Dieppen maihinnousu

Dieppen maihinnousu, isku Dieppeen tai operaatio Jubilee oli toisessa maailmansodassa kanadalaisten, brittien ja yhdysvaltalaisten maihinnousu 19. elokuuta 1942 Saksan miehittämään Dieppen satamaan Seine-Maritimessa, Ranskan pohjoisrannikolla.

Dieppen maihinnousu
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa
Hylätty Daimler Dingo -panssariauto Dieppen rannikolla.
Päivämäärä:

19. elokuuta 1942

Paikka:

Dieppe, Ranska

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

 Kanada
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat

 Saksa

Komentajat

Louis Mountbatten
J.H. Roberts

Gerd von Rundstedt

Vahvuudet

6 086

1 500

Tappiot

Kanada:
950 kuollutta
2 340 haavoittunutta tai vangittua
Yhdistynyt kuningaskunta:
600 (kokonaistappiot)
Yhdysvallat:
4 (kokonaistappiot)

Saksa:
311 kuollutta
280 haavoittunutta

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa • Valesota • Alankomaiden valtaus • Belgian valtaus • Luxemburgin valtaus • Taistelu Ranskasta • Taistelu Britanniasta • Operaatio Attila / Operaatio Anton • Dieppe • Normandia • Dragoon • Market Garden • Hürtgen • Aachen • Ardennien taistelu (Nordwind)

Lordi Louis Mountbatten varusti täysmittaisen operaation Dieppen satamaan. Tarkoituksena oli testata koordinaatiota suuressa amfibio-operaatiossa, pitää satama vähän aikaa maihinnousun onnistumismahdollisuuksien todistamiseksi ja vetää Luftwaffe suureen ja valmisteltuun taisteluun.

Tarkoitus oli siis ensisijaisesti tiedonhankinta: tietyn ajan jälkeen maihinnousijat olisivat vetäytyneet mukanaan tiedot sataman ja alueen todellisesta vahvuudesta ja siis oikeaan maihinnousuun tarvittavista voimista.

Operaatio Jubileehen osallistui Kanadan 2. divisioona, tuhat brittiläistä sotilasta ja 50 amerikkalaista sotilasta, yhteensä noin 6 000 miestä. Joukkoja tuki 30 uutta Churchill-panssarivaunua ja 70 ilmavoimien laivuetta.

Operaation onnistumisen edellytyksenä ollut yllätyshyökkäys menetettiin, koska pieni kalastusalus havaitsi tulijat ja ehti toimittaa hälytyksen.

Saksalaisten vastarinta oli niin kovaa, että hyökkääjät joutuivat perääntymään yhdeksän tunnin jälkeen. Operaatio oli katastrofi, kaatuneita oli tuhat ja rintamalle jäi 2 000 miestä ja suurin osa varusteista. Maihin nousseista 6 086 miehestä menetettiin 4 384, liittoutuneiden ilmavoimat menettivät 119 konetta ja Royal Navy 555 miestä. Luftwaffe menetti 23 hävittäjää ja 25 Do-217-pommikonetta.

Suunnitelma

Tarkoitus oli 237 aluksen ja 6 000 miehen hyökkäyksellä vallata Dieppen kaupunki, jossa oli 34 000 asukasta ja noin 2 000 miehen vahvuinen saksalainen varuskunta, sekä tuhota lähellä sijaitseva lentokenttä, vallata saksalaisten päämaja, ottaa upseereja vangiksi ja räjäyttää tutka-asema. Tehtävän suorittamisen jälkeen joukkojen oli määrä palata takaisin Englantiin.

Dieppen ympäristö

Maihinnousujoukoilla oli edessään suuri haaste. Kaupungin kohdalla kivinen ranta vietti vesirajasta ylöspäin kivimuuriin asti. Muurin takana oli piikkilangoilla katettu rantakaistale, joka jatkui vielä vähän matkaa. Se rajoittui rantakatua reunustavaan muuriin, jonka takana oli leveä rantakatu ja ensimmäiset rakennukset. Rannasta rantakadulle oli noin 220 metrin matka. Saksalaiset olivat miehittäneet kasinorakennuksen kohdalla olevan rannan runsain joukoin. Bunkkereita ja ampumahautoja oli rakennettu rantatöyrään päälle, jotta he näkisivät kaikki lähestyjät. Lisäksi rantakadun varren talot oli varustettu konekivääreille. Rantakadulle johtavat sivukadut oli tukittu betonisilla panssariesteillä.

Taistelu
Brittiläisiä kommandoja
Saksalaisten torjuma maihinnousu
Kanadalaisia kaatuneita sotilaita vedenrajassa Dieppessä taistelun jälkeen.
Kanadalaisia sotilaita vankina Dieppessä taistelun jälkeen.

