Donald Cerrone

Cerrone otti tarjouksen vastaan ja otteli ensimmäisen vapaaottelunsa 11. helmikuuta 2006 Nate Mohria vastaan, jonka hän voitti ensimmäisessä erässä triangelikuristuksella. Kaksi viikkoa myöhemmin Cerrone otteli toisen ottelunsa Cruz Chaconia vastaan American Championship Fighting organisaatiossa. Hän voitti kamppailun myös triangelikuristuksella toisessa erässä. Kesäkuussa Cerrone palasi takaisin Ring of Fire organisaatioon ja voitti Craig Tennantin käsilukolla ensimmäisessä erässä, kun ottelua oli käyty vain 1:26. Cerrone otteli vielä 2006 vuoden puolella kerran Jesse Brockia vastaan. Kamppailu käytiin Ring of Fire 26: Relentless -tapahtumassa 9. syyskuuta 2006, jossa Cerrone voitti triangelikuristuksella ensimmäisessä erässä ajassa 1:35.

Cerrone otteli Ring of Firessa vielä kaksi ottelua, jotka hän voitti molemmat luovutuksella. Ensin Ryan Robertsin käsilukolla ensimmäisessä erässä ja myöhemmin huhtikuussa 2007 Anthony Njokuanin triangelikuristuksella ensimmäisen erän lopussa.

Kesäkuussa Cerrone kävi ottelemassa yhden ottelun Japanissa Greatest Common Multiple: Cage Force 3 -tapahtumassa, jossa hän voitti Yasunori Kaneharan triangelikuristuksella toisessa erässä.

Cerrone siirtyi menestyksekkään Ring of Fire otteluiden jälkeen WEC:hen, jossa hän otteli ensimmäisen ottelunsa 5. syyskuuta 2007 Kenneth Alexanderia vastaan. Hän voitti kamppailun 56 sekunnissa luovutuksella, mutta testattuaan positiivisesti hydroklooritiatsidin vuoksi ottelun jälkeisissä testeissä tulos mitätöitiin.[5]

1. kesäkuuta 2008 Cerrone palasi takaisin kehään, jolloin hän kohtasi Danny Castillon. Cerrone voitti kamppailun käsilukolla ensimmäisessä erässä. Myöhemmin 5. marraskuuta Cerrone otteli Rob McCulloughia vastaan kevytsarjan ykköshaastajan paikasta, jonka voittaja pääsisi ottelemaan kevytsarjan mestaruudesta. Cerrone voitti kamppailun tuomariäänin (30-27, 29-28, 29-27), joka oli samalla hänen uran ensimmäinen voitto tuomariäänin.

Voitettuaan McCulloughin Cerrone pääsi ottelemaan WEC:n kevytsarjan mestaruudesta Jamie Varneria vastaan, joka oli puolustamassa nyt toista kertaa mestaruuttaan. Kamppailu käytiin WEC 38 -tapahtumassa 25. tammikuuta 2009. Cerrone hävisi ottelun hajaäänin (49–46, 47–48, 49–46), kun ottelun varsinaisen ajan viimeisessä erässä hän osui laittomasti polvella maassa ollutta Varneria. Ottelu keskeytettiin, koska Varner ei kyennyt enää jatkamaan ja ottelu vietiin tuomareiden päätökseen. Molemmat ottelijat palkittiin Illan kamppailu bonuksella.

Mestaruusottelun jälkeen Cerrone otteli kesäkuussa James Krausea vastaan, jonka hän voitti takakuristuksella ensimmäisen erän lopussa.

Kamppailun jälkeen Cerronen oli tarkoitus otella uusintaottelu Varneria vastaan, joka ei kuitenkaan kyennyt ottelemaan sovittuna aikana käsivamman vuoksi. Sitä vastoin Cerrone otteli Benson Hendersonia vastaan tilapäisestä kevytsarjan mestaruudesta WEC 43 -tapahtumassa 10. lokakuuta 2009. Cerrone hävisi kamppailun tuomariäänin (48–47, 48–47, 48–47).

Tappion jälkeen Cerrone kohtasi Ed Ratcliffin joulukuussa 2009. Hän voitti kamppailun takakuristuksella kolmannessa erässä. Ottelun jälkeen molemmat ottelijat saivat Illan kamppailu bonuksen.

24. huhtikuuta 2010 Cerrone pääsi ottelemaan kolmannen kerran WEC:n kevytsarjan mestaruudesta. Hän kohtasi toistamiseen Benson Hendersonin, joka oli voittanut mestaruuden Varnerilta ja puolusti mestaruuttaan ensimmäistä kertaa. WEC 48 -tapahtumassa käyty kamppailu päättyi Cerronen tappioon giljotiinikuristuksella ensimmäisessä erässä.

Mestaruusotteluiden jälkeen Cerrone kohtasi odottamassaan uusintaottelussa Jamie Varner syyskuussa 2010. Cerrone voitti kamppailun tuomariäänin (30-27, 30-27, 30-27). Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella, joka oli samalla hänen uran viides. Joulukuussa Cerrone kohtasi Chris Horodecki, jonka hän voitti triangelikuristuksella toisessa erässä.

