Didier Lockwood

Didier Lockwood (11. helmikuuta 1956 Calais – 18. helmikuuta 2018 Pariisi) oli ranskalainen viulisti ja säveltäjä. Hän oli tyylillisesti monipuolinen, mutta tuli tunnetuimmaksi jazzmuusikkona.[1][2]

Didier Lockwood (2014)

Lockwood syntyi skottilaisen musiikinopettajan ja ranskalaisen amatööritaidemaalarin pojaksi. Hän aloitti viuluopintonsa 6-vuotiaana klassiselta pohjalta, mutta pianisti-isonveljensä kautta hänessä syttyi pian kiinnostus jazzia kohtaan. Kuultuaan 14-vuotiaana Jean-Luc Pontyn soittoa Lockwood hankki sähköviulun. Muutama vuosi myöhemmin hän jätti muodolliset opintonsa liittyäkseen progressiivisen rockin Magma-yhtyeeseen, jossa toimi vuoteen 1981. Ollessaan esiintyjänä jazzfestivaalilla vuonna 1976 Lockwood tapasi viulisti Stéphane Grappellin, joka kutsui hänet kiertämään kanssaan. Grappellin ohjauksessa hän eteni uralle, jossa fuusiojazz painottui vahvasti.[1]

Työskentely Grappellin kanssa merkitsi Lockwoodille läpimurtoa jazzartistina. Myöhemmin hänen yhteistyökumppaneihinsa kuuluivat muiden muassa André Ceccarelli, Aldo Romano, Daniel Humair[2] ja Gordon Beck. Yhteistyösuhde Ceccarellin kanssa kesti neljä vuosikymmentä. Beckin kanssa Lockwood levytti ensimmäisen albuminsa (New World, 1979). Vuonna 1985 hän soitti sidemanina Billy Hartin levyllä Oshumare, ja seuraavana vuonna Hart vastavuoroisesti esiintyi Lockwoodin Out of the Blue -albumilla, jolla mukana ovat myös Gordon Beck ja Cecil McBee. Ajoittain Lockwood jatkoi myös työskentelyä Stéphane Grappellin kanssa (usein kolmistaan Babik Reinhardtin kanssa). Lockwood teki kaksi tribuuttilevytystä Grappellille tämän kuoltua vuonna 1997.[1]

Lockwood toimi omassa fuusioyhtyeessään, Suryassa, samoihin aikoihin kuin levytti Tony Williamsin kanssa (1979). Lockwood soitti useasti Yhdysvalloissa ja levytti vuonna 1986 akustisen albumin kahden muun viulistin eli John Blaken ja Michał Urbaniakin kanssa.[2]

2000-luvulla Lockwood omisti entistä enemmän aikaa akustiselle jazzille ja vaimonsa, sopraano Patricia Petibonin kanssa työskentelyyn. Hän keskittyi myös musiikkikoulutukseen perustettuaan vuonna 2000[3] mukaansa nimetyn musiikkikeskuksen Dammarie-lès-Lysiin. Lockwoodilla oli monia keskeneräisiä hankkeita sydäninfarktin aiheuttaessa hänen kuolemansa 62-vuotiaana. Muiden muassa presidentti Emmanuel Macron kunnioitti Lockwoodin muistoa tämän kuoltua. Viulistilla oli kolme lasta kahdesta avioliitosta. Ensimmäinen vaimo oli ollut laulaja Caroline Casadesus, jonka kanssa Lockwood teki aikoinaan musikaalin. Lockwoodin sävellystuotantoon kuuluu myös konserttoja viululle ja kaksi oopperaa.[1]