Dione (kuu)

Dionen pintaa (Carthage Linea), harsomaisilta näyttäviä jääjyrkänteitä ja vanhoja kraattereita.

Ennen Cassinin tekemää Dionen-ohilentoa 13. joulukuuta 2004 kirkkaan harsomaisen materian alkuperä oli epäselvä johtuen osittain siitä, että ainoat kuvat Dionesta oli otettu kaukaa. Kaikki mitä siitä tiedettiin oli se tosiasia, että se oli tarpeeksi ohutta ollakseen peittämättä alla olevia pinnanmuotoja. Erään teorian mukaan pian muodostumisensa jälkeen Dione oli geologisesti aktiivinen ja jokin prosessi, esimerkiksi jäävulkanismi päällysti uudelleen suuren osan kuun pinnasta. Juovat olisivat muodostuneet railojen kautta purkautuneesta materiasta, joka laskeutui takaisin kuun pinnalle lumena tai tuhkana. Myöhemmin, sisäisen toiminnan päättymisen jälkeen, kraatteroituminen jatkui lähinnä menosuuntaan päin olevalla pallonpuoliskolla tuhoten kaikki juovamuodostelmat siellä.

Cassini-luotaimen uudet kuvat osoittivat tämän teorian vääräksi: juovat eivät olekaan jääesiintymiä vaan kirkkaita jääjyrkänteitä, jotka pinnan murtuminen on synnyttänyt. Dione on paljastunut maailmaksi, jonka toinen pallonpuolisko on valtavien halkeamien repimä.

Cassini suoritti vielä lähemmän ohilennon (500 km) 11. lokakuuta 2005.

Dione 14. joulukuuta 2004 käsitellyssä ja terävöitetyssä värikuvassa.

Dione, Saturnus ja sen renkaita 11. lokakuuta 2005 otetussa kuvassa.

Dionen jäinen pinta koostuu hyvin kraatteroituneesta maastosta, kohtalaisesti tai vähän kraatteroituneista tasangoista ja harsomaisista rotkorakenteista. Hyvin kraatteroituneilla alueilla on useita kraattereita, joiden läpimitta on yli 100 kilometriä. Tasankojen kraatterien läpimitta on yleensä alle 30 kilometriä. Osa tasangoista on hyvin kraatteroituneita, kun taas osa ei ole. Suurin osa hyvin kraatteroituneesta maastosta sijaitsee tulosuuntaan päin olevalla pallonpuoliskolla, kun taas vähemmän kraatteroituneet tasangot sijaitsevat lähinnä menosuuntaan päin olevalla pallonpuoliskolla. Tämä on päinvastoin kuin jotkin tutkijat olettivat; Shoemakerin ja Wolfen kraatteroitumismallin mukaan vuorovesivoimien lukitsemilla kuilla kraatteroituminen on voimakkaampaa menosuuntaan päin olevalla pallonpuoliskolla. Tämä viittaa siihen, että voimakkaan asteroidipommituksen aikaan Dione oli lukkiutunut päinvastaiseen suuntaan. Koska Dione on kooltaan suhteellisen pieni, 35-kilometrisen kraatterin synnyttämä törmäys pystyy hieman kääntämään sitä. Koska Dionen pinnalla on lukuisia yli 35-kilometrisiä kraattereita, on se voinut pyörähtää ympäri useaan kertaan alkuaikojen kovassa pommituksessa. Sen jälkeen muodostunut kraatterikuviointi ja menosuuntaan päin olevan pallonpuoliskon korkeampi albedo viittaavat siihen, että sen nykyinen asento on säilynyt samana usean miljardin vuoden ajan.

Kuten Kallistolla, Dionen kraattereilta puuttuvat suuret korkeusvaihtelut, jotka ovat tyypillisiä Kuun ja Merkuriuksen kraattereille; tämä johtuu luultavasti siitä, että kuun heikko jääkuori tasoittuu aikojen kuluessa.

Cassini-luotaimen tekemien painovoimamittausten perusteella Dionen 100 kilometrin paksuisen jääkerroksen alla on kymmeniä kilometrejä syvä meri, joka ulottuu kuun kiviseen ytimeen saakka. Näin ollen Dionen sisäinen rakenne on samankaltainen kuin sitä pienemmällä Enceladuksella. Toisin kuin Enceladukselta, Dionelta ei ole havaittu vettä avaruuteen syökseviä geysireitä, mutta halkeillut kuori viittaa siihen, että niitä on ollut aiemmin. Dionen meri on todennäköisesti ollut olemassa kuun syntymisestä saakka. Kivisen ytimen ja veden väliset vuorovaikutukset tuottavat tärkeitä ravintoaineita ja toimivat energianlähteenä, joten meri voisi kyetä ylläpitämään mikrobitasoista elämää, jos sellaista on Dioneen kehittynyt.[2]