Didier Deschamps

Pelaajaurallaan puolustavana keskikenttämiehenä viihtynyt Deschamps edusti Nantesia, Marseillea, Bordeaux'ta, Juventusta, Chelseaa ja Valenciaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Ranskan mestaruutta, kolme Italian mestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa, Intercontinental Cupin voiton ja FA Cupin voiton.

Ranskan maajoukkueessa Deschamps pelasi 103 ottelua ja teki niissä neljä maalia.[1] Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuonna 1998 sekä EM-kisoissa vuosina 1992, 1996 ja 2000. Deschamps toimi Ranskan kapteenina maan voittaessa mestaruuden vuoden 1998 MM-kotikisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.

Deschamps lopetti pelaajauransa vuonna 2001 ja ryhtyi samana vuonna AS Monacon päävalmentajaksi. Hän johti Monacon Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004, mutta erosi tehtävästään seuraavana vuonna. Juventuksen päävalmentajaksi Deschamps nimitettiin kesällä 2006. Hän johdatti Serie B:hen kabinettipäätöksellä pudotetun Juventuksen sarjan voittoon ja liiganousuun, mutta erosi tehtävästään kauden päätyttyä. [2]

Juventuksesta lähtönsä jälkeen Deschamps oli useiden siirtohuhujen kohteena. Toukokuussa 2009 Deschamps allekirjoitti vihdoin uuden valmennussopimuksen ja siirtyi kesällä 2009 Olympique de Marseillen peräsimeen. [3] Deschampsin johdolla Marseille lähti kauteen 2009–2010 taistelemaan mestaruudesta. Seuran 17 vuotta kestänyt kausi ilman pokaalia päättyi lopulta maaliskuun lopussa, kun Deschamps johdatti joukkueen Coupe de la Liguen voittoon. Ensimmäistä kertaa loppuottelussa esiintynyt Marseille kaatoi FC Girondins de Bordeaux'n 3–1. [4] Lopullisesti kauden kruunasi liigamestaruuden varmistuminen kaksi kierrosta ennen sarjan loppua. Mestaruus oli Marseillen ensimmäinen sitten kauden 1991–1992, jolloin Deschamps oli juhlimassa sitä pelaajana. [5]

Kaudella 2010–2011 Olympique Marseille jatkoi hyviä esityksiään Deschampsin alaisuudessa. Mestarien liigassa Marseille eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tie katkesi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Manchester Unitedia vastaan. Avausottelu päättyi 0–0, mutta Old Traffordilla tuli tappio 2–1. Deschamps luotsasi OM:n toistamiseen Coupe de la Liguen mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Montpellier HSC 1–0. [6] Keväällä 2011 Deschampsin ja OM:n seurajohdon kerrottiin ajautuneen erimielisyyksiin seuran kehittämisestä. Liigamestaruuden karattua Lille OSC:lle kasvoivat huhut Deschampsin siirtymisestä AS Roman tai Chelsean peräsimeen. Kesäkuun alussa Deschamps kuitenkin katkaisi huhuilta siivet allekirjoitettuaan kesään 2014 ulottuvan kaksivuotisen jatkosopimuksen OM:n kanssa. [7]

Kaudella 2011–2012 Marseille pelasi kehnon liigakauden ja putosi jo syksyllä kauas mestaruuskamppailusta. Mestarien liigassa joukkue taisteli tiensä jatkoon alkulohkosta ja pudotti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Internazionalen, mutta puolivälierissä FC Bayern München oli parempi yhteismaalein 4–0. Synkkään kauteen lohdutusta toi seuran kolmas perättäinen Coupe de la Liguen mestaruus, kun Olympique Lyonnais kaatui finaalissa 1–0. [8]

Kesäkuussa 2012 Deschamps kertoi olevansa valmis jättämään Marseillen päävalmentajuuden kehnon kauden jälkeen. Deschampsin mukaan olosuhteet seurassa ovat sellaiset, ettei hänen jatkonsa palvele kummankaan osapuolen etuja. [9] Deschampsin ja Marseillen seurajohdon väliset keskustelut päättyivät tuloksettomina 30. kesäkuuta ja niitä on tarkoitus jatkaa uudelleen 2. heinäkuuta. Suurimmat kiistat koskevat rahan käyttöä: Deschamps haluaisi käyttöönsä suuremman pelaajabudjetin, jota seuran omistaja Marghareta Louis-Dreyfus ei ole valmis antamaan. Lisäksi Deschampsilla on erimielisyyksiä urheilutoimenjohtaja José Anigo kanssa. [10] Lopulta Marseille ilmoitti 1. heinäkuuta, ettei Deschamps jatka seuran päävalmentajana. [11]

