Dornier Do X

Dornier Do X:n sisätiloja.

Dornier Do X:llä oli duralumiinista tehty runko, siivet oli tehty teräsvahvisteisesta duralumiinikehikosta ja vahvasta kankaasta joka oli pinnoitettu alumiinimaalilla. Alun perin koneen voimanlähteenä oli kaksitoista 525 hevosvoiman Siemens Jupiter tähtimoottoria (6 veti, 6 työnsi). Koneen moottorit kuitenkin ylikuumentuivat testilennoilla, ja moottorit vaihdettiin kahteentoista 610 hevosvoiman vesijäähdytteisiin Curtiss Conqueror 12-sylinterisiin mäntämoottoreihin. Kuitenkin se pääsi matkalla ainoastaan 500 m:n korkeuteen, mikä oli tarpeellista Atlantin ylityksissä. Kone oli suunniteltu kuljettamaan pitkillä matkoilla 66 ja lyhyemmillä sata matkustajaa. Loistelias majoitus muistutti linjalaivojen loisteliaisuuksia. Pääkannella oli tupakointisalonki, ruokailuhuone ja penkit 66 matkustajalle. Penkeistä sai sängyt yölentoa varten. Matkustajatilojen takaosassa oli täysin sähköinen keittiö, WC:t ja matkatavaratilat. Ohjaamo, navigaatiotilat, koneiden tarkkailuhuone ja radiohuoneet olivat yläkannella. Alimmalla kannella oli polttoainetankit ja yhdeksän vesitiivistä osastoa.

Dornier Do X:n valmistuttua se laskettiin vesille ensimmäiselle testilennolleen 12.heinäkuuta 1929.[1] 21. lokakuuta kone kuljetti testinä 169 ihmistä, joista 150 oli matkustajia (pääasiallisesti konetta rakentaneita työläisiä ja heidän perheenjäseniään sekä harvoja lehtimiehiä) ja 10 miehistön jäsentä sekä 9 eräänlaista "salamatkustajaa". Lento rikkoi maailmanennätyksen kyydissä olleiden ihmisten määrällä. Ennätys pysyi Do X:llä 15 vuotta. Kone otti vauhtia 50 sekuntia ennen hidasta nousua ainoastaan 200 metrin korkeuteen. Koneen koosta johtuen, aina kun konetta kaarsi vasemmalle tai oikealle, matkustajia pyydettiin kasaantumaan joukkioksi aina vain toiselle puolelle jotta käännösten teko helpottuisi. Se lensi 40 minuuttia täyttä vauhtia (170 km/h) ennen laskeutumistaan Bodenjärveen.

Do X Müggelsee-järvellä (Berliini, Saksa) toukokuussa 1932

Do X nousi ilmaan Friedrichshafenista Saksasta 3. marraskuuta 1930 ohjaajanaan Friedrich Christiansen, aloittaen transatlanttisen testilennon. Do X:n reitti kulki Alankomaihin, Isoon-Britanniaan, Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin. Matka katkesi Lissaboniin 29. marraskuuta 1930, kun siiven päällystekangas teki kontaktin kuuman pakokaasuputken kanssa aiheuttaen tulipalon joka tuhosi suuren osan toisesta siivestä. Kuuden viikon odotuksen Lissabonin satamassa jälkeen kun uudet osat vaihdettiin tuhoutuneiden tilalle, Do X jatkoi matkaansa pitkin länsi-Afrikan rannikkoa ylittäen Atlantin Etelä-Amerikkaan (missä miehistö vastaanotettiin sankareina paikallisissa saksalaisissa yhteisöissä). Do X jatkoi pohjoiseen Yhdysvaltoihin New Yorkiin 27. elokuuta 1931. Siellä kone ja miehistö olivat seuraavat yhdeksän kuukautta koska koneen moottorit tarkastettiin ja huollettiin.

Paluumatka alkoi 21. toukokuuta 1932 New Yorkista jatkuen Newfoundlandiin ja sieltä Azoreille ja lopulta Berliiniin 24. toukokuuta jolloin kone oli saanut suosionosoitusta noin 200 000 ihmiseltä.

Dornier Do X:n Curtiss Conqueror-moottorit.

Lähde: ^lähde?

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 10–14
• Matkustajat: 66–100
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&041.&&&&0041 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&048.&&&&0048 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0450.&&&&00450 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&056000.&&&&0056 000 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&012.&&&&0012 × Curtiss Conqueror -V12-moottoria; &&&&&&&&&&&&0455.&&&&00455 kW (&&&&&&&&&&&&0610.&&&&00610 hv) per moottori

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0211.&&&&00211 km/h
• Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0175.&&&&00175 km/h
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&01700.&&&&001 700 km

• Eden, Paul: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Aerospace publishing, 2002. ISBN 1856057054. (englanniksi)

• http://www.flug-revue.rotor.com/FRheft/FRH9906/FR9906d.htm (Arkistoitu – Internet Archive)