Diictodon
Diictodon (nimen merkitys: ”kaksi fretin hammasta”) on sukupuuttoon kuollut terapsidisuku, joka kuuluu dikynodontteihin. Se eli permikauden lopulla, ja oli tuolloin varsin yleinen.[2][3] Diictodon-sukuun luettiin aikaisemmin useita lajeja: D. galeops, D. grimbeeki, D. palustris, D. psittacops, D. parringtoni ja D. tienshanensis. Nykytiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että lajeja olisi vain yksi, D. feliceps. Sen fossiileja on löytynyt paljolti Etelä-Afrikasta, mutta yksi tunnetaan myös Kiinasta. Tämä viittaa siihen, että lajin levinneisyys on saattanut olla Pangean laajuinen.[4] Eräillä alueilla Etelä-Afrikassa Diictodon käsittää 40–50 % fossiililöydöistä.[5]
| Diictodon | |
|---|---|
 Rekonstruktio Staatliches Museum für Naturkunde Karlsruhessa, Saksassa |
|
|
Permikausi Wuchiaping-vaihe–Changxing-vaihe |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Kladi: | Synapsidit Synapsida |
| Lahko: | Terapsidit Therapsida |
| Kladi: | Neotherapsida |
| Alalahko: | †Anomodontia |
| Osalahko: | †Dikynodontit Dicynodontia |
| Heimo: | †Pylaecephalidae |
| Suku: |
†Diictodon Broom, 1913[1] |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Emydorhynchus Broom, 1913 |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö
Diictodonin pituus on noin puoli metriä. Sen pää on suuri, suunnilleen 20 % eläimen ruumiinpituudesta. Tämän terapsidin kallo on keskimäärin noin 100 millimetriä pitkä. Diictodonilla on dikynodonteille tyypillisesti nokka sekä usein kaksi keilamaista kulmahammasta, mutta ei muita hampaita. Kulmahampaat saattavat kuitenkin myös puuttua. Tämä saattaa olla sukupuolten välinen ero, tai johtua jostakin muusta tekijästä. Eläimen ruumis on lieriömäinen ja häntä sekä raajat ovat lyhyet.[5][3]
Elintavat
Diictodon oli kasvinsyöjä, ja se kaivoi kapeita ja korkkiruuvimaisesti mutkittelevia käytäviä, jotka päättyivät noin 1,5 metrin syvyydessä pesäkammioon. Nämä pesäkolot saattoivat olla avain Diictodonin menestykseen, sillä ilma maan alla pysyi viileänä. Siellä eläin todennäköisesti horrosti huonojen aikojen yli. Ilmeisesti Diictodon käytti kolojensa kaivamiseen takajalkojaan. Diictodonien koloja on löydetty useita noin 500 m2:n alueelta, mutta käytävät eivät ole toisiinsa yhteydessä. Tämä viittaa Diictodonien eläneen lähellä toisiaan, mutta ei yhtenäisenä yhteisönä. Diictodon oli todennäköisesti seurallinen, sillä yhtenäisenä säilyneitä luurankoja on löydetty pareittain useista näiden eläinten eläessään tekemistä käytävistä.[5][3]
Luokittelu
Diictodon kuuluu heimoon Pylaecephalidae, ja on siis läheistä sukua esimerkiksi Robertialle.[5][6]
Fylogenia
Sidor (2003), lisätty Kwazulusaurus Maisch, (2002):[7]
| Therapsida |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kahden koloonsa fossiloituneen Diictodonin jäänteet
Diictodonin luuranko
Diictodonin fossiili
Diictodon-pesueen fossiili
Diictodonin täyttyneen kolon fossiili ja luuranko
Diictodonin kallo pilkistämässä kivestä. (Aiemmin nimellä ”Dicynodon grimbeeki”, mutta se on Diictodonin synonyymi.)
Diictodon felicepsin koko verrattuna ihmiseen
Diictodon felicepsin rekonstruktio
Lähteet
- †Diictodon Broom 1913 (dicynodont) fossilworks.org. Fossilworks - Gateway to the Paleobiology Database. Arkistoitu 24.2.2018. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
- Genus: Diictodon BROOM, 1913 paleofile.com. Paleofile.com. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
- Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 48. Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7.
- Kenneth D. Angielczyk & Corwin Sullivan: Diictodon feliceps (Owen, 1876), a Dicynodont (Therapsida, Anomodontia) Species with a Pangaean Distribution. Journal of Vertebrate Paleontology, 2008, 28. vsk, nro 3, s. 788–802. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2015. (englanniksi)
- Sanghamitra Ray & Anusuya Chinsamy: Functional aspects of the postcranial anatomy of the Permian dicynodont Diictodon and their ecological implications. Palaeontology, 2003, 46. vsk, nro 1, s. 151–183. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2015. (englanniksi)
- Mikko Haaramo: †DICYNODONTIA – dicynodonts Mikko's Phylogeny Archive. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)
- Jessica Amber Camp: Morphological variation and disparity in Lystrosaurus (Therapsida: Dicynodontia) Theses and Dissertations. 2010. University of Iowa. Viitattu 20.8.2015. (englanniksi)