Dilophosaurus
Dilophosaurus eli ”kaksiharjalisko” oli suurikokoinen varhaisjurakaudella noin 201–189 miljoonaa vuotta sitten elänyt petodinosaurus. Tyyppilaji Dilophosaurus wetherilli eli Pohjois-Amerikan lounaisosissa. On myös todisteita siitä että Dilophosaurus olisi elänyt Euraasiassa. Esimerkiksi Dilophosaurus sinensis Kiinasta saattoi olla Dilophosaurus-laji, tai sen lähisukulainen.
Dilophosaurus | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
Alalahko: | Teropodit Theropoda |
Yläheimo: | Coelophysoidea |
Heimo: | Dilophosauridae |
Suku: |
Dilophosaurus Welles, 1970 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö
Dilophosaurus oli sukulaistensa tavoin kevytrakenteinen. Se kasvoi noin kuusimetriseksi ja painoi 300–500 kilogrammaa. Kaula oli pitkä ja kapea. Se oli luultasti nopea peto joka juoksi kiinni saaliinsa. Hampaat olivat pitkät, piikkimäiset ja terävät, mutta niin ohuet, etteivät ne soveltuneet saaliin tappamiseen. Dilophosaurus luultavasti tappoi saaliinsa kynnellisillä eturaajoillaan leukojen sijasta tai söi raatoja. Ruokavalioon kuului muun muassa Heterodontosaurus, Scutellosaurus sekä Anchisaurus ja muut prosauropodit. Toisen teorian mukaan Dilophosaurus käytti kalaa ravintonaan. Dilophosauruksen ja spinosaurien kallojen yhtäläisyydet tukevat tätä ajatusta.
Dilophosauruksen tunnetuin piirre olivat sen pääkallossa sijainneet parilliset, puoliympyrän muotoiset luiset harjanteet. Nämä ohuet heltat ylsivät silmien taakse asti. Niiden käyttöä ei tunneta, mutta koska ne olivat niin ohuet, se ei käyttänyt niitä aseena. Niissä oli matalia onteloita ja reikiä, jotka toimivat mahdollisesti ilmapusseina. Ne ovat voineet toimia erottaakseen lajit ja yksilöt toisistaan, tai kumppanin houkutteluun. Joillakin yksilöillä (ehkä naarailla) oli pienempi heltta.
Toisin kuin useissa elokuvissa, tv-sarjoissa ja peleissä kuvataan, ei dilophosauruksella ole ollut samankaltaista kaulusta kuin kaulusliskolla.
Löytö ja lajit
Vuonna 1942 Samuel Paul Wellesin tutkijaryhmä löysi najavointiaanien johtamana ensimmäiset Dilophosauruksen jäänteet Arizonasta. Löytö nimettiin Megalosaurus wetherilliksi. Myöhemmin se siirrettiin omaan sukuunsa Dilophosaurus. Myöhemmin on myös kuvattu kaksi muuta lajia, D. breedorum ja D. sinensis. Aasialaisella D. sinensiksellä oli suuremmat aukot kallossa sekä huomattavasti tukevammat hampaat, ja se saattaa olla Sinosauruksen synonyymi.
D. breedorumin luokittelu omana lajina on kiistelty, sillä se eroaa vain vähän D. wetherillista.
Vallåkrasta Ruotsin Skånesta löydettiin vuonna 1970 jalanjälkiä joiden oletetaan kuuluneen Dilophosaurukselle. Jalanjälkien koko vaihteli, suurimmat jäljet olivat lähemmäs 30 senttimetriä pitkiä. Löytö osoittaa Dilophosauruksen eläneen laumoissa.[1]
Luokittelu
Dilophosaurus on Dilophosauridae-heimon tunnettuin laji . Aiemmin Dilophosaurusta pidettiin usein linkkinä keratosaurien ja keelurosaurien välissä. Uusimpien tutkimusten mukaan se kuului keelofyysien yläheimoon Coelophysoidea, keratosaurien ja tetanurien ulkopuolella.
Yksinkertaistettu kladogrammi:
Teropodit Theropoda |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||
Dilophosaurus populaarikulttuurissa
Dilophosaurus esiintyy Jurassic Park -elokuvassa ja Dinosauruspuisto-kirjassa. Molemmissa Dilophosaurus pystyy sylkemään myrkkyä suustaan. Mitään todisteita dinosauruksen myrkyllisyydestä ei kuitenkaan ole. Elokuvassa Dilophosaurusta on myös pienennetty, tai se on poikanen, jotta se ei veisi mielenkiintoa elokuvan suurimmalta dinosaurukselta, Tyrannosaurus rexiltä. Elokuvassa Dilophosauruksen kaulan ympärillä on myös suuri värisevä kaulus, kuten nykyajan kaulusliskoilla. Se esiintyi myös Discoveryn sarjassa Dinosaurusten aika. Yhdysvaltalaisessa Dinosaurs-sarjassa Earl Sinclairin vaimo ”Fran” on Dilophosaurus.
Lähteet
- Michael K. Brett-Surman: Ihmeellinen luonto: Dinosaurukset, s. 122. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6547-9.
- http://www.exempelbanken.se/system/documents/980191441/original/3228_vallakra.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)