Dorothea Binz

Dorothea ”Thea” Binz (16. maaliskuuta 1920 – 2. toukokuuta 1947) oli SS-naisvartija Ravensbrückin keskitysleirillä toisen maailmansodan aikana. Hänet tunnetaan yhtenä natsi-Saksan keskitysleirien sadistisimmista vartijoista.[1]

Dorothea Binz

Binz syntyi keskiluokkaiseen saksalaisperheeseen Dusterlakessa, Saksassa (lähellä Fürstenbergia ja Ravensbrückia). Binz jätti koulun 15-vuotiaana.^lähde? Vuonna 1939 hän tarjoutui vapaaehtoiseksi Ravensbrückin keskitysleirille. Binz oli opiskellut keittiöharjoittelijana ja hän pyrki aluksi kokiksi, mutta koska keittiötehtäviä ei ollut tarjolla, hänet lähetettiin Ravensbrückiin 1. syyskuuta 1939 vartijakoulutukseen.[1]

Binz tunnettiin raakalaismaisena naisvartijana (SS-Aufseherin). Hän työskenteli leirin useissa osissa, muun muassa keittiössä ja pyykkituvalla. Myöhemmin hänen on kerrottu olleen esimiehenä bunkkerissa, jossa naisvankeja kidutettiin ja tapettiin.

Elokuussa 1943 Binz ylennettiin naisvartijoiden varapäälliköksi. Esikunnan jäsenenä vuosina 1943 ja 1945 hän johti yli sadan naisvartijan koulutusta ja palvelusta. Binz harjoitti raaimpia naisvartijoita, kuten Ruth Closiusta. Ravensbrückissä koulutetut SS-naiset palvelivat yli 200:lla naisten leirillä ympäri Puolaa, Saksaa, Itävaltaa ja Itä-Ranskaa. Binz oli vastuussa yli 50 000 nais- ja alaikäisestä vangista. Hänen esimiehiään olivat Lagerleiterin Erna Rose, Oberaufseherin Johanna Langefeld ja komendantti Max Koegel.

Vuonna 1944 Ravensbrückiin saapui suuria määriä naisia ja lapsia Auschwitzin keskitysleiriltä, Majdanekista, Płaszówista, Stutthofista ja useilta muilta orjaleireiltä Puolasta. Binz johti joukkoteloituksia ja lähetyksiä kaasukammioihin ja myös vankien näännyttämistä nälkään, vakavaa pahoinpitelyä ja palelluttamista kuoliaaksi. On väitetty, että Binz hakkasi puolalaisen vangin hengiltä kirveellä pakkotyökomennuksen aikana.^lähde?

Vankien muistelmateoksissa on lukuisia kuvauksia Binzin väkivaltaisuudesta ja julmuudesta.[1] Ravensbrückissa nuoren Binzin on sanottu hakanneen, läimineen, potkineen, ampuneen, piiskanneen ja pahoinpidelleen naisvankeja jatkuvasti. Hänen on kerrottu kulkeneen leirillä piiskan ja koiran kanssa ja voineen valita kenet tahansa naisen tapettavaksi tai hakanneen tämän kuoliaaksi. Ranskalaiset vangit kutsuivat häntä nimellä "La Binz".

Binzillä oli leirillä miesystävä, SS-upseeri Edmund Bräuning. Heidän kerrotaan tehneen leirillä romanttisia kävelyretkiä katsellen vankeja hakattavan, minkä jälkeen he kävelivät nauraen pois. He asuivat leirin muurien ulkopuolella sijainneessa talossaan loppuvuoteen 1944, jolloin Bräuning siirrettiin Buchenwaldin keskitysleiriin.

Dorothea Binz oikeudenkäynnissä 1947.

Binz pakeni Ravensbrückista kuolemanmarssin aikana. Binz joutui brittiläiseen sotaoikeuteen ja tuomittiin kuolemaan sotarikoksista. Hänet hirtettiin Hamelnissa Saksassa 2. toukokuuta 1947. Hän oli kuollessaan 27-vuotias.