Doktor Avalanche

Doktor Avalanchen lava- ja studiopersoona on vaihdellut The Sisters of Mercy -uran aikana useita kertoja. Käytännössä siis rumpukoneen malli ja merkki vaihtuvat, mutta jokainen näistä rumpukoneista tunnetaan nimellä Doktor Avalanche.[2]

Ensimmäinen yhtyeen käyttämä rumpukone oli Boss DR-55, "Dr. Rhythm".[2][5] Luultavasti "Dr. Rhythm" on innoittanut nimeämään Doktor Avalanchen: Andrew Eldritch osaa hyvin saksaa, hän muun muassa opiskeli Oxfordissa saksalaista kirjallisuutta. Saksaksi englannin sana doctor kirjoitetaan Doktor.[1] Eldritch myös ihailee Leonard Cohenia, jolla on kappale nimeltä ”Avalanche” vuonna 1971 julkaistulla levyllä Songs of Love and Hate.[6][1]

Boss DR-55 oli edullinen ja helppokäyttöinen. Se tuotti neljä eri ääntä, eli käytettävissä oli pikkurumpu eli virveli (snare drum), bassorumpu (kick drum), rimshot eli isku pikkurumpuun niin, että "rumpukapula" osuu myös rumpukalvoa kiertävään reunaan ja hi-hat. Laitteessa oli neljä "potikkaa" eli säädöt äänenvoimakkuudelle (volume), tempolle (tempo) sekä tone ja accent.[7]

Bossin jälkeen oli Roland-sarjan vuoro: ensin Roland TR-606; sitten Roland TR-808.[2]

Rolandin TR-606 "Drumatix" pystyi tuotamaan jo seitsemän erilaista anologisten rumpujen yksinkertaista ääntä: bassorumpu (kick), pikkurumpu (snare), kaksi pikkutomia, avattu ja suljettu "haitsu", symbaali ja aksentti (accent). Sitä pystyy ohjelmoimaan "lennossa", mutta siinä on vain mono-ulostulo.[8]

Roland TR-808 "Rhythm Composer" on yksi tunnetuimmista ja käytetyimmistä rumpukoneista. Se oli tuotannossa vain kolme vuotta, vuodesta 1980 vuotteen 1983. Kaupallisesti 808 oli täysi fiasko. Sen kunnianhimoinen tavoite oli luoda todenmukaiset rumpuäänet, mutta siihen verrattuna lopputulos oli sen aikaisella tekniikalla "kuraa". Silti 808:lla on legendaarinen maine.[9][10] Sillä kuitenkin pystyttiin tuottamaan jo 16 erilaista analogista perkussioääntä.[11] Rolandin 808 oli kohtuullisen hintainen, ja sitä oli hyvin tarjolla myös käytettynä.[10]

Kasi-nolla-kasin seuraaja Roland TR-909 "Rhythm Composer"[12] oli yhtyeen käytössä vain lyhyen aikaa.[2][13]

Yhtyeen ensimmäisellä, vuonna 1985 julkaistulla levyllä First and Last and Always Doktor Avalanchen ilmiasu oli Oberheim DMX.[2] Oberbeim DMX oli helppokäyttöinen, ja sen äänet oli tuotettu sämpläämällä oikeita soittimia.[14] Siinä oli käytettävissä 24 muokattavaa rumpuääntä, joiden pohjana oli 11 erilaista samplea, ja lisäksi erilaisia tehosteita, joilla voi imitoida oikeaa rumpalia.[15] Verrattuna TR-808:aan tai TR-909:aan Oberheim tuottaa paljon realistisemman rumpuäänen.[16]

Vuonna 1987 julkaistun The Sisters of Mercyn kakkoslevyn Floodland aikaan vuorossa oli Yamaha RX-5,[17][2][13] jota seurasi Akain S-sarjan samplereita: ensin Akai S900. Sittemmin Dr. Avalanchen persoonallisuus on jakautunut: Eldritch on käyttänyt esiintyessään Doktor Avalanchea ilmiasussa Akai S1000:a ja studiossa Akai S3200:tta.[2]

• 
  Roland TR-606
• 
  Roland TR-808
• 
  Roland TR-909
• 
  Roland TR-909:n taustapuoli
• 
  Oberheim DMX:n riisutumpi malli DX vuodelta 1982
• 
  Akai S1000, Doktor Avalanchen keikka-asu

Andrew Eldritch ja Gary Marx perustivat The Sisters of Mercy -yhtyeen 1980 Englannin Leedsissä. Yhtyeen ensisingle oli The Damage Done samana vuonna. Kyseinen julkaisu sisälsi kolme kappaletta: ”The Damage Done”, ”Watch” ja ”Home of the Hit-Men”.[18] Näistä viimeisen kesto on vain noin 35 sekuntia.[19] Kyseiset kappaleet on julkaistu myöhemmin The Sistersin alkuaikojen tuontoa sisältävällä kokoelmalla Some Girls Wander by Mistake (1992).[20] Tällä julkaisulla rumpuja soittaa vielä Andy Taylor (Eldritchin oikea nimi on Andrew Taylor). Huomattiin että Eldritch oli parempi laulaja kuin rumpali, joten yhtye hankki pienen rumputietokoneen, joka sai nimekseen Doktor Avalanche.[21] Eldritch vitsailee, että yhtye hankki rumpukoneen siksi, ettei hän pystynyt yhtä aikaa keskittymään laulamiseen ja rumpujensoittoon. – Ja siksi ettei tarjolla ollut laulukoneita.[1] Yhtyeen ensimmäisellä keikalla helmikuussa 1981 lavalla olivat Taylor (Eldritch), kitaristi Marx ja Dr. Avalanche, sekä uusina jäseninä nuori kakkoskitaristi Ben Gunn (Benjamin Matthews) ja bassossa Jon Langford. Langfordin korvasi pian Craig Adams.[21] Doktor Avalanche on pysynyt yhtyeessä Eldritchin rinnalla, vaikka muut soittajat ovat vaihtuneet.[2]

