Dimitri Kuzmin-Karavajev

Dimitri Dimitrijevitš Kuzmin-Karavajev (Kusmin-Karavajeff, ven. Димитрий Димитриевич Кузьмин-Караваев; 20. tammikuuta (J: 8. tammikuuta) 1892 Pietari – 3. toukokuuta 1985 Helsinki) oli venäläinen ratsumestari, joka asettui vallankumouksen jälkeen pakolaiseksi Suomeen ja toimi Helsingissä "Suomen venäläisen siirtokunnan" klubin klubimestarina sekä tosiasiallisena johtajana. Hänellä oli keskeinen asema Suomen venäläisessä emigranttiyhteisössä ja hän kuului Venäjän yleissotilaalliseen liittoon (ROVS).[1]

Dimitri Kuzmin-Karavajev
Henkilötiedot
Syntynyt20. tammikuuta 1892
Pietari
Kuollut3. toukokuuta 1985 (93 vuotta)
Helsinki
Muut tiedot
KoulutusJelisavetgradin ratsuväkiopisto

Kuzmin-Karavajev luovutettiin vuonna 1945 niin sanottujen Leinon vankien joukossa Neuvostoliittoon ja tuomittiin siellä vankileirille 10 vuodeksi. Hänet siirrettiin vankilaan vuonna 1947 sekä edelleen Mariinskin vankilaan.[2] Tuomion perusteluna oli osallistuminen "vastavallankumouksellisen" järjestön toimintaan. Kuzmin-Karavajev palasi Suomeen vuonna 1955.[3] Hän toimi syyskuuhun 1974 venäjänkielisen vanhainkoti Auringon johtajana.

Kuzmin-Karavajev pelasi bridge-joukkueessa, joka voitti suomenmestaruuden vuosina 1937, 1938 ja 1940.[4]

Lähteet
  1. Partanen, Juho: ”’Leinon vankien’ tapaus ja vangeille maksetut korvaukset”, s. 345, Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin: Kansallisarkiston artikkelikirja. Toimittanut Lars Westerlund. Kansallisarkisto, Helsinki 2010.
  2. Stalin's Secret Weapon: Arrested Finns (By name) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi). Viitattu 30.12.2012.
  3. Pohjonen, Juha: Valvontakomission uhrit: Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1955, s. 75. Kustannusosakeyhtiö HAI, 2011.
  4. Bridge Finland.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.