Donin kasakat

Donin kasakat ovat Don-joen varrella elävien kasakoiden muodostama yhteisö. Yhteisö muodostui 1500-luvun jälkipuolella pääasiassa isovenäläisistä talonpojista, mutta heihin kuului myös tataareita. He olivat osa suurempaa kasakkaväestöä (muita olivat Asovan, Dneprin ja Zaporozjen kasakat eli zaporogit). Kukin kasakkaryhmä pyrki olemaan toisista riippumaton valitsemalla oman hetmanin.[1] Donin kasakka-armeija (ven. донско́е каза́чье во́йско, donskoje kazatše voisko) muodostettiin Venäjän keisarikunnan aikana vuonna 1570. Vuonna 1870 muodostettu Donin kasakoiden alue on nykyisen Rostovin alueen tietämillä.

Donin alueen kasakka, 1821.

Kasakoiden vapaus ja tasa-arvoisuus

Kasakoiden elämää ihannoidaan nykyäänkin sen tasa-arvoisuuden ja vapauden takia. Väestö kokoontui säännöllisesti kansankokouksiin, joissa käsiteltiin myös laki- ja rikosasiat. Ne myös valitsivat ylipäällikön (atamaani, hetmani). Elämä ei ollut yhtä tiukasti turpeeseen sidottua kuin muilla väestöryhmillä, sillä sotiminen oli sen keskeinen sisältö. Sodan aikana kasakkavapaus oli suurimmillaan, mutta ylipäällikköä oli toteltava ehdottomasti. Tasa-arvo oli käytännössä kuitenkin kaukana, sillä johtavat kasakkasuvut olivat etuoikeutettuja ja vauraita. Köyhempien keskuudessa sota tarkoitti usein ryöstelyä. Sodassa kasakoiden heikkoutena oli järjestelmällisen taktiikan puute ja sen halveksiminen.[2]

Stenka Razinin kapina
Pääartikkeli: Stenka Razin

Kuuluisin Donin kasakka oli kapinapäällikkö Stenka Razin. Hän asettui vuonna 1667 noin tuhannen tyytymättömän kasakan johtajaksi. He hyökkäsivät ensin Iranin puolelle, sitten vuonna 1670 Volgan suunnalle. Liike sai talonpoikaiskapinan piirteitä, kun joukkoon liittyi yhä uusia väestöryhmiä. Razinilla ei ollut kuitenkaan selviä uudistustavoitteita. Kapina päättyi Razinin vangitsemiseen ja teloitukseen vuonna 1671.[3]

Kasakat taiteessa

Donin kasakoiden elämästä vuosina 1917–1918 sisällissodan aikoina kertoo Mihail Šolohovin romaani Hiljaa virtaa Don. Tutkimuskirjallisuus tukee romaanin esittämiä tapahtumia, jossa kasakat alussa jakaantuivat kahtia valkoisten ja punaisten kannattajiksi, mutta lopulta kääntyivät joukolla bolševikkeja vastaan. Venäjän kirjallisuudessa ja taiteessa kasakka-aiheet ovat olleet keskeisiä.[2]

Tataarikasakat

Historijoitsija Alimdzhan Orlov on tuonut esiin teorian, että kasakat muodostuivat nomadielämään tottuneiden turkkilaisten keskuudessa. (казак, kazak, vapaa mies, kulkija[4]). Hän väittääkin, että alun perin Donin kasakat olivat paljolti "Meštšera-tataareja", joista nykyiset Mišäärit myös polveutuisivat. Kyseisten kasakoiden merkittävin aikakausi olisi ollut 1500-1600 aikana, mutta heistä väitetysti löytyisi mainintoja jo 1300-1400-luvuilta. Orlovin mukaan heitä käytettiin paljon Siperian valloituksessa. Orlov vielä tarkentaa; ”Donin kasakat muodostuivat "Kiptšak-ympäristössä."[5]

A. V. Mirtov esitti samankaltaista; Donin kasakoiden, erityisesti ratsastuskasakoiden elämään ja kieleen vaikutti voimakkaasti "Meštšerasta" tulleet tataarit. Saksalainen historijoitsija G. Shtekl kirjoitti: "Ensimmäiset venäläiset kasakat oli venäläistettyjä tataareja".[5]

V. N. Tatishev ottaa kantaa Donin kasakoiden alkuperään seuraavasti: "Jotkut heistä asuivat Meštšeran pienissä kaupungeissa, ja heidän pääkaupunkinsa Donskoy oli Donin rannalla, missä Donskoin luostari on nykyään."[5]

A. A. Gordeyev yhdisti kasakoiden muodostumisen Kultaisen ordan aikakauteen. Hänen mukaansa he "eivät joutuneet Ordan kaanien alaiseksi, eivät hyväksyneet maaorjuutta, kokivat tuskallisesti kaikenlaisen sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden, ja kapinoivat feodaalihallintoa vastaan".[6]

Tutkijan Salavat Ishakovin mukaan misääritataareja talonpoikia otti osaa Razinin kapinassa.[7]

Lähteet
  1. Halmesvirta, Anssi ym.: Historian sanakirja, s. 85. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7.
  2. Otavan Suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten–Kreikka), art. Kasakat, s. 2733-2735, Otava 1978. ISBN 951-1-04658-6
  3. Kirkinen, Heikki (päätoim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia, s. 119–121. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08450-X.
  4. You've been wrong about Cossacks this whole time rbth.com. Viitattu 9.3.2023.
  5. Алимжан Мустафинович Орлов: [http://kitap.net.ru/orlov4.php Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы Мещера – прародина нижегородских татар] kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 8.3.2023.
  6. Алимжан Мустафинович Орлов: Нижегородские татары: этнические корни и исторические судьбы: Маджары и мещера – кипчакские племена kitap.net.ru. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 9.3.2023.
  7. Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. (Sisältää Hasan Hamidullan ”Yañaparin historian”. Suomentanut ja kommentoinut Fazile Nasretdin). Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (S. Ishakov, s. 10)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.