Dick Butkus
Richard Marvin "Dick" Butkus (s. 9. joulukuuta 1942 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hän pelasi keskimmäisen tukimiehen pelipaikalla Chicago Bearsissa vuosina 1965–1973. Butkus on valittu sekä College Football Hall of Fameen että NFL:n Pro Football Hall of Fameen. Butkusta pidetäänkin yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista puolustuksen pelaajista.
Butkus syntyi kahdeksanlapsiseen liettualaiseen perheeseen Chicagossa Illinoisissa. Hän päätti aloittaa jalkapallon high schoolin viidennellä luokalla, vuonna 1962 ja jatkoi sitä menestyksekkäästi yliopistossakin, mikä myöhemmin johti paikkaan College Football Hall of Famessa vuonna 1983.
Collegevuosien menestys johti lopulta pääsyyn NFL:n ammattilaiseksi 1965. Butkus pelasi paitanumerolla 51 vuoteen 1973 asti, jolloin hän joutui lopettamaan toistuvien polvivaivojen takia. Uran päätyttyä Chicago Bears jäädytti hänen pelinumeronsa ja kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1979 hänet valittiin Pro Football Hall Fameen.
Peliuran suurimmat saavutukset
Yliopistovuodet
Dick Butkus oli Illinoisin yliopistossa niin sanottu kahden suunnan pelaaja eli kentällä sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Hyökkäyksessä hänen pelipaikkansa oli sentteri, mutta parhaiten hän menestyi puolustuksessa tukimiehenä. Ennen College Hall of Fame -valintaa Dick Butkus nimettiin kaksi kertaa (1963 ja 1964) All-American -tähdistöjoukkueeseen tukimiehen paikalle. Vuonna 1963 hänet nimettiin myös Big Ten -konferenssin parhaaksi pelaajaksi ja AFCAn eli amerikkalaisen jalkapallon valmentajien yhdistyksen vuoden pelaajaksi vuonna 1964. Butkus oli myös ehdolla parhaan yliopistopelaajan eli Heisman Trophyn saajaksi vuosina 1963-64 ja sijoittui äänestyksissä kuudenneksi ja kolmanneksi.
Illinoisin yliopisto jäädytti hänen pelinumeronsa 50. Se on toinen yliopiston jäädyttämistä pelinumeroista. Ensimmäinen, numero 77, kuuluu 1920- ja 1930-luvuilla pelanneelle Harold "Red" Grangelle.
Ehkä merkittävin kunnianosoitus Butkusin yliopistouralle on hänen mukaansa nimetty Dick Butkus Award eli palkinto, joka on vuodesta 1985 annettu joka vuosi yliopistosarjojen parhaalle tukimiehelle.
Ammattilaisura
Ammattilaisuransa aikana Dick Butkus keräsi yhteensä 1020 taklausta, 22 syötönkatkoa ja otti omalle joukkueelleen 27 rähmäystä. Tilastollisesti hänen paras ammattilaisvuotensa oli 1970, jolloin Butkus taklasi pallonkantajia yksin 132 kertaa, oli avustamassa 84 taklauksessa, teki 3 syötönkatkoa ja otti 2 rähmäystä.
Pro Football Hall of Fame -valinnan lisäksi Dick Butkus valittiin kahdeksan kertaa (vuosina 1965, 1966, 1967, 1968, 1969, 1970, 1971 ja 1972) Pro Bowliin, NFL:n tähdistöotteluun. Lehdistö puolestaan valitsi Butkusin omaan tähdistöjoukkueeseensa eli Associated Pressin All-Pro-joukkueen aloituskokoonpanoon viidesti (vuosina 1965, 1968, 1969, 1970 ja 1972). Hän oli myös NFL:n vuoden paras puolustaja vuosina 1969 ja 1970
NFL on nimennyt Dick Butkusin kolmeen tähdistöön: kahteen vuosikymmenen parhaiden pelaajien joukkueisiin (1960- ja 1970-luku) sekä NFL:n 75-vuotisjuhlajoukkueeseen.
Näyttelijänä
Butkus on myös näytellyt paljon. Hän esitti aina karskia ja vahvaa roolihahmoa ja vieraili etenkin 1980-luvulla monissa kulttimaineen saavuttaneissa televisiosarjoissa, kuten Magnum P.I., Murhasta tuli totta, Matlock ja Ihmemies MacGyver, jossa hänet nähtiin kolme kertaa Earl Dentin roolissa.
Aiheesta muualla
- Viralliset kotisivut (englanniksi)