Die Fragmente der Vorsokratiker

Die Fragmente der Vorsokratiker on Hermann Alexander Dielsin kokoama jättimäinen esisokraattisilta filosofeilta säilyneiden tekstikatkelmien kokoelma, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1903. Diels uudisti ja laajensi teosta kolme kertaa, ja myöhemmin Walther Kranz julkaisi siitä viidennen uudistetun painoksen vuosina 1934–1937 ja kuudennen vuonna 1952. Teoksen myöhemmät painokset ovat uusintapainoksia kuudennesta.

Sisältö

Teos koostuu kolmesta osasta. Se esittää jokaista esisokraatikkoa koskien sekä lainauksia, jotka ovat peräisin heidän muuten kadonneista teoksistaan mutta säilyneet osana muiden myöhemmin kirjoittamia teoksia, sekä toisen käden lähteiden tarjoamaa aineistoa, joka tunnetaan nimellä testimonia. Tähän kuuluvat esisokraatikkojen teosten kommentaarit sekä selonteot heidän elämästään ja ajattelustaan.

Viittausjärjestelmä

Dielsin menetelmästä viitata esisokraatikkoja koskeviin tekstikatkelmiin on tullut alan standardi. Viittausjärjestelmää kutsutaan Diels-Kranz (DK) -numeroinniksi. Järjestelmässä jokaisella esisokraattisella kirjailijalla on oma numero, jonka mukaan kirjailijat on numeroitu suunnilleen aikajärjestyksessä Orfeuksesta teoksen Dissoi logoi kirjoittajaan. Kunkin numeron alla kirjailijaan liittyvät katkelmat on merkitty kirjaimella seuraavasti:[1]

A. testimonia: antiikin aikaiset selonteot kirjailijan elämästä ja opeista,
B. ipsissima verba: kirjailijan omat täsmälliset sanat, eli häneltä säilyneet tekstikatkelmat,
C. imitaatiot: sanat, joihin on otettu mallia kirjailijalta.

Kunkin kirjaimen alle koottujen katkelmien järjestys määräytyy puolestaan yleensä lähteiden nimien aakkosjärjestyksen perusteella.

Esimerkiksi Parmenidesta koskevat katkelmat löytyvät numerolta 28. Teksti, jota pidetään hänen runonsa Luonnosta (”Totuuden ja Mielipiteen tie”) johdanto-osana, ja joka tunnetaan Sekstos Empeirikoksen ja Simplikioksen lainaamana, on Dielsin kokoelmassa merkitty katkelmaksi 28 B1. Luku 28 viittaa siis Parmenideehen; B siihen, että kyseessä on suora lainaus; ja 1 tarkoittaa sitä, että kyseessä on ensimmäinen Dielsin esittämistä Parmenides-lainauksista.

Platonin kuvaus Zenon Elealaisen ja Parmenideen väitetystä vierailusta Ateenaan (Parmenides 127ff) on puolestaan merkitty katkelmaksi 29 A11. 29 on Zenonin numero teoksessa, sillä katkelma liittyy suoremmin Zenoniin kuin Parmenideehen; A tarkoittaa sitä, että kyseessä on kertomus kyseessä olevasta filosofista, ei lainaus.

Vaikka Dielsin teos on suuresti arvostettu, tutkijat ovat erimielisiä joistakin sen tekemistä tulkinnoista. Jotkut tutkijat pitävät joitakin katkelmia, jotka Diels on luokitellut suoriksi lainauksiksi, tosiasiassa parafraaseina tai oppien selityksinä.

Teoksesta puuttuvat luonnollisesti uusimmat tekstilöydöt, kuten vuonna 1998 julkistettu Strasbourgin papyrus, jossa on säilynyt joitakin osia Empedokleen ennen tuntemattomista runoista. Kyseessä vaikuttaa olevan jatko Empedokleen runolle Luonnosta, joka on Dielsin teoksessa katkelma DK 31 B17.

Osat

Vuoden 1934 painoksessa teoksen kolme osaa jakautuvat seuraavasti:

Osa I Osa II Osa III

A. Alku

B. 500- ja 400-lukujen eaa. filosofien ja heidän välittömien seuraajiensa katkelmat

B. 500- ja 400-lukujen eaa. filosofien ja heidän välittömien seuraajiensa katkelmat

C. Vanhempi sofistiikka

Hakemisto: sanasto ja lähdetekstit

Painokset
  • 1. painos: 1903
  • 2. painos, 2 osaa: 1906–1910.
  • 3. painos, 3 osaa: 1912–1922
  • 4. painos, 3 osaa: 1922
  • 5. painos, 3 osaa: 1934–1937
  • 6. painos, 3 osaa: 1951–1952
    • Uusintapainokset (7.–12. painos): 1954–1966
    • Uusintapainos, 2004–2005 (ISBN 3-615-12200-3)

Käännöksiä
  • Freeman, Kathleen: Ancilla to the Pre-Socratic Philosophers. Oxford University Press, 1948. (Harvard University Press, 1957)
  • Giannantoni, Gabriele: I Presocratici. Testimonianze e frammenti. Roma-Bari: Laterza, 1983.

Lähteet
  1. Diels-Kranz Numbering System Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 4.10.2007.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.