Dornier Do 18
Dornier Do 18 oli Dornierin valmistama lentovene, jonka tilasi Deutsche Lufthansa 1934 korvaamaan Dornier Wal -koneet. Koneen tuli olla lento-ominaisuuksiltaan parannettu versio edeltäjästään.
| Dornier Do 18 | |
|---|---|
 Dornier Do 18 |
|
| Tyyppi | lentovene |
| Valmistaja | Dornier |
| Suunnittelija | Claude Dornier |
| Ensilento | 15. maaliskuuta 1935 |
| Poistettu käytöstä | 1941 |
| Tila | ei tunnettuja kappaleita esillä museoissa |
| Pääkäyttäjät | Lufthansa, Luftwaffe |
| Valmistusmäärä | 100+ |
Koneisiin suunniteltiin selkeä aerodynamiikka ja hyvät kelluntaominaisuudet ja ne olivat kokometallirunkoisia, ainoastaan siivet olivat kangaspäällysteiset. Koneisiin oli suunniteltu neljän hengen miehistö; kaksi lentäjää, radisti ja mekaanikko.
Koelennot ja Lufthansalle luovutetut koneet
Dornier Do 18 V1 D-AHIS Monsun suoritti mallin ensilennon 15. maaliskuuta 1935. Koneessa oli voimanlähteenä kaksi 540 hevosvoiman Junkers Jumo 5 -dieselmoottoria. Seuraavan vuoden alusta koelento-ohjelmaan liitettiin neljä uutta konetta:
- Dornier Do 18 V2 D-AANE Cyclon valmistusnumero 677
- Dornier Do 18 V3 D-ABYM Aeolus valmistusnumero 661
- Dornier Do 18 D-AROZ Pampero valmistusnumero 255
- Dornier Do 18 D-ARUN Zephir valmistusnumero 663
Kaikkien neljän koneen voimanlähteenä oli kaksi 600 hevosvoiman Junkers Jumo 205C -dieselmoottoria. Koneiden tyyppimerkinnäksi muutettiin Dornier Do 18E.
Kuudes ja viimeinen Lufthansalle luovutettu kone oli samalla laitetestausmalli, joka sai tyyppimerkinnän Dornier Do 18F D-ANHR. Kone suoritti ensilentonsa 11. kesäkuuta 1937. Tällä koneella saavutettiin 27.–29. maaliskuuta 1938 uusi lentokoneiden matkalentoennätys: 8392 kilometriä 43 tunnissa. Koneen mallimerkintä muuttui, kun siihen asennettiin 21. marraskuuta 1939 voimanlähteeksi kaksi 880 hevosvoiman BMW 132N -moottoria. Koneen malliksi tuli Dornier Do 18L.