Doksepiini

Doksepiini (kauppanimillä Doxal, Dexedyn ja Sinequan[1]) on ensimmäisen polven trisyklinen masennuslääke (vanhalta nimeltään tymolepti). Doksepiini on ainoa bentsoksepiini-ryhmään kuuluva lääke[2]. Sen kehitti Boehringer-Ingelheim, joka on nykyään osa Roche-konsernia. Sillä on lievästi sedatiivisia ja anksiolyyttisiä vaikutuksia. Doksepiini edistää myös jonkin verran nukahtamiskynnysen alenemista. Eräs erityiskäyttöindikaatio on doksepiinin kohdalla ollut syyllisyydentunteet.[2]

Doksepiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(3E)-3-(6H-bentso[c][1]bentsoksepin-11-ylideeni)-N,N-dimetyylipropan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero	1668-19-5
ATC-koodi	N06AA12
PubChem	667477
DrugBank	DB01142
Kemialliset tiedot
Kaava	C19H21NO
Moolimassa	279,376 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Kiehumispiste	265 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	25 %
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	6–24,5 tuntia
Ekskreetio	Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	reseptivalmiste (FI)
Antotapa	suun kautta, lihaspistoksena

Doksepiiniä on pidetty hyvin siedettynä ja sen aiheuttamia sivuoireita suhteellisen lievinä. Näitä saattaa kuitenkin esiintyä erityyppisesti. Mm. suun kuivumista ja huimausta saattaa ilmetä. Lääkkeen massiivinen yliannostus voi kuitenkin olla vaarallinen, koska tälloin tajunnantaso saattaa aleta. Lääke ei ole ainakaan suuresti sydäntoksinen, toisin kuten amitriptyliini.[1] Kuten suurimman osan muitakin ei-MAOI-lääkeiden kanssa, MAOI-lääkkeiden käytön lopettamisesta tulisi pitää vähintään 2 viikon väli ennen doksepiinin käytön aloittamista. Varsinaisista vasta-aiheisista sairauksista doksepiinin kohdalla tulisivat kysymykseen lähinnä glaukooma (silmänpainetauti) ja virtsaretentio eli virtsaumpi. Virtsaretention kehittyminen on mahdollista doksepiini-hoidon aikana.[3]

Myös nk. kipukynnyslääkkeenä doksepiinia voidaan käyttää varsinkin erilaisissa hermostollisissa kipu- ja särkytiloissa, joskin amitriptyliini on suuresti suositumpi tässä käyttöindikaatiossa. Tällöin lääkityksen vaikutus perustuu kipukynnyksen kohoamiseen. Eräänä esimerkkinä neuralgiasta eli pitkäkestoisesta perifeeriseen tuntohermotukseen liittyvästä vaivasta lienee trigeminusneuralgia, kolmoishermosärky.[4][5]

Tablettien vahvuudet ovat yleensä 10, 25 ja 50 mg.[6]

Vuoden 1976 Pharmaca Fennican mukaan, olisi ollut käytettävissä myös lihakseen pistettävä injektio sekä lääkemikstuura. Injektiolääkkeen vahvuutena oli 12,5 mg/ml eli 25 mg 2 ml:ssa per ampulla. Tämän lääkitysmuodon erityisominaisuus oli sen suuri väsyttävyys eli sedaatio, sekä nopea eliminaatio eli hajoaminen elimistössä. Tämän vuoksi lääkepistoksia saatettiin tarvita useita tässä hoitomuodossa.[7]

Klassisen masennuksen hoidossa on käytetty pitoisuuksia 75–150 mg/vrk. Nukahtamis- ja univaikeudet (insomnia), joihin on liittynyt ahdistuneisuus ja jännittyneisyys: pitoisuudet ovat olleet tasolla 25–50 mg/vrk. Hoitoannos otetaan iltaisin. Kivunhoidossa käytettäneen samansuuruista annostusta. Lääke otetaan suun kautta (per os). Tabletit (Doxal 10, 25 ja 50 mg) ovat sokeripäällysteisiä.[8]