Doninhevonen

Doninhevosen pää.

Doninhevoset ovat tyypillisesti 155–160 cm korkeita ja väriltään yleensä rautiaita, joskus myös ruunikoita, mustia tai kimoja.[1][2] Rodulle tyypilliseen rakenteeseen kuuluu kuiva pää jossa on suora tai kovera profiili.[1][2] Kaula on lihaksikas, hyvän muotoinen ja hyvin liittyvä, säkä selkeä ja leveä, rintakehä syvä. Lapa on toisinaan pysty ja askelta lyhentävä.[1][2][3] Selkä on pitkä ja suora, lanne pitkä ja laskeva. Jalat ovat pitkät, lihaksikkaat ja kuivat kookkain nivelin, nivelet ja kaviot ovat lujat ja kestävät.[1][2] Vuohiset saattavat olla pystyt ja kintereet käyrät.[3]

Doninhevosen ensimmäinen muoto eli niin sanottu "vanhadoninhevonen" kehittyi Venäjän tasankojen puolivilleistä hevosista ja karabakhinhevosen, turkomaanihevosen ja arabianhevosen tyyppisistä itämaisista hevosista, joita päätyi Venäjälle kasakoiden sotaretkien myötä. Venäläisroduille tyypillisen, vain vahvimpia yksilöitä käyttävän jalostuksen ansiosta doninhevosen vanha muoto oli keskikokoinen, ketterä ja erittäin kestävä hevonen. Sitä käytettiin nykyisen doninhevosen jalostuspohjana sekä myös muiden rotujen kuten orlovinhevosen, orlovin-rostopchininhevosen ja englannintäysiverisen parantamiseen. Vanhan tyypin doninhevoset olivat vaikeita olosuhteita hyvin kestävinä kasakkajoukoissa tärkeässä osassa Napoleonin joukkojen kukistamisessa ja tekivät kasakoista muun Euroopan ratsuväkiin nähden ylivoimaisesti paremman.[1][3]

1830-luvulla doninhevosen vanhaa tyyppiä alettiin jalostaa, ja siitä muodostui nykyinen rotu parantamalla kantaa orlov-, arabianhevos-, englannintäysveris- ja karabakhinhevosverellä.[4][3] Vuosisadan jälkipuoliskolla doninhevosella oli suurta kysyntää ratsuväessä. Yksityiset kasvattajat alkoivat keskittyä rodun jalostamiseen, ja jalostustavoitteiksi muodostuivat suurempi koko, hyvä rakenne, kestävyys ja tyypillinen kullanhohtoinen rautias väritys. Doninhevosten suosio kasvoi myös Venäjän ulkopuolella, ja suuret määrät hevosia vietiinkin ulkomaille. Suuri osa doninhevosten jalostuskannasta menetettiin ensimmäisessä maailmansodassa ja Venäjän vuoden 1917 vallankumouksissa, ja 1920-luvulla jäljelle jääneet eläimet koottiin useisiin armeijan siittoloihin, ja keskittyneellä kasvatustoiminnalla rodun kanta saatiin palautumaan kohtalaisen nopeasti.[1] 1900-luvun alkupuolen jälkeen rotuun ei ole juurikaan lisätty ulkopuolista verta.[3]

Entisaikoina doninhevosen tärkein käyttötarkoitus oli kasakkaratsuna. Rotu tunnettiin kestävyydestään, ja ne pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja lyhyessä ajassa, ja senkin jälkeen niillä oli voimia taisteluun. Nykyisin doninhevosta käytetään ratsu- ja ajohevosena.[4]

Doninhevonen on ollut tärkeä vaikuttaja monissa Neuvostoliitossa kehitetyissä roduissa, kuten budjonnyinhevosessa.[2]

• International Museum of the Horse – An Extensive History of the Russian Don (englanniksi)