Diogenes Laertios

Diogenes Laertios (m.kreik. Διογένης Λαέρτιος, Diogenēs Laertios; 200-luku) kuuluu merkittävimpiin antiikin ajalla eläneisiin filosofien elämäkertojen kirjoittajiin. Hän oli kreikkalainen ja nimensä perusteella mahdollisesti kotoisin Kilikian Laerteesta tai roomalaista Laertiuksen sukua. Diogeneen omasta elämästä ei tiedetä juuri mitään, mutta häneltä säilynyt teos Merkittävien filosofien elämät ja opit on kreikkalaisen filosofian historian keskeisimpiä lähteitä.

Diogenes Laertios
Διογένης Λαέρτιος

Kuvitteellinen piirros Diogenes Laertioksesta 1600-luvulta.
Henkilötiedot
Syntynytnoin 100-luku – 200-luku
Kuollutnoin 200-luku – 300-luku
Koulutus ja ura
Tunnetut työt Merkittävien filosofien elämät ja opit

Elämä

Diogeneen elämästä ei tiedetä juuri mitään. Hänet on ajoitettu 200-luvulle. Hänen on täytynyt elää Sekstos Empeirikoksen (n. 200) jälkeen, sillä hän mainitsee tämän, ja ennen Stefanos Byzantionlaista (n. 500), jolta tunnetaan varhaisin lainaus häneltä. Diogenes ei mainitse uusplatonilaisia filosofeja, vaikka hänen pääteoksensa oli osoitettu eräälle platonismista kiinnostuneelle naiselle.[1] Diogenes eli todennäköisesti vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, Severus Alexanderin (222–235) ja tämän seuraajien aikana.

Diogeneen nimen täsmällinen muoto on epävarma. Hänen teoksensa antiikin aikaisissa käsikirjoituksissa häneen viitataan nimellä ”Laertios Diogenes”, ja tämä muoto esiintyy edelleen Sopatroksella[2] ja Sudassa.[3] Nykyaikainen muoto ”Diogenes Laertios” on harvinaisempi ja esiintyy Stefanoksella[4] ja eräässä Kreikkalaisen antologian lemmassa.[5] Häneen viitataan myös nimellä ”Laertes”[6] sekä pelkästään nimellä Diogenes.[7]

Samoin myös nimen ”Laertios” alkuperä on epävarma. Stefanos viittaa häneen eräässä kohdassa ”Diogenes Laerteslaisena”,[8] mikä viittaisi siihen, että Diogenes olisi ollut kotoisin jostain Laertes-nimisestä kaupungista, kenties Kaarian tai Kilikian tuon nimisistä kaupungeista. Toinen ehdotettu selitys on, että jollain hänen esivanhemmistaan olisi ollut roomalainen Laertiuksen sukuun kuulunut suojelija.[9] Tuoreemman teorian mukaan ”Laertios” on lempinimi, jolla hänet on erotettu antiikin muista Diogenes-nimisistä. Nimi olisi peräisin homeerisesta epiteetistä Diogenes Laertiadē (”Zeus-syntyinen Laerteen poika”), jolla Odysseiassa viitataan Odysseukseen.[10][11]

Mikäli Diogeneen kotikaupunki ei ole joku Laertes-nimisistä kaupungeista, paikka on tuntematon. Erääseen Diogeneen teoksen kohtaan[12] perustuen on ehdotettu, että hänen kotipaikkansa olisi ollut Bithynian Nikaia.[13]

Teokset
Merkittävien filosofien elämät ja opit -teoksen kansilehti vuodelta 1594.

Diogenes tunnetaan lähes ainoastaan pääteoksestaan Merkittävien filosofien elämät ja opit (Βίοι και γνώμαι των εν φιλοσοφία ευδοκιμησάντων, Bioi kai gnōmai tōn en filosofia eudokimēsantōn), johon on koottu sekalaista elämäkerta- ja doksografista aineistoa sekä anekdootteja kaikista merkittävistä antiikin ajan kreikkalaisista filosofeista, mukaan lukien muun muassa Thales, Sokrates, Platon, Aristoteles, Diogenes, Zenon Kitionilainen, Pythagoras ja Epikuros. Diogenes ei itse ollut varsinaisesti filosofi, ja hänen teoksensa on kritiikitön ja sisältää paljon suoranaisia legendoja. Silti se on monien kirjassa mainittujen filosofien elämän ja opetusten ainoita lähteitä. Michel de Montaigne totesikin toivovansa, että yhden Laertioksen sijasta hänen kaltaisiaan olisi ollut tusina.[14]