Doktor Avalanche oli mukana yhtyeen toisella, loppuvuodesta 1982 julkaistulla singellä Alice, joka sisältää kappaleet “Alice“ ja "Floorshow“. Sitä seurasivat singlet Body Electric / Adrenochrome ja Anaconda / Phantom. Näillä kappaleilla kuului yhtyeen varhaistuotannon tyypilliset piirteet: voimakkaat bassolinjat, koukuttavat kitarariffit sekä monotonisesti mutta armottomasti jympsyttävä Doktor Avalanche.[21] Vuonna 1984 kakkoskitaristi Ben Gunn jätti yhtyeen Yhdysvaltainkiertueen jälkeen.[3] Ensimmäinen LP First and Last and Alway julkaistiin 1985,[22] ja Gary Marx lähti sitten yhtyeestä. Musiikilliset erimielisyydet nousivat pintaan, kun ryhdyttiin tekemään toista levyä (1987 julkaistu Floodland). Tässä vaiheessa sekä basisti Adams että Gunnin korvannut Wayne Hussey (Jerry Lovelock) jättivät yhtyeen ja perustivat yhdessä The Sisterhood -nimisen yhtyeen. The Sisterhood oli kuitenkin The Sisters of Mercyn faniklubin nimi, ja koska Eldritch ei halunnut miesten käyttävän samaa nimeä, hän esti sen perustamalla itse tämännimisen yhtyeen, julkaisi singlen ja sitten levyn Gift (1986).[23][3][24] Dr. Avalanche esiintyy myös tällä levyllä, kuten myös viimeiseksi The Sisters of Mercy -pitkäsoitoksi jääneellä Vision Thing -levyllä (1990). Andrew Eldritch on jatkanut live-esiintymistä, eli Doktor Avalanche keikkailee edelleen.[2] Vuodesta 1996 lähtien Dr. Avalanchella on ollut keikoilla hoitaja eli nurse, muun muassa Ravey Davey ja Si Denbigh.[21]

Yhtyeen viidennen jäsenen, Doktor Avalanchen merkitys on Gary Marxin mukaan ollut The Sisters of Mercyn olemukselle valtava. Doktor oli 808-ilmiasussaan sekä uusinta uutta että primitiivinen. Eldritchiltä vaadittiin paljon vaivannäköä, jotta rumpuääni kuulosti joltain muulta kuin "pip pip pop". Jotta Doktor kuulostaisi live-esityksissä vakaalta ja iskevältä, ja jotta äänessä olisi kunnolla potkua, sen äänenvahvistukseen käytettiin DI-kytkentää (direct input) eikä yhtyeen surkeita vahvistimia. Dr. Avalanchea ei voinut ohjelmoida soittamaan mitään monimutkaista, vaikka olisi sattunut haluamaan (ei haluttu), eikä se pystynyt muuttamaan tempoa kesken kappaleen.[3]

Yhtye keikkaili Manner-Euroopassa noin kuukausi sen jälkeen, kun EP The Reptile House oli julkaistu vuonna 1983. Brysselin-keikka sujui Craig Adamsin ja Gary Marxin mukaan huonosti. Virtapiikki pyyhkäisi Dr. Avalanchen muistin tyhjäksi ja Ben Gunn joutui ohjelmoimaan setin kappaleet alusta lähtien. Paineen alla Gunn möhli, rumpukone ei pelannut kuten sen piti, ja yhtyeen muut jäsenet hermostuivat. Tämä osoitti ettei Dr. Avalanche vaikuttanut ainoastaan yhtyeen ääneen, vaan myös sekä lavashown dynamiikkaan että yhtyeen jäsenten väleihin. Keikoilla Gunn hoiti rumpukonetta, mutta mokaili sen kanssa usein. Eldritch rähisi siitä, mikä taas sai Ben Gunnin hermoilemaan yhä pahemmin.[3]

Ihan alussa Dr. Avalanche ei ollut mukana lavalla suoraan omassa persoonassaan, vaan rummut soitettiin neliraiturin kaseteilta (Type II, metal tape tai chromium -tyyppinen C-kasetti). Kasetti piti vaihtaa jokaista kappaletta varten, ja Craig Adams miksasi ohjekirjan mukaan kaikki neljä kanavaa ennen kuin voitiin aloittaa soittamaan kappaletta. Sen vuoksi kappaleiden välillä oli keikoilla pitkiä taukoja. Eldritch täytti tauot höpisemällä omiaan ja solvaamalla yleisöä – mistä tuli osa The Sisters of Mercyn lavashowta. Myös Gary Marx paikkasi kappaleiden välistä tyhjäkäyntiä soittamalla kitaralla erinäisiä instrumentaaleja kappaleita, kuten “Ghost Riders in the Sky”, Arabian Lawrence -elokuvan tunnussävel, “Hava Nagila” ja “Yankee Doodle Dandy”.[3]

• Avalanche

• How oldschool multi-track recording works. Tascam 4-track : Neliraiturin käyttö. – (www.youtube.com) (englanniksi)