Charles Dickens

Charles John Huffam Dickens (7. helmikuuta 1812 Portsmouth – 9. kesäkuuta 1870 Higham, Kent) oli englantilainen kirjailija. Hän oli aikansa tuotteliaimpia kirjailijoita, ja häntä pidetään yleisesti viktoriaanisen kauden suurimpana romaanikirjailijana.[1]

Charles Dickens
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1812
Portsmouth
Kuollut9. kesäkuuta 1870 (58 vuotta)
Higham, Kent
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä

Charles Dickens syntyi Portsmouthissa vuonna 1812 John ja Elizabeth Dickensin toiseksi lapseksi. Hänen isänsä oli laivaston virkamies, joka siirrettiin takaisin Lontooseen kun Charles oli kolmevuotias.[2]

Lontoosta Dickensit muuttivat Chathamiin, jossa Charles Dickens kävi koulua ja menestyi siinä hyvin. 12-vuotiaana hänet laitettiin muutamaksi kuukaudeksi töihin kengänkiillotustehtaaseen, kun perheenpää oli velkavankeudessa. Lopulta velka maksettiin isoäidin perinnöllä. Dickens käytti kokemuksiaan tehdastyöstä romaanissaan Pikku Dorrit.[3]

Vuosina 1824-1827 Dickens saattoi jatkaa jälleen opintojaan. 1827 hän pääsi töihin lakitoimistoon, ja sen jälkeen pikakirjoittajaksi siviilioikeuteen (Doctor's Commons). Hän hankki lukuoikeiden British Museumiin, ja perehtyi siellä Shakespearen tuotantoon ja historiateoksiin. Pian hän alkoi kirjoittaa lehtiin.[3]

Margaret Gillies: Charles Dickens. 1843.

Dickens meni vuonna 1836 naimisiin toimittajatoverinsa tyttären Catharine Hogartin kanssa. He saivat kymmenen lasta. Kaksi Catharinen sisarista asuivat perheen kanssa, ja on spekuloitu Dickensin olleen heihin rakastunut. Dickensit erosivat vuonna 1858.[3]

Dickensistä on olemassa pienikokoinen nuoruudenaikainen muotokuva, jonka on maalannut Margaret Gillies. Se oli pitkään kadoksissa mutta ilmeni että se on tavalla tai toisella päätynyt Etelä-Afrikkaan. Nykyisin se on Charles Dickensin museossa.[4]

Kirjailijanura

Dickensin teokset julkaistiin yleensä aikakauslehdissä jatkosarjoina, joita seurattiin kuin nykyajan saippuaoopperaa. Julkaisumuodosta lienee johtunut, että ne laajenivat valtaviksi tiiliskiviksi. Kustantajien kitsauden vuoksi Dickens joutui elättämään itseään myös lukukiertueilla, joilla hän luki teoksiaan ääneen. Työn rasittamana hän lopulta menehtyi halvauskohtaukseen.lähde?

Tyyli

Dickensin romaaneille ovat ominaisia parodiset, miltei surrealistisen höpsöt ja juuri siksi mieleenpainuvat henkilöhahmot, esimerkiksi Pickwick-kerhon hömelöt herrasmiehet, sekä suuret tunteet, jollaisia ei yleensä yhdistetä englantilaiseen kulttuuriin. Viktoriaanisen maailman kuvaus on tarkkaa ja maanläheistä huolimatta satiirisesta liioittelusta. Juonten yksinkertaisuus hukkuu yksityiskohtien paljouteen ja mehevän nokkelaan, puhekielen kliseitä irvailevaan ja sanoilla leikittelevään kieleen. Realistisimmillaan Dickens on kuvatessaan lasten maailmaa ja sen julmuutta. Koska hän itse joutui rutiköyhän pikkuvirkamiehen poikana monien muiden viktoriaanisen kauden lasten tavoin menemään töihin elättääkseen perhettä, hänen kirjoissaan kuvataan mukaansatempaavasti myös aikakauden elämän synkkiä puolia.

David Copperfieldin kansi.

Teokset

Dickensin kuuluisimpia romaaneita ovat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–1837), Oliver Twist (1837–39), Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut (1838–1839), David Copperfield (1849), Kolea talo (1852–1853), Kaksi kaupunkia (1859) ja Loistava tulevaisuus (Suuria odotuksia, 1861). Tunnettu on myös hänen joulukertomuksensa saituri Scroogesta, Joululaulu (1843). Selvimmin omaelämäkerrallinen on David Copperfieldin tarina, kun taas Kahdessa kaupungissa Dickens uskaltautuu kuvaamaan Ranskan vallankumouksen tapahtumia.

Vastaanotto

Dickensiä pidetään laajalti Englannin ja englantilaisuuden tunnuskuvana. Satiiri ja yhteiskuntakritiikki olivat hänen teoksissaan keskeisellä sijalla. Esimerkiksi romaani Kolea talo alkaa kuvauksella mielettömiin mittoihin venyneestä oikeusjutusta ”Jarndyce vastaan Jarndyce”, jonka nimikin on sanaleikki (Jarndyce äännetään kuten jaundice, keltatauti). Hänen yhteiskuntakritiikkinsä oli ennen muuta moraalistalähde?, ei poliittista laatua, ja vallankumouksellisiin ja sosialistisiin pyrintöihin hän suhtautui epäluuloisesti, kuten näkyy teoksesta Kaksi kaupunkia, jossa mässäillään kuvauksilla rahvaan väkivaltaisuudesta.

Kunnianosoituksia

Lontoossa toimii Charles Dickens -museo talossa, jossa Dickens asui 1837–1839.[5] Myös hänen synnyinpaikkansa Porthsmouthissa on museo.[2]

Romaanit
Alkuteoksen nimi Suomenkielinen nimi Julkaisuvuosi Julkaistu
suomeksi
The Posthumous Papers of the Pickwick Club Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit 1836–37 WSOY, 1932
Karisto, 1978
The Adventures of Oliver Twist Oliver Twist 1837–38 Otava, 1954
The Life and Adventures of Nicholas Nickleby Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut 1838–39 WSOY, 1992
The Old Curiosity Shop 1840–41
Barnaby Rudge 1841
A Christmas Carol Joulukertomus 1843 useita vuodesta
1878 alkaen
Martin Chuzzlewit 1843–44
The Chimes Uudenvuoden kellot 1844 Karisto, 1933
The Cricket on the Hearth Kotisirkka 1845 Karisto, 1934
Delfiini, 2008
The Battle of Life 1846
Dombey and Son Dombey ja poika 1846–48 Karisto, 1925
The Haunted Man and the Ghost's Bargain 1848
David Copperfield David Copperfield 1849–50 WSOY, 1924
Bleak House Kolea talo 1852–53 Tammi, 2006
Hard Times 1854
Little Dorrit Pikku Dorrit 1855–57 Karisto, 1926
A Tale of Two Cities Kaksi kaupunkia 1859 WSOY, 1945
Great Expectations Loistava tulevaisuus
(Suuria odotuksia)		 1860–61 Karisto, 1934
Otava, 1960
Our Mutual Friend 1864–65
The Mystery of Edwin Drood Edwin Droodin arvoitus 1870 Karisto, 1973

Katso myös

Lähteet
  1. Charles Dickens Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.4.2014.
  2. Dickens birthplace (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Petri Liukkonen: Charles Dickens (1812-1870) Books and Writers. Viitattu 14.10.2017.
  4. Lucinda Hawksley: The lost portrait of Charles Dickens BBC. 24.12.2019. Viitattu 25.12.2019.
  5. Dicken Museum

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.