Doctor Clayton

Peter Joe "Doctor" Clayton (19. huhtikuuta 1898 Georgia – 7. tammikuuta 1947 Chicago) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja ja laulunkirjoittaja.

Clayton syntyi useimpien lähteiden mukaan Georgiassa, vaikka hän myöhemmin väitti syntyneensä Afrikassa ja muuttaneensa St. Louisiin lapsena perheensä kanssa. Hänellä oli neljä lasta, ja hän työskenteli tehtaassa St. Louisissa, jossa aloitti laulajana (hänen sanotaan osanneen myös soittaa pianoa ja ukulelea[1]). Clayton äänitti kuusi kappaletta Bluebird Recordsille vuonna 1935, mutta vain kaksi niistä on koskaan julkaistu. Vuonna 1937 hän ilmeisesti menetti perheensä tulipalossa[2] ja alkoholisoitui. Hän oli outo näky pukeutuessaan liian isoon hattuun ja silmälaseihin[1].

Clayton muutti Chicagoon yhdessä Robert Lockwood Jr:n kanssa. Siellä hän levytti vuosina 1941–1942 neljä sessiota Bluebird ja Okeh Recordsille taustallaan pianisti Blind John Davis, kitaristi Robert Lockwood ja basisti Ransom Knowling osassa kappaleista. Kappaleiden joukossa olivat muun muassa useasti versioitu "Cheating and Lying Blues", "Pearl Harbor Blues", joka levytettiin kolme kuukautta Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen, sekä "Moonshine Woman Blues", josta tuli listahitti vuonna 1968 B.B. Kingin esittämänä nimellä "The Woman I Love".

Claytonin viimeiset levytyssessiot olivat helmikuussa ja elokuussa 1946 pienen "Baby Doo" Castonin johtaman ryhmän kanssa[1]. Kappaleista "Hold That Train Conductor" ja "I Need My Baby" King teki myös omat versionsa. Clayton kuoli tammikuussa 1947 tuberkuloosiin. Big Bill Broonzyn mukaan hautajaisiin osallistui vain kymmenen henkeä mukaan lukien hän ja Tampa Red. Samana vuonna Sunnyland Slim levytti nimellä "Doctor Clayton's Buddy".

»Well, Doctor Clayton was the man that I used to idolize; just about everything he did I used to sing along with it for hours.»
(B.B. King[1])