Lokakuussa 2010 WEC yhdistyi UFC:hen, jonka myötä kaikki WEC:n ottelijat siirtyivät UFC:hen. Cerrone otteli ensi kerran uudessa organisaatiossa Paul Kellya vastaan 5. helmikuuta 2011. Hän voitti kamppailun takakuristuksella toisen erän lopussa. Molemmat ottelijat ansaisivat Illan kamppailu bonuksen. Cerrone otteli toisen ottelunsa kesäkuussa Vagner Rochaa vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–26). Se oli samalla ensimmäinen kerta UFC:ssä, kun Cerrone esiintyi tapahtuman pääkortilla. Elokuussa hän kohtasi Charles Oliveiran, joka oli otellut sitä ennen kolme ottelua vaihtelevalla menestyksellä. Cerrone voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä, joka oli samalla hänen uran ensimmäinen voitti tyrmäyksellä vapaaottelussa. Cerrone palkittiin myös voitostaan Illan tyrmäys bonuksella. Lokakuussa hän otteli Dennis Siveriä vastaan ja voitti vastustajansa takakuristuksella ensimmäisessä erässä. Cerrone palkittiin Illan luovutus bonuksella. 30. joulukuuta hän otteli jo viidennen kerran UFC 141 -tapahtumassa, jossa Cerrone oli Nate Diazin kanssa illan toinen pääottelu. Hän hävisi ottelun tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28), mutta molemmat palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Samalla katkesi Cerronen kuuden ottelun voittoputki ja neljän ottelun voittoputki UFC:ssä.

2012 oli huomattavasti rauhallisempi Cerronelle, joka otteli nyt vain kahdesti. Hän voitti ensin toukokuussa Jeremy Stephensin tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27) ja elokuussa Melvin Guillardin tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty vain 1:16. Cerrone sai ottelun jälkeen Illan tyrmäys ja Illan kamppailu bonukset.

Cerrone palasi takaisin kehään tammikuussa 2013 kohdattuaan Anthony Pettisin UFC on Fox: Johnson vs. Dodson -tapahtumassa. Hän hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä Pettisin potkaistua Cerronea kylkeen tuntuvasti ensimmäisessä erässä. Toukokuussa hän palasi takaisin voittoon KJ Noonsia vastaan tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–26). Elokuussa Cerrone kuitenkin hävisi Rafael dos Anjosille tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Vuoden neljännessä ja viimeisessä kamppailussa marraskuussa hän kohtasi Evan Dunhamin, jonka Cerrone voitti toisessa erässä triangelikuristuksella. Hän ansaitsi voitosta Illan luovutus bonuksen.

2014 Cerrone otteli jälleen neljä kertaa vuoden sisällä ja kohtasi ensin tammikuussa Adriano Martinsin, jonka hän voitti tyrmäyksellä potkaistuaan Martinsia päähän ensimmäisen erän lopussa. Cerrone palkittiin Illan tyrmäys bonuksella. Voiton jälkeen hän jatkoi bonuksien ja voittojen keräämistä, kun huhtikuussa Edson Barbozan Cerrone voitti takakuristuksella lyötyään vastustajansa ensin mattoon päähän kohdistuneella lyönnillä ensimmäisessä erässä. Voitosta hänet palkittiin Illan suoritus bonuksella. Heinäkuussa Jim Milleriä vastaan Cerrone voitti uransa kolmannella tyrmäyksellä toisessa erässä, josta hänet palkittiin Illan suoristus bonuksella. Se oli samalla Cerronen neljäs perättäinen bonus UFC:ssä. Cerrone otteli vielä syyskuussa Eddie Alvarezia vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28).

Cerrone oli voittanut jo viisi ottelua peräkkäin ja jatkoi hyviä otteita myös 2015 voittamalla ensin tammikuussa Myles Juryn tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Noin kaksi viikkoa myöhemmin Cerrone kohtasi Benson Henderson, jota vastaan hän oli otellut urallaan kahdesti aiemmin WEC:ssä. Tuolloin Cerrone hävisi molemmat kamppailunsa. Tällä kertaa hän onnistui voittamaan kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Toukokuussa Cerronen oli määrä otella aluksi Khabib Nurmagomedovia vastaan, joka joutui jättämään kamppailun väliin polvivamman vuoksi. Hänen tilalleen tuli John Makdessi, jonka Cerrone voitti teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä potkaistuaan vastustajaansa päähän.