Ensimmäinen yhteenotto

Kello 3.47 pieni saksalainen saattue havaitsi brittialukset ja avasi tulen tätä vastaan joutuen kuitenkin hetken päästä vetäytymään. Tykkien jyly oli kuitenkin arkipäivää Englannin kanaalissa, joten kukaan ei vielä kiinnittänyt suurempaa huomiota siihen.

Tukioperaatiot

Liittoutuneet käynnistivät kaupungin sivustoilla neljä tukioperaatiota tuhotakseen raskaan tykistön patterit. Kaksi brittiläistä kommando-osastoa nousi maihin kymmenen kilometriä Dieppestä länteen. Yhteensä parin sadan miehen vahvuiset osastot kapusivat miinoitettua rantatöyrästä ylöspäin ja etenivät kilometrin verran sisämaahan ja hyökkäsivät pistimin saksalaisen tykkipatterin kimppuun. Pian vartiomiehet ja tykkimiehet oli tapettu ja britit räjäyttivät tykit. Tämän jälkeen he palasivat aluksiinsa.

Dieppen itäpuolinen tuki-isku oli sen sijaan vielä kesken. Saksalaisten raivokas konekivääri- ja kiväärituli pysäytti britit, jotka olivat nousseet maihin muutaman kilometrin päässä kaupungista. Tuki-isku epäonnistui lopulta surkeasti ja päättyi verilöylyyn. Lähes kaikki sinne hyökänneet brittisotilaat kuolivat, haavoittuivat tai vangittiin.

Brittien kanssa nousivat yhtä aikaa maihin Puys’ssä ja Pourvillessä kanadalaiset joukot. Puys’ssä saksalaiset olivat jo valmiina ja 554 maihinnousseesta kanadalaisesta 500 kuoli, haavoittui tai vangittiin.

Pourvillessä kanadalaiset onnistuivat yllättämään saksalaiset ja valtasivat kylän. Kolmen tunnin taistelun jälkeen saksalaiset pääsivät kuitenkin niskan päälle ja ajoivat heidät takaisin. Vain yksi neljästä tukioperaatiosta oli onnistunut.

Maihinnousu

Kanadalaisjoukot aloittivat hyökkäyksen kello 5.30 aamulla. Dieppen saksalainen varuskunta oli täydessä taisteluvalmiudessa. Klo 5.20 ensimmäiset sotilaat ja tankit nousivat maihin. Vain harvat panssarivaunut pääsivät eteenpäin. Suurin osa tuhoutui kranaattitulessa tai vääntyivät teloilta pikkukivien vuoksi. Kanadalaiset maihinnousujoukot eivät pärjänneet sen paremmin. Vain harvat pääsivät ylittämään rannan ja satoja sotilaita kuoli heidän ollessaan kuin tarjottimella saksalaisten konekiväärien ja tarkka-ampujien tulittaessa. Radioyhteys rannan ja laivojen välillä petti radistien saadessa surmansa, joten operaatio Jubileen komentaja, kenraalimajuri John Hamilton Roberts ei saanut juuri minkäänlaista tietoa tapahtumista. Jotkut pääsivät lopulta rannan yli ja suojautuivat kivimuurin ja panssarinromujen taakse. Rynnäkkö olisi kuitenkin merkinnyt itsemurhaa kiivaan konekivääritulen takia, joten eteneminen pysähtyi kokonaan.

Perääntyminen

Lopulta Roberts tajusi, että operaatio oli epäonnistunut ja määräsi maihinnousualukset suuntaamaan kohti rantaa evakuoimaan miehet pois. Rajussa tulituksessa monet maihinnousualukset upposivat ja ne jotka pääsivät rannalle, saivat vastaansa paniikkiin joutuneita sotilaita, jotka yrittävät päästä nopeasti kyytiin. Pelastusoperaation aikana kuoli enemmän miehiä kuin varsinaisessa hyökkäyksessä. 400 miestä pelastettiin lopulta, mutta loput henkiinjääneet oli pakko jättää rannalle saksalaisten vangiksi.

Seuraukset

Liittoutuneiden sodanjohdon väittämän mukaan liittoutuneet saivat operaatiosta tarpeellista tietoa, jota voitiin käyttää hyväksi Normandian maihinnousua suunniteltaessa ja toteutettaessa. Useiden sotahistorioitsijoiden mukaan operaatiosta ei ollut kuitenkaan vastaavaa hyötyä, sillä useimmat kerätyt opit olisivat olleet ennalta arvattavissa ilman turhaa mies- ja tarvikehukkaa. Brittiläistä sodanjohtoa kohtaan nousi myös epäilyksiä, joiden mukaan sodanjohto näki Brittiläisen kansainyhteisön joukot brittiarmeijaa uhrattavampina.[1]

Operaation toteuttajaa kenraalimajuri John Hamilton Robertsia ei suoraan syytetty epäonnistumisesta, mutta hän ei saanut enää rintamakomennuksia sodan aikana.[2]

Lähteet
  • Artikkeli Tieteen kuvalehden Historia-lehdessä. ISSN 0806-5209

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.