Dorothea Caesarealainen

Pyhä Dorothea Caesarealainen (ital. Santa Dorotea, esp. Santa Dorotea) oli varhais­kristillinen marttyyrineitsyt, joka kirkollisen perimätiedon mukaan teloitettiin Kappadokian Caesareassa noin vuonna 311. Hänen todellisesta historiallisesta olemassa­olostaan tai teoistaan ei ole juuri nimeksikään luotettavaa tietoa. Hänet luetaan Diokletianuksen vainoissa surmattujen marttyrien joukkoon, vaikka hän kuolikin vasta Diokletianuksen luovuttua vallasta. Häntä ei pidä sekoittaa toiseen 300-luvun pyhimykseen, Dorothea Aleksandria­laiseen.

Francisco de Zurbaránin maalaus Pyhä Dorothea 1640-luvulta.

Dorothea ja Theophilus mainitaan roomalaisessa martyro­logiassa Kappadokian Caesarean marttyreinä, ja hänen muistopäivänsä on 6. helmikuuta.[1] Häntä pidetään siis virallisesti pyhimyksenä, mutta koska hänestä ei ole juuri muuta kuin tietoa kuin legendat, hän ei ole enää vuoden 1969 jälkeen ollut mukana katolisen kirkon pyhimyskalenterissa.

Kunnioitus

Varhaisin lähde, jossa Dorothea mainitaan, on Martyrologium Hieronymianum. Siinä hänestä mainitaan vain kolme seikkaa: marttyyri­kuoleman päivämäärä ja paikka sekä hänen ja Theophiluksen nimet.[2]

Dorothean kultti levisi keskiajalla Euroopassa laajalle.[3] Häntä kunnioitettiin Euroopassa 600-luvulta lähtien.[4] Ruotsissa häntä pidettiin keskiajan lopulla 15. jäsenenä neljän­toista pyhän auttajan joukossa[3], ja taiteessa hän esiintyy yhdessä Pyhän Barbaran, Katariina Aleksandria­laisen ja Margareta Antiokia­laisen kanssa, joiden kanssa hän muodostaa pääneitsyinä (ruots. Huvudjungfrur) tunnetun neljän naispyhimyksen ryhmän.

Philip Massingerin ja Thomas Dekkerin vuonna 1622 julkaistu näytelmä The Virgin Martyr perustuu Dorothea Caesarealaisen elämään ja marttyyrikuolemaan.

Dorothea Caesarealaisen mukaan on nimetty Pyhän Dorothean sisarten kongregaatio, nunnien yhteisö, joka harjoittaa opetus­toimintaa sekä kukkien viljelyä.

Dorothea syntyi aikana, jolloin kristittyjä vainottiin. Legendan mukaan hän vihasi epä­jumalien kuvien palvontaa, ja niinpä hän pyysi isäänsä, äitiään ja sisariaan Christineä ja Celestineä hylkäämään omistamansa kuvat. Niin he tekivätkin, ja pakenivat Kappadokiaan, Caesarean kaupunkiin, jossa he lähettivät Dorothean kouluun. Pian sen jälkeen hänet kastoi piispa Appollinarius, joka antoi hänelle nimen Dorothea, ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja tuli kaikkia muita seudun nuoria naisia kauniimmaksi.

Lähteet

  1. Martyrologium Romanum (Libreria Editrice Vaticana 2001 ISBN 88-209-7210-7)
  2. Joseph Martin Peterson, The Dorothea Legend: Its Earliest Records, Middle English Versions, and Influence of Massinger’s "Virgin Martyr" (University of Heidelberg, 1910), 13.
  3. Santa Dorotea e Teofilo
  4. Catholic Encyclopedia: St. Dorothea

    Kirjallisuutta

    • Butler, Alban. The Lives of the Saints. Rockford, Illinois: Tan Books and Publishers, 1995. (julkaistu alkujaan 1878.) Nihil obstat and Imprimatur 1955.
    • Englebert, Omer. The Lives of the Saints. Christopher and Anne Fremantle, trans. New York: Barnes & Noble Books, 1994. Nihil obstat and Imprimatur 1951.
    • Harvey, Sir Paul, ed. The Oxford Companion to English Literature. 4th ed. New York: Oxford University Press, 1967.
    • Peterson, Joseph Martin, The Dorothea Legend: Its Earliest Records, Middle English Versions, and Influence of Massinger’s "Virgin Martyr" (University of Heidelberg, 1910).
    • The Swedish Nationalecyklopedin Volume 5 p. 102
    • Medeltidens ABC Svenska nationella historiska muséet, s. 93, 276.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.