Dolors Bassa

Dolors Bassa i Coll (s. 1959 Torroella de Montgrí) on katalonialainen poliitikko. Hän toimi Katalonian aluehallinnon työ-, sosiaali- ja perheministerinä Carles Puigdemontin johtamassa hallituksessa, joka järjesti 1. lokakuuta 2017 kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä. Espanja nosti kansanäänestyksen järjestämisen takia kaikkia Katalonian hallituksen ministereitä vastaan syytteet "kapinasta"[1][2], josta voidaan tuomita Espanjan lain mukaan jopa 30 vuodeksi vankilaan[3][4]. Syytteitten seurauksena viisi ministeriä (Carles Puigdemont, Antoni Comín, Lluís Puig, Meritxell Serret ja Clara Ponsatí) lähtivät maanpakoon Belgiaan.[5][6] Myös Bassa, Meritxell Borràs ja Joaquim Forn lähtivät aluksi Belgiaan, mutta palasivat myöhemmin Espanjaan oikeuden kuultaviksi.[7][8] Lopulta yhteensä kahdeksan Espanjassa oikeuden kuultaviksi mennyttä ministeriä (Bassan, Borràsin ja Fornin lisäksi Oriol Junqueras, Jordi Turull, Raül Romeva, Josep Rull ja Carles Mundó) määrättiin tutkintavankeuteen 2. marraskuuta 2017.[9] Jo aiemmin tutkintavankeuteen oli määrätty kahden kansanäänestystä ajaneen kansalaisjärjestön puheenjohtajat Jordi Sànchez ja Jordi Cuixart.[10]

Dolors Bassa

Bassa vapautettiin tutkintavankeudesta 4. joulukuuta 2017, mutta hän joutui maksamaan 100 000 euron takuut.[11][12] Samassa yhteydessä vapautettiin osa muistakin vangituista ministereistä takuita vastaan, mutta Puigdemontin hallituksen varapääministeri Junqueras ja sisäministeri Forn sekä kansalaisjärjestöjen puheenjohtajat Sànchez ja Cuixart joutuivat yhä jäämään vankilaan.[11]

Uusissa Katalonian parlamenttivaaleissa 21. joulukuuta 2017 Bassa valittiin Katalonian parlamenttiin Katalonian tasavaltalaisen vasemmiston listalta, mutta hän ilmoitti 22. maaliskuuta 2018 yhdessä Marta Roviran ja Carme Forcadellin kanssa luopuvansa kansanedustajan paikastaan, jottei heidän mahdollinen uusi vangitsemisensa heikentäisi parlamentin toimintakykyä.[13] Seuraavana päivänä eli 23. maaliskuuta 2018 Bassa vangittiinkiin siis jo toistamiseen samaan aikaan Forcadellin, Turullin, Romevan ja Rullin kanssa heidän tehdessä näin vankilassa seuraa Junquerasille, Fornille, Sànchezille ja Cuixartille, jotka olivat olleet koko ajan yhtäjaksoisesti vangittuna.[14][15][4] Rovira, joka oli niin ikään kutsuttu samana päivänä oikeuden kuultavaksi, ei puolestaan ilmestynyt oikeuteen, vaan ilmoitti lähteneensä maanpakoon Sveitsiin.[16]