi hänet ja palkkasi laulamaan orkesteriinsa, vaikka Lamourilla ei ollut laulajan koulutusta. Kaysta tuli myös Lamourin ensimmäinen aviopuoliso. Orkesterityö Kayn leivissä johti Lamourin vaudeville-esiintymisiin ja radiotöihin. Hän muutti Manhattanille, missä suosittu laulaja Rudy Vallée auttoi häntä saamaan työtä laulajana suositussa yökerhossa El Moroccossa. Vuonna 1935 Lamourilla oli oma viikoittainen 15-minuuttinen musiikkiohjelma NBC Radiossa. Hän myös lauloi muutamassa muussa radioshow'ssa.

Lamour työskenteli Fifth Avenuella kabareessa, missä hän tapasi Hollywood-studion johtajan Louis B. Mayerin. Mayer järjesti Lamourille koe-esiintymisen, minkä johdosta hän sai elokuvasopimuksen Paramount Picturesilta vuonna 1935. Lamour otti ranskan kielellä ”rakkautta” tarkoittavan taiteilijanimensä käyttöön isäpuolensa sukunimen Lambour mukaan ihailijoidensa kehotuksesta.

Dorothy Lamour ja Bing Crosby elokuvassa Kaksi iloista merimiestä Balissa (1952)

Vuonna 1936 Lamour muutti näyttelijänuran perässä Hollywoodiin. Hänen ensiesiintymisensä elokuvissa oli vuonna 1936 elokuvassa College Holiday, jossa hän oli mukana kreditoimattomana tanssijana. Siitä alkaen hän esiintyi säännöllisesti sopimusyhtiönsä Paramount Picturesin elokuvissa. Lamourin debyytti näyttelijänä oli Ulahin rooli elokuvassa Viidakkotyttö (The Jungle Princess, 1936). Jo tämä rooli nosti hänet tähteyteen. Hän käytti elokuvassa Edith Headin suunnittelemaa sarongia, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä. Vaikka Lamour saavutti uransa alussa mainetta seksisymbolina ja musikaalien tähtenä, hän oli myös lahjakas komedia- ja draamanäyttelijä. Hän myös esitti lauluja useissa elokuvissaan. Lamour kuului Hollywoodin suosituimpien näyttelijöiden joukkoon vuodesta 1936 vuoteen 1952. Hän toimi lisäksi mainoskasvona Chesterfield-savukemerkille.

Toisen maailmansodan aikana Lamour oli yksi suosituimpia pin-up-tyttöjä useiden muiden Hollywoodin naistähtien ohella. Hän markkinoi myös valtion sotaobligaatioita menestyksekkäästi.

Lamour esiintyi Road to... komediaelokuvasarjassa yhdessä Bing Crosbyn ja Bob Hopen kanssa 1940- ja 1950-luvuilla. Sarja oli hyvin suosittu ja tuottoisa 1940-luvulla. Lamourin tähtiaika päättyi sarjan toiseksi viimeiseen elokuvaan Kaksi iloista merimiestä Balissa vuonna 1952, minkä jälkeen hänen uransa kääntyi laskuun Hopen ja Crosbyn uran jatkuessa. Hän teki kuitenkin nopean näyttäytymisen cameo-roolissa sarjan viimeisessä elokuvassa Lentäjinä vastoin tahtoaan (Road to Hong Kong, 1961). Elokuvan naispääosaan palkattiin Joan Collins.

Valkokangasuransa päätyttyä Lamour työskenteli 1950-luvulta alkaen yökerhoesiintyjänä ja oli myöhemmin mukana myös mm. Hello, Dolly! -teatterikiertueella. Lamour julkaisi omaelämäkerran My Side of the Road vuonna 1980. Hän esiintyi 1980-luvulla teatterinäyttämöllä sekä vieraili televisiosarjoissa kuten Lemmenlaiva, Hart to Hart, Remington Steele ja Murhasta tuli totta. Vuonna 1987 hän teki viimeisen valkokangasroolinsa elokuvassa Creepshow 2, jossa hän näytteli George Kennedyn kanssa ryöstömurhan uhriksi joutuvaa iäkästä pariskuntaa. Lamour esiintyi julkisuudessa vielä eläkkeelläkin ja antoi haastatteluja lehdille ja televisioon.

Lamour avioitui ensimmäisen kerran Herbie Kayn kanssa, jonka johtamassa orkesterissa hän lauloi ennen näyttelijänuraansa. He menivät naimisiin vuonna 1935 ja erosivat neljän aviovuoden jälkeen 1939.

Uransa alkuaikoina Lamour tapasi FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin. He pysyivät ystävinä Hooverin kuolemaan asti, eikä Lamour myöhemmin kiistänyt heillä olleen myös suhde hänen erottuaan Kaysta.

Lamourin toinen aviomies oli entinen ilmavoimien kapteeni ja mainosvastaava William Ross Howard III. He avioituivat Beverly Hillsissä huhtikuussa 1943 ja liitto kesti Howardin kuolemaan vuonna 1978 saakka. Parille syntyi kaksi poikaa, John Ridgely (1946) ja Richard Thomson Howard (1949).

Lamour asui aviomiehensä kanssa Baltimoressa 1960- ja 70-luvuilla. Hän omisti myös talon Kalifornian Palm Springsissä.

Lamour kuoli sydänkohtaukseen kotonaan North Hollywoodissa, Kaliforniassa 81-vuotiaana. Hänet haudattiin Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle Hollywood Hillsiin katolisessa hautajaisseremoniassa. Lamourilla on elokuvaurastaan tähti Hollywood Walk of Famella osoittessa 6332 Hollywood Blvd.

• TCM: elämäkerta^{[vanhentunut linkki]}
• Post-Blitz Clydebank — a documentary about Clydebank, Scotland from 1947 to 1952, featuring Dorothy Lamour
• Dorothy Lamourin valokuvia