Deschampsin jätettyä Marseille, huhut hänen siirtymisestään Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi alkoivat. Deschamps kieltäytyi jo kerran tehtävästä, mutta lopulta hän teki sopimuksen maan jalkapalloliiton kanssa 9. elokuuta. [12] Deschampsin johdolla Ranska pelasi vaikeat karsinnat MM-kisoihin 2014. Deschamps sai paljon kritiikkiä joukkueen aneemisista esityksistä ja erityisesti maalinteko-ongelmista. Syksyn 2013 aikana joukkue alkoi löytää peli-ilon ja kukisti esimerkiksi Australian 6–0 ja MM-karsinnoissa Suomen 3–0. [13][14] Lopulta Ranska sijoittui karsintalohkonsa kakkoseksi ja pelasi jatkokarsinnoissa Ukrainaa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi katastrofaaliseen 0–2 tappioon Kiovassa. Ranska nousi kuitenkin sillasta ja voitti kotonaan 3–0 edeten näin viidettä kertaa perättäin MM-lopputurnaukseen. [15] Karsintojen jälkeen Ranskan jalkapalloliitto teki Deschampsin kanssa vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen. [16]

MM-kisoissa 2014 Ranska voitti alkulohkonsa kaatamalla Hondurasin ja Sveitsin selvin lukemin. Pudotuspeleissä Ranska kaatoi Nigerian 2–0, mutta joutui puolivälierissä taipumaan tiukan taistelun jälkeen sittemmin maailmanmestaruuden voittaneelle Saksalle 1–0.[17] Deschamps jatkoi MM-lopputurnauksen jälkeen päävalmentajana EM-lopputurnaukseen 2016. Kotikisoissaan Ranska voitti alkulohkonsa ja pudotti pudotuspeleissä Irlannin, Islannin ja Saksan edeten loppuotteluun. Finaalissa Deschamps ja Ranska kokivat kuitenkin suuren pettymyksen, kun Portugali voitti historiansa ensimmäisen Euroopan mestaruuden jatkoajalla.[18]

Deschamps jatkoi Ranskan valmentajana ja luotsasi Les Bleusin MM-lopputurnaukseen 2018. Ranska hävisi karsinnoissa vain yhden ottelun ja voitti karsintalohkonsa. Lokakuussa 2017 Deschamps allekirjoitti Ranskan jalkapalloliiton kanssa vuoteen 2020 ulottuvan jatkosopimuksen.[19] Deschamps sai ennen lopputurnausta kovaa kritiikkiä osakseen pelaajavalinnoistaan jättämällä esimerkiksi Karim Benzeman, Alexandre Lacazetten ja Anthony Martialin ulos kisoista. Kisojen alettua kritiikkiä tuli peliesityksistä, vaikka Ranska etenikin alkulohkostaan jatkoon häviämättä otteluakaan. Deschamps antoi tulosten puhua puolestaan ja pudotuspeleissä Ranska hurmasi erityisesti Kylian Mbappén esityksillä. Ranska raivasi tieltään Argentiinan, Uruguayn ja Belgian matkalla loppuotteluun. Finaalissa Ranska otti toisen maailmanmestaruutensa voitettuaan Kroatian 4–2.[20] Deschampsista tuli Mário Zagallon ja Franz Beckenbauerin lisäksi kolmas henkilö, joka on voittanut maailmanmestaruuden sekä pelaajana että valmentajana.[21]

Maailmanmestaruuden jälkeen Deschamps jatkoi päävalmentajana ja luotsasi Ranskan EM-lopputurnaukseen 2020, joka pelattiin koronapandemian vuoksi vasta kesällä 2021. Ranskalle turnaus oli nihkeä. Vaikka Ranska etenikin lohkovoittajana jatkopeleihin, se voitti alkulohkossaan vain Saksan ja pelasi tasan Unkaria ja Portugalia vastaan. Ranska tie nousi pystyyn jo neljännesvälierissä, kun Sveitsi voitti rangaistuspotkukilpailussa.[22] Deschamps jatkoi pettymyksestä huolimatta päävalmentajana ja johdatti lokakuussa 2021 Ranskan Kansojen liigan voittoon, kun finaaliturnauksen loppuottelussa kaatui Espanja maalein 2–1.[23] Deschampsista on tullut menestyksen myötä paitsi yksi Ranskan historian menestyneimmistä maajoukkuevalmentajista, myös pisimpään tehtävää hoitanut valmentaja.[24] Hän jatkoi menestyksekkäästi myös MM-lopputurnauksessa 2022 johdattaen Ranskan toista kertaa perättäin MM-loppuotteluun. Finaalissa Argentiina oli vahvempi rangaistuspotkukilpailun jälkeen, joten Deschampsista ei tullut sitten Vittorio Pozzon toista valmentajaa, joka olisi voittanut kaksi perättäistä maailmanmestaruutta.[25][26] Kisojen jälkeen Ranskan jalkapalloliitto teki Deschampsin kanssa vuoteen 2026 ulottuvan jatkosopimuksen.[27]

Deschamps on naimisissa ja hänellä on yksi poika, Dylan.[28]