Diogeneen omasta ajattelusta tiedetään yhtä vähän kuin hänen elämästään. On ehdotettu, että hän olisi ollut epikurolainen tai skeptikko. Näkemystä epikurolaisuudesta puoltaa se, että hän puolustaa Epikurosta[15] ja on kuvannut epikurolaisia oppeja laajalti teoksensa kymmenennessä kirjassa ja ottanut Epikurokselta mukaan kokonaisia teoksia. Näkemystä skeptisyydestä on tuettu sillä, että Diogenes osoittaa koulukuntien oppien suhteen puolueettomuutta skeptikkojen tyyliin ja on seurannut skeptisistisen koulukunnan historiaa muita kouluja pidemmälle. Eräässä kohdassa hän vaikuttaa jopa viittaavan skeptikoihin ”meidän koulunamme”.[12] Toisaalta suurin osa näistä seikoista voidaan selittää sillä, että Diogenes on kopioinut lähteitään suoraan ja kritiikittömästi. On siten mahdotonta sanoa, että hän olisi kannattanut jotakin tiettyä koulua, ja hän vaikuttaa yleensäkin olevan kiinnostuneempi filosofien elämäkertojen yksityiskohdista kuin filosofisista opeista.[16]

Nykytutkimuksessa Diogeneen teoksen antamiin todistuksiin suhtaudutaan usein varovaisesti. Herbert S. Long toteaa, että Diogenes on saavuttanut omia ansioitaan suuremman merkityksen siksi, että monet primäärilähteet ja varhaisemmat sekundaarilähteet ovat kadonneet, jolloin Diogeneen teos on päätynyt merkittävimmäksi kreikkalaisen filosofian historian välittäjäksi nykyaikaan.[17]

Merkittävien filosofien elämät ja opit -teoksen lisäksi Diogenes kirjoitti runomuotoisen teoksen kuuluisista miehistä eri runomitoissa, nimeltään Sekamitat (Πάμμετρος, Pammetros).[18]

Lähteet
  1. Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.47.
  2. Sopatros, teoksessa Fotios: Biblioth. 161.
  3. Suda, ”Tetralogia”.
  4. Stefanos Byzantionlainen: Druidai.
  5. Lemma Anthologia Palatinaan, VII.95.
  6. Eustathios: Iliaasta, M. 153.
  7. Stefanos Byzantionlainen: Enetoi.
  8. Stefanos Byzantionlainen: Kholleidai.
  9. Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 1022. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.
  10. Homeros: Odysseia V.203: ”διογενὲς Λαερτιάδη, πολυμήχαν᾽ Ὀδυσσεῦ” (diogenes Laertiadē polymēkhan' Odysseu); Otto Mannisen suomennoksessa "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo".
  11. Diogenes Laërtius; Long, Herbert S. (toim.): ”Introduction”, Lives of Eminent Philosophers, s. xvi. Volume 1. Loeb Classical Library, 1972. (englanniksi)
  12. DL IX.109.
  13. Routledge Encyclopedia of Philosophy, Volume 4, (1998), s. 86.
  14. Montaigne, Essays II.10 "Of Books" (englanniksi).
  15. DL X.3–12.
  16. Long 1972, s. xvii–xviii.
  17. Long 1972, s. xix.
  18. DL I.39, I.63, VII.31.

    Kirjallisuutta

    Suomennokset

    Muuta kirjallisuutta
    • Ahonen, Marke: Diogenes Laertios ja filosofit. Historiallinen aikakauskirja, 2002, 100. vsk, nro 4.
    • Meijer, Jorgen: Diogenes Laertius and his Hellenistic background. Wiesbaden: Steiner, 1978. (englanniksi)
    • Meijer, Jorgen: ”Diogenes Laertius and the transmission of Greek philosophy”. Teoksessa Haase, W. & Temporini, H. (toim.): Aufstieg und Niedergang der römischen Welt, s. 3556-3662. II 36.5. Berlin/New York: de Gruyter, 1992. (saksaksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.