Käyttöoikeuksien hallinta

DRM (lyhenne sanoista Digital Rights Management, suom. digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta) on yleisnimi tekniikoille, joilla pyritään rajoittamaan sitä, mitä tietokoneen tai muun vastaanottimen käyttäjä pystyy DRM-suojatulle datalle tekemään saadessaan käsiinsä tällaista dataa. DRM-tekniikka saattaa asettaa rajoituksia esimerkiksi datan edelleenlähettämiselle, tallentamiselle ja kopioimiselle.

DRM-tekniikoiden sovellusalueita ovat muun muassa tekijänoikeuden alaisen musiikin, elokuvien ja tietokoneohjelmistojen kopioinnin esto sekä liikesalaisuuksien suojaaminen teollisuusvakoilulta. Esimerkkejä:

  • Käyttäjä lataa DRM-suojatun musiikkikappaleen internet-musiikkikaupasta. DRM-suojaus estää häntä kopioimasta kappaletta eteenpäin tai soittamasta sitä muilla kuin musiikkikaupan omalla soitinohjelmalla.
  • IT-yrityksen työntekijä lähettää toiselle työntekijälle DRM-suojatun sähköpostiviestin, joka sisältää tietoja tulevasta tuotejulkaisusta. Lähettäjä merkitsee viestin luottamukselliseksi, jolloin sähköpostiviestin vastaanottaja ei pysty tulostamaan sitä, eikä kopioimaan siitä tekstiä leikepöydälle, saati lähettämään viestiä eteenpäin. On kuitenkin huomion arvoista että kuvan tai tekstin suojaaminen tällä tavalla on hyvin helposti kierrettävissä ilman erityistä tietotekniikan tuntemustakin.

Suomen laki
Pääartikkeli: Suomen tekijänoikeus- ja rikoslain muutos

Suomen tekijänoikeuslaki kieltää kopiosuojatun materiaalin purkamisen muuta tarkoitusta kuin sisällön katselua tai kuuntelua varten. Rikoslaissa rikosnimike on teknisen suojauksen kiertäminen ja siitä voidaan tuomita enintään vuodeksi vankeuteen. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että kopiosuojatusta CD- tai DVD-levystä ei saa tehdä varmuuskopiota, eikä sisältöä saa omatoimisesti siirtää esimerkiksi kannettavalle soittimelle, ellei käytössä oleva kopiosuojausjärjestelmä sitä mahdollisuutta erikseen tarjoa.

Uusi tekijänoikeuslaki astui pääosin voimaan 1. tammikuuta 2006. Lakia arvosteltiin voimakkaasti muun muassa siksi, että se poistaa CD- tai DVD-levyn omistajan oikeuden valita, millä välineillä ja miten hän laillisesti ostamaansa sisältöä käyttää. Tämä voi tehdä levyn käytön mahdottomaksi muun muassa sellaisissa ympäristöissä, joita kopiosuojausjärjestelmä ei tue. Lisäksi laki kieltää kopiosuojauksen kiertoon käytetyt ohjelmat ja organisoidun kopiosuojausten purkupalvelun tarjoamisen (teknisen suojauksen kiertämiskeinorikos).

Kopiosuojauksen kiertämisen kielto ei koske tietokoneohjelmaa suojaavaa kopiosuojausta.

Arvostelua

Vapaiden ohjelmistojen liikkeen johtajan Richard Stallmanin perustaman Free Software Foundationin mukaan sana rights (oikeudet) DRM-tekniikan nimessä on harhaanjohtava, ja järjestö on kehottanutkin käyttämään tekniikoista nimitystä Digital Restrictions Management, käyttöestojen hallinta.[1]

Muun muassa kansalaisjärjestö EFFI on esittänyt voimakasta arvostelua DRM-tekniikoita kohtaan. DRM-tekniikoiden vastustajien mielestä DRM-tekniikat rajoittavat niillä suojatun materiaalin laillista käyttöä ja asettavat sisällöntuottajien oikeudet kuluttajan oikeuksien edelle. Myös vapaiden ohjelmistojen käyttäjät ja kehittäjät arvostelevat vahvasti DRM-tekniikoita, sillä DRM rajoittaa esimerkiksi DRM-suojatun musiikin soittamisen pelkästään suurten yhtiöiden soittimiin ja estävät kappaleiden soittamisen toteuttamisen vapaan lähdekoodin ohjelmiin kiertämättä suojausta, mikä on laitonta. DRM-suojaukset ovat myös aiheuttaneet runsaasti ongelmia soitettaessa sisältöä muualla kuin tietokoneella, esimerkiksi MP3-soittimissa tai autojen soittimissa. 27. syyskuuta 2008 Walmart ilmoitti, että se sulkee DRM-palvelimensa 9. lokakuuta 2008, jolloin sieltä ostettu DRM-suojattu musiikki lakkaa toimimasta.[2]

Monet yksityishenkilöt vastustavat DRM-tekniikoita periaatteesta, sillä ne rajoittavat yksityishenkilön oikeuksia ostamaansa tuotteeseen. DRM-tekniikka on ajanut monet tavallisesti musiikkinsa ostavat yksityishenkilöt lataamaan musiikkinsa laittomasti vertaisverkoista, joissa DRM-suojaukset on poistettu ja musiikki toimii kaikkialla. Jotkut näistä henkilöistä tosin ostavat yhä musiikkinsa, mutta lataavat kopion "laittomasti" saadakseen sisällön toimimaan soittimissaan.

Videopeleihin asetetut kopiointisuojaukset aiheuttavat usein peleihin ylimääräisiä bugeja, muun muassa The Witcher 2 -peli oli Denuvo kopiointisuojauksen bugien takia monien mielestä pelikelvoton kunnes pelin kehittäjä julkaisi pelistä DRM-vapaan version. [3] Videopelien kopiointisuojausten onkin katsottu lähinnä hankaloittavan laillisesti pelin ostaneita pelaajia koska useimmiten kopiointisuojaukset joka tapauksessa murretaan muutaman viikon kuluessa pelien julkaisusta. [4][5]

Katso myös

Lähteet
  1. Johns: Digital Restrictions Management and Treacherous Computing 18.9.2006. Free Software Foundation. Viitattu 14.7.2007. (englanniksi)
  2. http://www.readwriteweb.com/archives/wal-mart_gives_consumers_number_1_reason_why_drm_not_answer.php (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Pelien uusi uljas suojaus: Heti romukoppaan? Digitoday. 2.12.2014. Viitattu 20.3.2022.
  4. nnirvi: Suojauksenmurtajat Pelit. 2.8.2010. Viitattu 20.3.2022.
  5. Sonic Manian Denuvo-kopiosuojaus murrettiin reilussa viikossa Muropaketti. 6.9.2017. Viitattu 20.3.2022.

    Kirjallisuutta
    • Kinnunen, Inari Tekijänoikeuden tekniset suojakeinot ja teosten yksityinen käyttäminen. Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, Turku 2003. ISBN 951-29-2443-9

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.