Cerronen voitettua kahdeksan ottelua peräkkäin hän sai tilaisuuden otella UFC:n kevytsarjan mestaruudesta 19. joulukuuta 2015 hallitsevaa mestaria Rafael dos Anjosia vastaan. Kamppailu käytiin UFC on Fox: dos Anjos vs. Cerrone 2 -tapahtumassa, jossa kaksikko kohtasi toisensa toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla Cerrone hävisi kamppailun tuomariäänin. Tälläkin kertaa hän hävisi kamppailun nyt teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa.[6]

Tappion jälkeen Cerrone päätti siirtyä painoluokkaa ylemmäksi kokiessaan sen olevan samalla helpompaa hänen painonpudotuksen kannalta. Hän kohtasi uudessa painoluokassa Alex Oliveiran UFC Fight Night: Cowboy vs. Cowboy -tapahtumassa helmikuussa, joka oli samalla hänen uran toinen pääottelu. Cerrone voitti kamppailun triangelikuristuksella ensimmäisessä erässä, josta hän ansaitsi myös Illan suoritus bonuksen. Kesäkuussa Cerrone jatkoi vakuuttavia otteitaan uudessa painoluokassa voitettuaan Patrick Côtén teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Hänet palkittiin jälleen Illan suoritus bonuksella. 20. elokuuta Cerrone voitti kolmannen perättäisen Illan suoritus bonuksen voitettuaan Rick Storyn teknisellä tyrmäyksellä, jossa hän ensin löi vasemmalla suoralla päähän, sen jälkeen oikealla suoralla kehoon, jälleen vasemmalla lyönnillä päähän ja lopuksi oikealla potkulla päähän. Yhdistelmän seurauksen päätteeksi Story oli ottelusta ulkona, kun Cerrone varmisti vielä voittonsa lyömällä häntä kehän reunalla. Voiton myötä Cerrone nousi UFC:n kaikkien aikojen voittotilastossa kolmanneksi 18 voitolla. Hänen edelleen ovat Michael Bisping ja Georges St-Pierre kummallakin 19 voittoa. Ottelun jälkeen 25. elokuuta UFC ilmoitti tehneensä kahdeksan ottelun jatkosopimuksen Cerronen kanssa.[7] Joulukuussa Cerrone otteli vuoden neljännen ottelunsa, jossa hän kohtasi Matt Brownin Torontossa. Hän voitti kamppailun tyrmäyksellä kolmannen erän alussa potkaistuaan Brownia päähän.

28. tammikuuta 2017 Cerrone halusi otella UFC on Fox: Shevchenko vs. Peña -tapahtumassa, joka järjestettiin Denverissä, Coloradossa. Hän sai vastaansa Jorge Masvidalin, jolle Cerrone hävisi toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä päättäen hänen neljän ottelun voittoputken uudessa painoluokassa. Ottelun jälkeen UFC:n puheenjohtaj Dana White kertoi pakottaneensa Cerronen pidemmälle tauolle ottelemisesta siirryttyään Matt Brown ottelun jälkeen liian nopeasti seuraavaan otteluun Masvidalia vastaan, jonka vuoksi Cerrone näytti otelleen heikosti. Hänen oli määrä palata takaisin 8. heinäkuuta otellakseen Robbie Lawleria vastaan, mutta kärsittyään verenmyrkytyksestä ja nivusvammasta kaksikon ottelu siirrettiin 29. heinäkuuta UFC 214 -tapahtumaan. Cerrone hävisi kamppailun tuomariäänin (29-28, 29-28, 29-28). Cerrone otteli seuraavan kerran lokakuussa Darren Tillia vastaan. Hän hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa.

Cerrone aloitti vuoden 2018 voitolla Yancy Medeirosia vastaan helmikuussa Austinissa. Hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä lyönnein kaksi sekuntia ennen ensimmäisen erän päätöstä. Kesäkuussa Cerrone kärsi tappion Leon Edwardsia vastaan Singaporessa tuomariäänin (47–48, 47–48, 47–48).

Tammikuun 18. päivänä 2020 Conor McGregor paluuottelussaan tyrmäsi Cerronen 40 sekunnissa.[8]

International Sport Karate Association

• Amatöörien Colorado osavaltion keskisarjan mestaruus (-75 kg/165 lb) (kerran)

Kickdown Classic

• Amatöörien välisarjan mestaruus (kerran)

Dominion Warrior Inc

• Kevytsarjan (-73.4 kg/162 lb) mestaruus (kerran)

S-1

• Yhdysvaltain kevytsarjan (-73.4 kg/162 lb) turnausmestaruus (kerran)

WEC

• Illan kamppailu (viidesti, vs. Rob McCullough, vs. Jamie Varner, vs. Benson Henderson, vs. Ed Ratcliff, vs. Jamie Varner)
• Otteli kolmesti kevytsarjan mestaruudesta

UFC

• Illan kamppailu (kolmesti, vs. Paul Kelly, vs. Nate Diaz, vs. Melvin Guillard)
• Illan tyrmäys (kolmesti, vs. Charles Oliveira, vs. Melvin Guillard, vs. Adriano Martins)
• Illan luovutus (kahdesti, vs. Dennis Siver, vs. Evan Dunham)
• Illan suoritus (viidesti, vs. Edson Barboza, vs. Jim Miller, vs. Alex Oliveira, vs. Patrick Côté, vs. Rick Story)
• Ensimmäinen ottelija UFC:ssä, joka on palkittu kaikilla neljällä mahdollisella bonuksella.
• Kolmanneksi eniten voittoja UFC:ssä (19)

Sports Illustrated

• 2009 vuoden kamppailu vs. Benson Henderson 10. lokakuuta

World MMA Awards

• 2011 vuoden läpimurron tehnyt ottelija