Diklooriheptoksidi

Diklooriheptoksidi
Tunnisteet
CAS-numero	12015-53-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava	Cl2O7
Moolimassa	182,9
Ulkomuoto	Väritön neste
Sulamispiste	-91,5 °C[1]
Kiehumispiste	82 °C[1]
Tiheys	1,9 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen	Reagoi veden kanssa
	Infobox OK

Diklooriheptoksidi (Cl₂O₇) tai klooriheptoksidi on kloorin ja hapen muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.

Ominaisuudet ja valmistus

Huoneenlämpötilassa diklooriheptoksidi on väritöntä nestettä. Aine liukenee veteen ja hydrolysoituu hitaasti perkloorihapoksi. Yhdiste on stabiilein kloorin oksideista, mutta on silti hyvin vahva hapetin. Reaktio orgaanisten aineiden kanssa voi olla hyvin kiivas. Alkeenien kanssa diklooriheptoksidi moudostaa alkyyliperkloraatteja. Diklooriheptoksidi voi räjähtää iskun tai kuumennuksen vaikutuksesta.[2][3][4][5][6]

Diklooriheptoksidia valmistetaan perkloorihapon ja fosforipentoksidin reaktiolla ja muodostunut diklooriheptoksidi tislataan alipaineessa. Toinen tapa on kloorin tai klooridioksidin hapetus otsonilla.[2][3][4][5][6]

2 HClO₄ + P₂O₁₀ → Cl₂O₇ + 2 H₂PO₃

Lähteet

William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–58. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
Sudhir K. Mendiratta, Ronald L. Dotson & Robert T. Brooker: Perchloric Acid and Perchlorates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 215. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 125. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 464. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)
N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 850. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[crc-1] William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–58. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)

[kirk-othmer-2] Sudhir K. Mendiratta, Ronald L. Dotson & Robert T. Brooker: Perchloric Acid and Perchlorates, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.

[concise-3] Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 215. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)

[karamaki-4] E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 125. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[inorganic-5] Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 464. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.5.2022). (englanniksi)

[chemistry-6] N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 850. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)